perjantai 26. syyskuuta 2014

Kuivuriritilän uusi elämä












Tänä perjantaina puhtia ei ollut samaan malliin kuin viikko sitten. Tosin siitä asti on tämä postaus uinunut mieleni sopukoissa. Joutilaisuus antaa sijaa luovuudelle.





Jokunen vuosi sitten talvilomalla meille tuli into kylään. Se sai meidät ihan pikkuisen kurkistamaan salin parketin alle ja sen alla olleen muovimaton, alimmaisena lymyilleen lastulevyn alta se sitten löytyi. Haaveilemamme lautalattia, jonka muodonmuutos tasoitteen peittämästä, rujosta paikkaillusta alusta huolimatta toteutui sitkeydellä ja lukemattomilla työtunneilla. 

Kuvassa näkyvän kaapiston paikalla on aikanaan ollut kaakeliuuni, joka on joutunut puretuksi 70 -luvulla. Sitä paikkailtua lattiaa ja tasoitetta oli juuri siinä kohdassa reilusti. Kaakeliuunin paloja on löytynyt tontilta maahan peitettynä ja sen surullisen kohtalon muistoksi ostimme kolme isoa kynttilälyhtyä, joiden välke pitää yllä haavettamme tulisijasta. 

Tuplaikkunoiden yläkarmiin on lyijykynällä kirjoitettu vanhalla kaunokäsialalla  Ruokasali, joten sanomattakin on selvää tämän huoneen nimi. Salissa on mukava oleilla yhdessä ja erikseen, oman väen kesken ja ystävien kera. Ison ruokapöydän ääressä mahtuu puuhailemaan ja aterioimaan. 

Keittiön seiniä kiertää rintapaneeli, joka on mitoitettu T -ikkunoidemme mukaan. Yläosa on tapetoitu raitatapetilla ja kattolistan vierustalla kulkee Vanamo -boordi. Halusimme jatkaa samaa tyyliä salin puolella, mutta sen tapetoimme hillityn vaniljansävyisellä himmeäraitaisemmalla tapetilla.

Salin patterien ritilöitä mietimme pitkään ja hartaasti. Kaupasta löytyvät valmiit eivät tuntuneet sopivilta. Taas kerran tuntui, että kaikella on tarkoituksensa, kun lopulta Lauri oivalsi ratkaisun olevan lähempänä kuin arvasimmekaan. 

Isoisän aikaiset vanhan kuivurin ritilät olivat vuosikausia puuhun rakennetun majan alakerran seininä, mutta rakennelman alkaessa ajan saatossa huojua uhkaavasti siitä saimmekin oivalliset suojaritilät pattereille, jotka olisivat muutoin pilanneet salin harmonisen kokonaisuuden.  Tämä kuvastaa meidän tapaamme elää ja olla osana tämän talon tarinaa.





                         Perjantai-illan tarinoin, Tuija







keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kukkakuvia keskiviikolle




Juuri, kun päätin kömpiä aikaisin peiton alle niin kuitenkin iski vimma nopeasti postata pelakuut, joiden kuvaaminen oli mukavaa välipalaa paperitöiden lomassa.

Alareunasta löytyvän vihon löysin sunnuntain ex tempore -retkellä. Aion tallettaa siihen valokuva-asioita. Samassa sarjassa olisi muitakin mukavia teemoja.






 "Allways look on the bright side of things!"






Huiskulan Mårbacka -pelakuuni siirsin ilahduttamaan salin ikkunoille hämärtyvää vuodenaikaa.  Syyskesän aurinko ja lämpö antoivat puhtia kasvuun, joten vielä ei ole pelakuiden talvilevon aika tullut.  




Kynttilöiden valoa ja rauhaisaa iltatunnelmaa!
Lämpimin ajatuksin, Tuija



                                         

perjantai 19. syyskuuta 2014

Perjantaipuhti

Syyssäätä luvassa...








Yölämpötilojen laskiessa lähelle nollaa on aika laittaa tuplat paikoilleen. Tänään yllätin itseni perjantaipuunauksella.






Vanhojen ikkunalasien pesemisessä ovat parhaaksi osoittautuneet vanhat hyvät konstit: kuumaa vettä pesuun ja sanomalehdellä viimeistely kirkkaaksi.

Rievun korvaa mikrokuituliina ja käsiä suojaa kumihanskat. Niin ja tunnelmaa luo Spotifyn laaja tarjonta.

Pyykkikone pyöräytti ikkunaurakan aikana pitsiverhot puhtaiksi ja ensimmäisen kerran niiden historiassa ripustin ne märkinä tankoon ja toivon niiden aamulla näyttävän hyvältä ilman silitystä. Kesällä kerran nimittäin tätä yhteen kissan pissimään verhoon testasin ja se toimi. 





Salissa tuoksuu raikkaalta ja aamusella tuon yöksi ulkoilemaan kantamani pelakuut takaisin ikkunoille. Huomenna on edessä muutto takaisin yläkerran sänkykamariin. Kesäelämä jää taakse.

Viikonlopputerveisin! Tuija
ps. Kiitos kuvaajalle!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä...

Aamusella kesäkamarissa herättyäni kömmin lämpimän peiton alta aamun viileyteen. Mielessäni välkähtävät kauniit muistot kesän koskettavimmista hetkistä.




                          Tuulikanteleen helkähdys.
                           Raikas kilahdus.
                            Virkistys.




                    Pelakuiden hoivaaminen on lempipuuhaani.
                    Rakkautta ja sitä vaaleanpunaista lannoitetta
                    sadeveteen sekoitettuna. 
                    Kuivahtaneiden kukintojen nyppiminen. 
                    Meditatiivista ja rentouttavaa.

               



Mårbackani hehkuvat ulkoportailla saatuaan lämpimästä syyskesästä puhtia kukintaansa. Öiden viilentyessä niiden on syytä päästä sisätiloihin suojaan. 




Lähimetsässä mieli rauhoittuu ja olo seestyy. 
Millainen on sinun lähimetsäsi? 
Mikä siitä tekee erityisen?




Syystunnelmiin virittäytyen, Tuija

lauantai 13. syyskuuta 2014

Syyskuinen lauantai










Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta. 

Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.

Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä. 








Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti. 

Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi. 





Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?

Nostalgisin ajatuksin, Tuija





maanantai 8. syyskuuta 2014

Syksyn satoa









Elokuu vaihtui syyskuuksi huomaamattani. Blogi on ollut mielessä päivittäin ja kuvamateriaaliakin on kertynyt vaikka muille jakaa. Sateiden jälkeen aurinkoinen sää on kuitenkin houkutellut hiukan toisenlaisiin puuhiin kuin kuvien kanssa askarteluun tietokoneella. 

Verstaalla on syntynyt valmista. Uusinta korurasiaa on tutkailtu edestä ja takaa, kuvattu päivän valolla ja iltahämärissä verannan kynttelikön hämyssä. Muistosormuksia retkiltä ja matkoilta on aseteltu mieluisiin kuvakulmiin. Mummin kirjailema liina on oivallinen tausta taidokkaalle käsityölle, joka on tammea ja visakoivua. 




Nämä uljaat kaunottaret putkahtivat esiin kuihtuneiden kesäkukkien keskeltä. Tämän siitä saa, kun keväällä viskoo siemeniä sinne sun tänne merkitsemättä muistiin mitä ja minne. Yllätykset ovat ihania!





Toisaalla alkavat jo pensaat punertua syyssävyihin. Pyykkipojat keikkuvat hiljaa tuulessa. Tunnelma on tyyni ja seesteinen huikean kesäkauden jälkeen.








Verstaalla on lokerot täynnä yhtä sun toista tarpeellista. Työvälineet ovat puolestaan käden ulottuvilla valmiina käyttöön. Pienessä rasiassa on monen monta työvaihetta, joiden dokumentointi ja siirto on vielä vaiheessa.

Kaikenkirjavat laatikostot on kerätty vuosien varrella kierrätyskeskuksesta. 











Toivotan näiden kuvien myötä kaikille lukijoille hyvää syyskuuta! 

Syysaurinkoisin ajatuksin, Tuija