Mittatilauskeittiö

Millainen on unelmiesi mittatilauskeittiö?

Mittatilauskeittiö on mitoitettu ja suunniteltu tilaajan yksilöllisten toiveiden mukaan. 

Syksyllä saimme Villa Iirikseen joululahjatilauksen tällaisesta pikkuruisesta mittatilauskeittiöstä Kalasataman lastenhuoneeseen. Pinterestin ja Instagramin inspiraatiokuvien pohjalta keittiö muotoutui ideasta toteutukseen. Kompaktissa kokonaisuudessa piti olla uuni, liesi ja tiskiallas sekä naulakko. 

Suunnitelmista valmiiksi aikaa kului parisen kuukautta.  Minä puolestani tyylilleni uskollisena aloin heti virittelemään visiota tekstiilien osuudesta, vaikka siinä vaiheessa keittiön värimaailma ja kokonaisuus olikin vielä avoinna. 

Keittiön rungon Lauri rakensi Punalan verstaalla pala palalta. Seuraava työvaihe lukuisine maalauksineen oli paras tehdä minun työhuoneeni pöydällä mahdollisimman pölyttömässä tilassa. Kunniaa lukuisista maalausilloista en itselleni ota. Väriksi valikoitui yhteistuumin vaalean vihreän sävy. Olin kannustaja, huoltaja ja kuuntelija sekä myötäntoilija.

Halusimme tähän uniikkiin, pitkäikäiseen leikkipisteeseen kierrätysideologiaa. Vesihanaksi löytyi varaston hyllyltä vanha kraana ja altaaksi siisti emaliallas, joka on jo vuosia odotellut uutta sijoituspaikkaa vapauduttuaan yläkertamme pikkuvessasta. Oli kuin tarkoitettu, että ne siellä nököttivät ja odottivat uutta sijoituskohdetta.

Verhokankaan ostimme Jyväskylän kotimme keittiön ikkunoihin 30 vuotta sitten. Marimekon kukkakuosi oli tuolloin mieleinen ja on edelleen ja ajatus sen uudesta elämästä lapsenlapsemme leikeissä on ihastuttava. Varsinkin, kun äitinsä on kurkistellut noiden samojen kukkien katveesta pihan tapahtumia. 

Mittatilauskeittiö kääriytyi esiin kääreistään täällä Villa Iiriksessä joulun aikaan ja kotiinkuljetus kuului asiaan. Viime lauantaina oli liikuttavaa seurata lahjan kotiutumista sijoituspaikalleen, johon se sopi kuin nakutettu. Onnistuimme toteuttamaan vastaanottamamme tilauksen toiveiden mukaisesti ajallaan. 

Hyvillä mielin keittiöilottelua, Tuija

 

Loppiainen

Raikkaalla ilmalla on inspiraatiota herättelevä vaikutus.

Marraskuusta asti olen mietiskellyt kesäpation virittelyä glögihetkeen. Valonauha ja pari kulahtanutta lasilyhtyä kynttilöineen kaipasivat seurakseen vain pehmeän lumihunnun. Tämän, kun täydentäisin lampaan taljoilla, kuumalla glögikannulla, pipareilla ja suloisilla mukeilla niin olisipa viehättävää. Seurakin olisi suotavaa. Puitteet ovat siis kunnossa seuraavaa joulun aikaa varten. 

Piparitaikinaa ei tällä kertaa tullut syötyä kokonaan, mutta ei myöskään leivottua. Minäpä näppäränä naisena pakastin sen ensi vuoteen tai siis se lopulta jäätyi lasiverannalla. Minun tehtäväni on vain siirtää se pakastimeen. Uskoisin sen olevan aivan kelvollista 10 kuukauden kuluttua, jos kerrankin olisin ajoissa kaulimeni kanssa. Vielä voisin pienen palan nakertaa taikinasta, koska se on jouluherkkuni nro 1. 

Kuusesta riisuin ensin punaiset, sitten vielä pallotkin ja lopulta jäljelle jäi vain pari koristetta ja tähti sekä Airamin valot. Lattialle rapisee neulasia, mutta en millään malta sammuttaa kynttilöiden loistetta vielä. Viikon voisin nautiskella jouluisesta tunnelmasta. Onneksi kuusi neulasineen on syrjässä kulkureiteiltlämme. Keittiön pikkukuuset ovat puolestaan tapansa mukaan alkaneet versomaan uusia kerkkiä. Ne napsin teeheni mausteeksi. 

Loppiaisillan terveisin tuikku, koska valoa ei voi koskaan olla liikaa

 

Maalaistalon talvi

Vuosi vaihtui lumihiutaleiden leijaillessa puuteroimaan maiseman. Hurmaavan kauniit talvihetket täytyi tallentaa sekä mielen sopukoihin että kuviin, joista seuraan mieluusti Villa Iiriksen tapahtumia. 

Lumiharso toi levollisuutta näkymään ja valoa katsojan sieluun. Nyt on kaivettu esiin kola, lumilapio ja pulkatkin pääsivät käyttöön ensi kertaa tänä talvena, jonka oikeastaan ajattelen alkaneen vasta nyt. Kylätiellä saattaisi olla hyvä ura potkutella kelkalla, joka vielä majailee säilössään.

Pihamaalla näyttää vilistävän jos jonkinlaista menijää jäljistä päätellen. Pupujussin näimme pikkupiiperon kanssa ulkoillessamme. Se loikki vinhaa vauhtia portilta meitä pakoon puiden siimekseen. 

Ajatukseni oli kirjoittaa kooste viime vuodesta. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja uppouduin näihin talvisiin otoksiin, vaikka heleät kesän sävyt vetävätkin puoleensa houkuttelevasti. Raikkaasta ilmasta on ollut ihana nautiskella isoina haukkauksina. Saunasta olisin loikkinut hankeen, mutta vielä ei ollut riittävän isoa ja pehmeää nietosta lumikylpyyn. 

Muistoja menneiltä vuosilta on karttunut yli 550 postauksen verran: teepostauksista kuvakimaroihin ja sairastupaan. Inspiraatio  saattaa iskeä milloin mistäkin. Poimin tähän muutaman linkin matkan varrelta. Huomaan, että ei juurikaan haittaa, vaikka varsinainen joulupostaus jäi tekemättä. Onpahan ensi joulun odotukseen ideakuvia kivasta katajakattauksestamme. Instagramissa siitä jaoin makupaloja.

             Toivotan sinulle lukijani lempeää, hyvän mielen vuotta 2021! 

Sydämellisin terveisin Tuija