Aamu-usvan lumo

 

                                Pysäyttävä näkymä kylätiellä oli aamuni ilo. 

                                    Utu, usva

                                                keijujen tanssi

                                                        järviseudun sulo.

                                        Tunnelmoimisiin! Tuija

Hetkiä syyskuulta

Syyspäivän tasaus on ensi lauantaina. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. 

Kesä loppuu ja syksy alkaa virallisesti.

Nyt jo iltaisin ikkunoiden takana sininen hetki on nähtävissä. Aamuinen kaatosade hurjine tuulenpuhureineen hämärsi maiseman niin, että livahti jo hyytävästi marraskuu mieleen. Hrrrr...

Onneksi syyskuu on pistänyt parastaan ja usein on aamuinen kalseus vaihtunut lempeään syksyiseen ilmanalaan, jossa tuoksuu kypsä vilja ja menneen kesän lumo. Turussa ihmettelin vielä viime viikonloppuna terasseja täpötäynnä ihmisiä kuin Euroopassa konsanaan. 

Lempikenkäni ovat kuin tehdyt verannan lautalattialle lojumaan, jos siis sietää  epäjärjestystä.  Minähän ne siihen olin jättänyt niin entäs sitten. Hyvä näin!

Jos minun pitäisi asettaa punainen matto kotimme lempipaikkaan niin (yksi lukuisista) olisi ehdottomasti lasiveranta, joka edustaa Villa Iiriksen huvilatunnelmaa parhaimmillaan. 

Muistoja kesäkotielämästämme on tallennettu useaan otteeseen. Sinistä linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan Krista Keltasen tallentamia tunnelmia vuosien takaa Meillä kotona -sivustolla.

Syyskuu ja kukkakaunokaiset ovat tuoneet lohtua ja hyvää mieltä. Pienikin hetki silmiä hivelevän näyn äärellä on minun voimanlähteeni ja iloni kortteja unohtamatta. 

Tommy Hellstenin Elää ja uskaltaa -korteissa on inspiroiva lähestymistapa: "Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme."

                        

                                Syyskuisiin tunnelmiin! Tuija