Launtaisauna ja nämä syyskuisen ilta-auringon säteet muistuttivat bloggaamisen inspiraationkin heräilevän vähitellen. Tee asioita, jotka tuottavat iloa -teksti luki kortissa, jonka yhtenä aamuna nostin aamun ajatuksia herättelemään.
Valo ja värisävyt syvenevät syksyn tullen ja niihin pysähdyn aina, kun mahdollista. Saan voimaa kauniiksi kokemistani näyistä. Melankolia -sana kuvastaa jollakin tapaa kesästä luopumisen olotilaa, mutta luettuani sanan tarkemman merkityksen en käytäkään sitä, koska haikeutta tämä on. Ei sen vakavampaa. Koronan jälkeistä väsymystä ja kaipuuta aurinkoon.
Muistin virkistämiseksi kurkistin, mitä aiempina syksyinä tänne olen kirjaillut niin samoissa tunnelmissa olen miltei kyynelsilmin päästänyt irti kesän kepeydestä. Liehuhelmat ja varvastossut ovat lempiasujani, joilla ei valitettavasti näissä maisemissa enää pärjää. Onneksi ihanat kumisaappaani tuovat myös iloa sadesäähän ja villasukissa viihdyn vuoden ympäri. Juu, ne saa survottua flipflopeihinkin tarvittaessa.
Kuvien parissa voisin viettää tovin jos toisenkin, koska niiden myötä pääsen mieluisiin tunnelmiin ja lukemattomien kirjojen myötä löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista. Mielikuvituksin siivin lennähdän kohta rakkaalle rannalle tepastelemaan. Kiitollisin mielin muistelen menneen kesän toteutunutta haavetta, johon kuului pino kirjoja ja lokoisaa oloa parhaassa seurassa.
Tunnelmallisia syysiltoja ja kynttilän valoa Sinulle
<3 tuikku alias Samos in my mind
