Havahduin jossakin vaiheessa Iiriksen päivää sateen hämärtämistä mietteistäni.
Tänään on hujahtanut 23 vuotta hetkestä, joka mullisti elämämme toivotulla tavalla ja ensi viikolla on toisen vielä mullistavamman ilonhetken vuosipäivä. Kaksi viivaa raskaustestissä ravisutti uunituoreiden talollisten ajatuskulkuja. Iiris oli tulossa osaksi elämäämme.
Aika tuntuu kulkevan sitä vauhdikkaammin, mitä enemmän on vuosia itsellä mittarissa. Tuolloin pienten lasten vanhempina oli elettävä tiukasti hetkessä eikä haaveilla joutavia. Ilman yhteisiä arvoja ja suuntaa emme olisi nyt tässä jakamassa isovanhemmuuttamme. Myönnettävä on, että myös unelmilla on ollut iso rooli rakentaessamme kotiamme toiveidemme mukaiseksi.
Jossakin vuosien takaisessa postauksessa kirjoitin mummolatunnelman viehättäneen meitä ikuisuuden. Keskimmäisemme muistan todenneen kerran, että tästä tulee loistava mummola.
Ilman tämän miehen monipuolisia kädentaitoja tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Hän on sinnikkäin ja sisukkain ihminen, jonka tunnen. Nuo ominaisuudet yhdistettynä minun toiveikkuuteeni maustettuna molempien ydinvahvuudella rakkaudella on keitoksesta tullut oikein makoisa. Luovuus on ollut monasti koetuksella, mutta myös suuri onni tässä valitsemassamme elämäntavassa metsän siimeksessä kylätien varrella.
Taito nähdä visionsa valmiina on erityislaatuinen kyky, jonka hyödyntämiseen olemme toinen toistamme kannustaneet.
Joyllan postauksessa kirjoitetaan vahvuudesta, joka on käsinkosketeltavana tuotoksissamme.
Muusat eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden jumalattaria. Muusa on nykyään taiteellisen innoituksen symbolihahmo. Inspiraatiomme kumpuaa eletystä ja koetusta. Sparraamme toinen toistamme eli rohkaisemme, innostamme ja pallottelemme ajatuksia sekä tuupimme eteenpäin.
Koti meidän on kokonaisuus, joka on rakentunut pala palalta kuin legorakennelmat. Hauskaa on ollut kohdata lukuisia ihmisiä, jotka ovat innostuneet luomastamme miljööstä. Linkitin postauksen loppuun osan vuosien varrella tehdyistä kotijutuista.
Paula Ilvetsalo ja valokuvaaja Ulla-Maija Hänninen olivat ensimmäiset ammattilaiset, jotka vierailivat tekemässä kotijutun Villa Iiriksestä vuonna 2000. Artikkeli julkaistiin otsikolla Villa Iiris kukoistaa kuin nuoruudessaan huhtikuussa 2001 Koti ja Keittiö -lehdessä.
Kuvauksista on mukavia muistoja ja toinen toistaan upeampia kuvia, joista Krista Keltasen ottamia on julkaistu myös Ruotsissa ja Saksassa sisustuslehdissä. Aamulehden toimittama juttu ilmestyi myös ainakin Turun Sanomien liitteessä.
Kaikenlaista voi tapahtua, kun on rohkea ja vastaa: Joo!
Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan tuottajan Timo Kahilaisen piipahtaessa lokakuussa 2010 tiedustelemaan kiinnostustamme vuokraamaan osaa miljööstämme kuvauslokaatioksi vastausta ei tarvinnut kauaa harkita. Tuo elokuvakokemus helteisenä kesänä loi innostusta blogin perustamiseen ja niin viimein kesällä 2013 perustimme toiminimen Koti meidän, jonka toimiala on moninainen. Vielä emme voi tietää, mihin kaikkeen taivumme.
Blogin tavoitteellinen kehittäminen on jäänyt arjen jalkoihin, mutta sen aika tulee vielä. Ihmeelliseltä tuntuu, kun pysähtyy miettimään, mitä kaikkea Villa Iiris on tuonut tullessaan. Täällä on kasvanut kolme hienoa tyttöä nuoriksi naisiksi, joiden vahvat siivet ovat kantaneet maailmalle. Me vanhemmat olemme löytäneet nuoruuden rakkautemme uudelleen. Kreikka on lohkaissut aimo siivun elämän hyvää tekevistä asioista.
Isovanhemmuus avaa taas uusia ovia itsensä kehittämiseen ja kasvuun ihmisenä. Parhaamme mukaan pyrimme yhdistämään kaikki meille tärkeät asiat harmoniseksi kokonaisuudeksi niin, että Villa Iiris on lämminhenkinen tukikohta kasvavalle pesueelleemme.
Kirsikkana kakussa tarjoilen tähän loppuun sinulle hyvä lukijani linkkilistan, jossa otteita matkan varrelta. Ole hyvä!
Juhlaillan tervehdyksin! Tuija
