Puolivuotiskatsaus

Koti meidän -blogi nimettiin tämän samaisen porstuan ikkunan alla noin puoli vuotta sitten kitaransoiton ja teen juonnin siivittämänä. Silloin oli lämmin kesäpäivä. 

 Uuden opettelu sujuu vähän samaan malliin kuin palapelin teko. Ajoittain palaset loksahtelevat paikoilleen sukkelasti, toisinaan junnataan paikoillaan. Luova joutilaisuus hioo alitajunnassa puolivalmiita ajatuksia ja sitten sopivan hetken tullen ne pulpahtavat esiin.

Kevät kurkistelee nurkan takana ja auringon valo innostaa oreganon kurottumaan valoa kohti. Pölyhuiskalle olisi töitä. 

Tämä Mokosta ostamani ei ole yhtä taitava kuin Onnelin ja Annelin lahjahuisku. Eilen innostuin lähtemään elokuviin katsomaan tätä Marjatta Kurenniemen satuun perustuvaa lastenelokuvaa. Kyllä kannatti! Ainakin tällainen lapsenmielinen ihminen nautti herkullisista väreistä ja upeasta lavastuksesta. Ihana!

Päivä pitenee vauhdilla. Elokuvan myötä heittäydyin kesätunnelmiin.

Sininen hetki laskeutuu näille korkeuksille vasta viiden tienoilla.

 Yläkerran makuukamarin hirsisalvokset kertovat omaa tarinaansa; taidokasta puusepän työtä nämä lohenpyrstöliitokset. Huvila on rakennettu punahongasta, joita on käsipelillä työstetty aikamoiset määrät paukkupakkasissa metsän siimeksessä. Sisukkaita ovat ihmiset olleet ja tuskin ovat osanneet edes kuvitella nykyajan menoa.  

Yöunen rauhoittaminen teknisiltä vempaimilta takaa hyvän levon. 
Talvipesämme on täällä ja kesäisin Punalan sänkykamarissa. Vaihtelu virkistää.

Hyvää tammikuun loppua kaikille lukijoille! 
Ilahtuisimme, jos jättäisit merkin käynnistäsi kommenttilaatikkoon. 
Tammiterveisin tuikku

Kotilauantai

Leipomisinspiraationi iski torstaina, kun näin Instagramissa Lifebyardisian herkullisen kuvan bostonkakusta. Aamusella otin pakastimesta sulamaan ternimaitoa, jota olen saanut työkaverilta kiitoksena viimekesäisestä pyörälaukkujen lainasta. 

Kirsti -mummin Hämeenlinnan opettajaseminaarissa tekemä esiliina riippuu somisteena keittiön komeron ovessa.  Henkari on löytö talomme vinttikomerosta. Adolf tai Maria on tuonut sen muistona  New Yorkin vuosilta, jossa he 1920 -luvulla työskentelivät.

Misa -liesi on oivallinen lämmönlähde.

Kardemummasta tulvahtaa herkullinen tuoksu sitä morttelilla jauhaessa.

Maito lämpeni teräskulhossa haudutustelineen päällä hiljaksiin puuhellan lämmössä. Samalla voi suli, kun tein valmisteluja. Appelsiinituorejuuston laitoin pehmenemään leivinpöydälle ja marmeladin posliinikuppiin.

Kotiraittimme on hiljainen näin talviaikaan. Satunnaiset ohikulkijat hidastavat usein askeliaan ja kuvittelen heidän pohtivan, mitähän tuolla tapahtuu tai muistelevan omia rippikouluaikojaan samaisessa paikassa, joka on aikojen saatossa nähnyt ja kuullut monenmoista tarinaa. Vielä 1990 -luvun alussa keittiössämme ovat kylän äidit kokoontuneet lapsineen seurakunnan kerhoon. 

Punalan verstaalla tammi- ja saarnilankut ovat hyvässä järjestyksessä.  

Sivuseinän hyllyköissä on lisää puutavaraa: omenaa, jalavaa, lehmusta, pähkinäpensasta ja kauniisti lahonnutta koivua, joista syntyy tilaustöinä uniikkeja puurasioita.

Keittiön seinän aurinkopeili tuo toivon kesän lämmöstä keskelle kipakintakin pakkaspäivää. Tänään onneksi lauhtui ja mittari laski vain muutamaan miinusasteeseen. 

Huuvasta olemme haaveilleet vuosikaudet ja sitä odotellessamme lieden ylle ripustettu Ikean teline on osoittautunut monitoimiseksi arjen avuksi. Siinä kuivuvat niin lumileikeissä kostuneet lapaset kuin leivänkannikat. Kattilat ja pannut ovat käden ulottuvilla ja nekin on kätevää ripustaa koukkuihin pesun jälkeen. 

Lopulta maito lämpeni, unohtunut hiiva oli haettu ja pääsin vaivaamaan taikinaa, jonka pintaan painan kaksi sydäntä sydämellisin ajatuksin. Tule hyvä pulla, älä tule paha pulla!

Maistiaispullat hupenivat alta aikayksikön sinkkivadista tekemäni kuvun alta.

Jäähtyneistä bostonpullista kaksi sujautan pakastimeen vierasvaraksi.

Rauhaisa teehetki tuoreen pullan kera kruunasi leppoisan kotipäivän puhumattakaan saunan löylyistä ja puhtaisiin lakanoihin pujahtamisesta. Mistä sinun kotipäiväsi on tehty? 

Rentouttavaa viikonvaihdetta! Toivottelee tuikku

Talvimaisemaa

Iltapäivän pehmeä auringon valo pilkotti takapihan puiden latvoihin houkutellen nappaamaan muutamia otoksia, vaikka pakkanen puraisikin sormenpäitä. 

Kasvimaalle säteet eivät vielä ulotu tähän aikaan vuodesta. 

Kasvatuslavat jätimme auki täksi talveksi, koska viime vuonna lumikuorman paino särki yhden lasin. Toistaiseksi sitä vaaraa ei ole ollut. 

Vuodenvaihteessa kurkistin kasvihuoneeseen ja löysin sieltä oman onnensa nojaan unohtamani oreganon. Se oli hyvässä kunnossa ja pelastin sen juuri sopivasti ennen pakkasia keittiön ikkunalle.

Puutarhapenkin katveeseen pihasireenin juurelle nousevat keväällä ensimmäiset sinivuokot. Neljä kuukautta ja sinivuokkomeri tai ainakin -järvi ympäröi vanhaa kivimuuria leikkimökin takana pihakuusen alla.

Huurteinen huvimaja on lumelle ilmestyneistä käpälän jäljistä päätellen jänöjussien kokoontumispaikkana yösydännä. 

Tänne muutettuamme ostimme pihakalusteet, jotka ovat pitkäjänteisen huoltamattomuuden ansiosta patinoituneet harmaiksi. Reseptinä on ollut pitää niitä ympäri vuoden sään armoilla. Nyt ne istuvat vanhaan pihapiiriin elämää nähneinä ja kolhuja saaneina. 

Auringon pilkahdukset saavat haaveilemaan keväästä ja sen myötä lämpimämmästä ajanjaksosta. 

Kevättalvisin ajatuksin, tuikku

ps. kuvien laadun takaa iphone, koska järjestelmäkamerani ei suostunut irtoamaan uudesta jalustastaaan :-) 

Alkuvuoden tunnelmia

Tammikuu on hujahtanut jo yli puolen välin ja postaukseni on jäänyt kaikenlaisen muun mukavan tohinan jalkoihin. 

Joulupuu somisti saliamme miltei viime maanantaihin asti. Olen pitänyt tiukasti kiinni lapsuuden kodista siirtyneestä perinteestä, jossa joulukuusen valot sammuivat viimeisen kerran Nuutin päivän iltana. Sen jälkeen olenkin ollut jo valmis luopumaan joulun tunnelmasta ja lopuistakin koristeluista. 

Joulukaappiin kurkistellaan taas marraskuun lopulla. 

Tänä vuonna joulutontut ja muut punaiset pakkasin jo loppiaisena piirongin laatikkoon ja muutenkin riisuin kuusta vähitellen. Hopeanauhat otin seuraavaksi, vain pallot jäivät valojen seuraksi. Kuusi oli kaunis pelkissä valoissaan. Pikkukuusoset innostuivat kasvattamaan kerkkiä ja tämä isokin joulupuu oli vehreässä kunnossa, kun sitten viimein raatsin oksasaksilla sen karsia.  

 Alkuvuoteen on mahtunut herkullisia hetkiä. 
Teetä ja sympatiaa.

                                  Monenlaisia tekemisiä on vireillä. 

Pyöröpuikonpään prototyyppi kesähaaveissa

 Hullunkurisimman tapani kärkeä pitää kauneimpien lahjakääreiden mankelointi ja rullaus uusiokäyttöön. Lisäksi lasten ohitettua tietyn vaiheen elämässään siirryimme puisiin, monivuotisiin lahjapakettikortteihin, jotka säilön pyykkituvalle hyllyn koreihin lajiteltuna saajan mukaan. Siellä ne nököttävät valmiina ensi jouluun. 

Vuosi sitten lumi peitti pihamaan. 

Pakkanen paukkuu nurkissa ja päivä pitenee vauhdilla. Valoa tulvii päivä päivältä enemmän ja enemmän. Punalassa tapahtuu, pysy kuulolla!

Kevättalvisin miettein, tuikku

Loppiaisen aikaa

Lauantai-illan loppiaissaunassa oli hämyisän tunnelmallista kynttilöiden valaistessa rentouttavaa kylpyhetkeä. 

Saunakamarin seinälle olemme ripustaneet muiston Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri -elokuvan lavasteista. Pihallamme rakennettiin kesällä 2011 Kakelbergin leipomo ja kyltti tuo mieleen mukavia muistoja helteisestä kuvauskesästä pihapiirissämme.  Suosittelen hyvän mielen elokuvan katsomista!

Verannan pöydälle levitin kirjaillun liinan. Pikkukuusonen saa söpöydessään jatkaa elämäänsä Nuutin päivään asti. Oksien latvoihin on ilmestynyt uusia, kauniin vehreitä vuosikasvaimia.

Joulunpunaiset olen jo pakannut piirongin laatikon kätköihin. 

 Saunatonttu harmaassa hiippalakissaan varjelee ympäri vuoden saunarakennuksemme rauhaa. 

Hyvää Loppiaista! Toivottaa Koti meidän

Vuoden vaihtuessa uuteen juhlavuoteen 2014

Maanantain kyläreissun tuliaiset odottavat pyykkituvalla pinoissa järjestelyä. Vanhassa pellavassa ja käsintehdyissä pitsilakanoissa aistii historian havinan ja tekstiilien tuntu sormissa on huumaava. 

Kiitos Leenalle aarteista, joille luon uuden elämän sellaisenaan tai uudessa käyttötarkoituksessa. Pärekori kruunasi unelmani. Vanhalle ranskalaiselle matkalaukullekin arvelen tietäväni saajan, joka siitä kovasti ilahtuu. 

Aattoillan saunan valmistumista odotellessani kuvailin ja leikin otoksillani. Arvaatko, kumpi on antiikkikäsitelty? 

Kirsti -mummilta saadussa kristallimaljassa on toffeepallosia piilosilla herkkuhetkeen. 

Kosin saarella viime kesänä teettämäni Carpe Diem -sormus lepää Kreikasta aiemmin tuomani valkean kalkkikiven päällä uuden vuoden hetkiä odotellen. Alchemist -niminen työpaja osui matkan varrelle pyöräillessämme kaupungin pääväylän vieritse kohti rantaa. Tartuin hetkeen ja menin kysymään, onnistuisiko ja mitä maksaisi. Vuorokauden kuluttua olin onnellinen uuden sormuksen omistaja ja ikimuistoista kokemusta rikkaampi. 

Iltahetkeä vietimme keittiössä traditionaalisesti tortilloilla herkutellen. Kruunuun istutin pikkuruusun murattien seuraksi. Oli hauska kattaa vaihteeksi näin. Mitä pidät tunnelmasta? Keittiö on kotimme sydän. 

       Koti meidän toivottaa Sinulle 
               Onnellista Uutta Vuotta  
                     ja inspiroivia hetkiä  elämääsi!

           
                    Tervetuloa vuosi 2014!