Päivän poiminnat

Aamuvarhain lehteä selatessani silmiini osui elokuva-arvioinneista tekstin pätkä: 'Latinan lause "carpe diem" käännetään yleensä muotoon "tartu hetkeen". Tarkempi vastine sille kuulemma kuitenkin olisi "poimi päivä".' 

Tässä minun poimintani sateiselta maanantailta.  Työpöytäni sai lauantaina väliaikaisen kodin salin ikkunan alla. Pöydän jalkoina ovat Ikean Helmer -laatikostot ja pöytälevyksi keksin kerran laittaa verannan pöydän jatkolevyt, joille ei silloin ollut muuta käyttöä. Einari -sedän vanhan tuolin kanssa se istuu siihen paremmin kuin osasin odottaa. Yllätykset ovat mukavia!

Ulkona on sataa ropissut iltapäivästä asti ja hämärä saa minut sytyttelemään kynttilöitä tunnelman luojiksi viilenevään elokuiseen iltaan.

Kypsäksi hautunut mannapuuro odottaa puuhellan tulella, joka samalla on lämmittänyt koko alakerran. Misa -lietemme oli aivan ensimmäisiä hankintoja Villa Iirikseen. Se jos mikä on ollut hyvä päätös.

Saunan ikkunasta kurkistelin uuden kiukaamme loimua, jonka teho varmasti vain voimistuu pimeänä vuodenaikana. Arjen ylellisyyttä parhaimmillaan. 

Haaveeni kylpyammeesta toteutui saunaa remontoidessamme jo kauan sitten. Uuden kiukaan myötä uskon hemmotteluhetkiin tulevan aivan uuden ulottuvuuden, kun samalla voi nauttia liekkien tanssista lasiluukun takana.

Verstaalla Laurin uusin sormusten rasia alkaa muotoutua. Työvaiheita voit seurata Instagramissa ja syy työpöydäni muutolle selvinnee tuota pikaa... jos vain...


Tunnelmallisin iltaterveisin Tuija

Murusia

Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!  

Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!

Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi  Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon. 

Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...

Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.

Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.

Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.

Kuulumisiin muruset! Tuija

Kesämuistot mielessäin

Viikonvaihteessa tallensin kesän tunnelmia.

Aamu kesäkamarissa.

Porstuan päivänpaiste.

Kitara odottamassa soittajaansa.

Pelakuut amppeleissa.

Pikkukuistin valloittava Mårbacka.

Pikkumaljakon pikkukukka, jonka nimeä en muista.

Tämä sydänkivi jäi meren rannalle.

Odottaakohan se siellä meitä ensi kesänä?

Haikein mielin, Tuija

"Valaise huomispäivä tämän päivän valolla."

Otsikkoon lainaamani Elizabeth Barret Browningin sitaatti kalenterini kulmassa valaisi päiväni.

Kukapa olisi uskonut, kun kuvan rakennuksen ovista nuorena parina astuimme yhteiseen elämään, että aikojen päästä yhteinen 

Koti meidän -unelmamme on totta.

Me tahdoimme.

Näkymä kesäkeittiöstä tuoksuvattupensaalle muurinpohjalettuja paistaessani.

 Elämä maaseudulla on parasta, mitä toivoa saatoimme. Toisinaan tuntuu, että olen ollut aikaani edellä. Mummolatyyli viehätti jo kauan ennen kuin siitä sukeutui muoti-ilmiö ja ajan myötä olen oppinut rajaamaan olemistani haluamaani suuntaan yhteisellä polullamme.

Näkymä Pythagorionin linnoituksilta.

”20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita, joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit. Purjehdi siis kauas kotisatamasta, tunne tuuli purjeissa. Löydä. Unelmoi. Keksi.” 

-Mark Twain-

Kreikka ajatuksissani, auringon lämpö ihollani. 
Katse kohti tulevaa. 
Kiitollisena. Tuija

Yksivuotispäivä

Tänään on hujahtanut tasan yksi vuosi siitä, kun lähetin  matkaan elämäni ensimmäisen blogipostauksen. 

















Tänä iltana oli tarkoitus järjestää kekkerit kreikkalaisin maustein uutukaisella terassillamme, mutta päätimmekin siirtää ne sunnuntaille. 

Matkaväsymys ja alkanut arki huuhtoutuivat saunan uuden kiukaan kipakoissa löylyissä ja nyt kesäkamarin viileys pehmeine puuvillalakanoineen houkuttelee enemmän kuin iltakokkailu sinänsä ihastuttavassa elokuun illassa.

Koti meidän -blogin myötä olen saanut tutustua uusiin, ihastuttaviin ihmisiin ja kiitollisena teistä sekä kaikista täällä piipahtaneista toivotan teidät sydämellisesti jatkamaan matkaa kanssani. 

Mieluusti kuulisin, missä olen mielestäsi onnistunut blogini alkutaipaleella. Olen onnellinen, että uskaltauduin lähtemään tälle retkelleni kohti tuntematonta. Uuden oppiminen rakkaiden asioiden parissa on ollut innostavaa ja virkistävää. 

Hyvillä mielin jatkan kohti uusia tuulia! 
Pysythän mukana matkassa! 

Merisuolainen sydänkivi muistuttaa päivittäin ikimuistoisista hetkistä Pythagorionin rannoilla.

Onnea ja iloa, elämän valoa! Tuija

Samos Sun

Alkukesästä virittämäni unelmakartta johdatti meidät yllättäen turkoosinisen Egeanmeren rantamaisemiin Samoksen saarelle. 

Samos Sun -hotellissa Nea Polin kylässä meitä odotti ruusunpunaisessa rakennuksessa sievä huone parvekkeineen, josta avautui mainio näkymä lentokentän takana pilkottavalle Potokaki -rannalle. Jälkimmäistä linkkiä klikaten pääset rantamaisemien kuviin. Viikon lomakoti ilmastoinnilla oli unelmieni täyttymys.

Hotelli koostuu useista eri pastellisävyisistä rakennuksista, joista osassa on hotellihuoneita, osassa huoneistoja.  Aamiainen tarjoillaan viehättävällä terassilla, jota somistavat hurmaavat ihmeköynnökset. Portaikoissa sain ihastella tuoksupielikkejä ja reheviä pelargonioita. Lisäksi puutarhassa on runsaasti hedelmäpuita ja ruusuja viiniköynnösten lomassa. Viehättävä kokonaisuus, jonka iso merivesiuima-allas täydentää miltei paratiisiksi. 

Palvelu oli miellyttävää ja tilat siistejä. Allasbaarissa hääri aamusta iltaan iloinen Yannis. 

Pulahdettuamme altaassa virkistymässä suuntasimme jalkaisin kohti Pythagorionin kylää, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotellistamme. 

Lyhtytolpasta huomasin oheisen mainoksen, joka johdatti meidät mukaviin hetkiin Captain's Boatiin satamassa torstai-iltana. Ensin söimme rantakuppilassa herkulliset crepsit kreikkalaisen salaatin kera ja loppuillan nautimme Dimos Kasapidiksen leppoisasta musisoinnista yhdessä tyttärensä Marian kanssa laivan keinahdellessa satamassa.

Paluumatka kesti kauemmin, koska poikkesimme rantapolun kautta vilvoittelemaan meren aaltoihin.

Helteessä liikkumista vauhdittamaan  vuokrasimme polkupyörät vanhalta herralta edulliseen viiden euron päivähintaan. 

Seikkailimme Potokakin rantaviivaa myötäilevää tietä ja loppumatkasta hienoa pyörätietä pitkin Ireoniin asti. Siellä olisi tällä hetkellä alkamaisillaan musiikkifestivaalit. 

Näimme ja koimme paljon viikon aikana, joka tuntui pidemmältä lomalta  kuin olikaan osittain varmasti nettipaaston ansiosta ja rauhallisista, viipyilevistä hetkistä kahviloissa, rannalla sekä pitkistä herkullisista aterioista. Kuvaustaukoa en kyennyt pitämään, joten muutama sata kuvaa odottaa järjestelyä. 

Pakkasin laukkuun mukaan myös muutaman keveän verhon, joista rakensimme rantapensaiden väliin oman suojaisan sopukan paahteelta. Lähileipomon pinaattifetapiiraat maistuivat herkullisilta lekottelun lomassa omenapiiraista puhumattakaan. 

Onneksi vesi on siellä edullista, koska sitä kului litroittain joka päivä. Merivesi oli sopivan viilentävää ja rannat jatkuivat kilometrikaupalla. Nautinnollista!

Jos joskus suuntaat Samoksen saarelle niin Manolateksen kylä vuoristossa on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Kapua kapeita kujia ylös asti ja nauti Loukas Tavernan hulppeista maisemista sekä saaren parhaasta ruoasta, joka on viedä kielen mennessään. Näkymät myös WC:n ikkunasta ovat vertaansa vailla. 

Theologos -niminen taksiautoilija vei meidät serpentiiniteitä ylös ja alas samalla ystävällisesti seurustellen kanssamme. Hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisesta jalkapallosta ja siitähän sitä juttua etupenkillä piisasi.

Kylässä on muutama pieni myymälä, joista Alek Linduksen korut ovat erityisen kaunista käsityötä. Hauskaa oli, että hän muisti meidät aiemmilta visiiteiltä. Vaihdoimme yhteystietoja, joten heitimme verkot vesille tuollakin suunnalla. Hän kiinnostui Laurin korurasioista ja minä siitä ikivanhasta myynnissä olevasta talosta, josta tulisi loistava Kreikan koti.

Poros Sea Side ja sattumoisin musisoimaan saapuneet Dimos ja Maria olivat lomallamme sokerina pohjalla. Vietimme rentouttavan viimeisen lomapäivän rantaravintolassa ennen pyörien palautusta. 

Erikoislaatuista oli hotellin sijainti lentokentän lähistöllä, joten otimme ilon irti loppuun asti ja kävelimme lähtöselvitykseen sirkkojen sirittäessä tien varren pensaissa. Villit orkideat kukkivat lavendelipensaiden kanssa kilpaa. 

Samos on vienyt sydämemme samoin kuin Kreikka aikanaan ensimmäisellä interrail -matkallamme 30 vuotta sitten. Tämä oli kolmas matkamme tälle saarelle. Aiemmin olemme vierailleet Boutique hotelli Naftiloksessa, joka rauhallisuuden tyyssija, tyylikäs sisustus ja ikäraja 16 vuotta.

Lämmön lataamilla akuilla on hyvä lähteä syksyä kohti.

Haaveissa on ensi kesänäkin päästä alakuvan valkeassa Kreikka -mekossani Välimeren rannalle.

Helleterveisin Tuija