Kevätsiivous

Siivoaminen on virkistävää, vaikka tällä kertaa minä olen lähinnä sivusta seurannut nuorimman tehopakkauksen puuhia. Lukiourakan päättymisen kunniaksi yläkerran neidonkammari koki kevätpuunauksen. Onnenpäivää tytär juhlisti isänsä kanssa hakemalla herkulliset kevätlakanat Ikeasta. Vinttikomerosta puolestaan lähti vaatteita kierrätykseen ja tarpeettomat kirjat samaten niitä tarvitseville.

Siirsimme alakerrasta vuodesohvan lattian maalauksen tieltä kerrosta ylemmäksi ja pesin sen päälliset valmiiksi kevään juhlia ajatellen. Nyt putipuhdas sohva saa lymyillä ison lakanan suojissa pysyäkseen siistinä. Irtopäälliset ovat käteviä ja valkoiset kirkastuivat loistaviksi.

Ylioppilaskokeiden tuloksia odotellessa on aika valmistautua pääsykokeisiin eli onpa mainiota, että ainakin yksi huone on jo valmiina vastaanottamaan lakkiaisvieraita. Alakerran urakan alusta voit lukea täältä. Hiljaa hyvä tulee... 

Saimme viimeiset tapettivuodat seinään, vihdoinkin. Seuraavana on vuorossa lattian maalaus, joka piti aloittamani toissa sunnuntaina, mutta valitsin jäänhakkaamisen sen sijaan. Nyt homma on aloitettu. Kädessä mojova rakko ja kesken loppunut maali. Luova tauko...

Minulle ominaiseen tapaan olen jo tovin pyöritellyt suunnitelmia, mikä huonekalu vaihtaa paikkaa ja minne. Puolapuut ovat väliaikaisesti verannalla, koska lattian maalaus vaatii niin. 

Kevättä ilmassa! Tuija

Kevään tullen

Tervetuloa kesäaika!

Ulkona puhaltaa hurja puhuri, joka kuitenkin tuntui iltasella mukavan lämpimältä siis ei lainkaan viiltävältä. Kevät on täällä! Kuusimetsän latvukset taipuivat tuulessa hurjalle notkolle, joten metsäsamoilut jätimme toiseen kertaan. Pellolla tuntui turvallisemmalta käyskennellä ja ihmetellä, että asummeko napajäätiköllä. Tuo pohjoisen puolella sijaitseva pelto on luminen aina viimeiseen asti ja pihan jäätikköä hakkasin rikki lapiolla. Tuli aivan lapsuuden sulatusyritelmät mieleen tennarikeleistä haaveillen.

Tämä laulu on pyörinyt mielessäni yläkuvan hetkestä saakka. Kaksin puussa on meidän versiomme linkin takaiseen tunnelmointiin. Kohta on kuukausi kevään etsintäretkestämme Pelisalmen sillan kupeen kallioille. Sovimme, että ajelemme tuonne uudestaan  huhtikuun alussa katsomaan, joko vesilintuja on sulassa uiskentelemassa. Silloin pakkaamme evästä koppaan ja viltinkin. Toivottavasti sää on suosiollinen.

Aurinko paistoi maaliskuun alkupäivinä kirkkaasti. Häikäistyneenä kuvittelin vanhojen aurinkolasieni vieläkin olevan kelvolliset, mutta ei. Vaihtaessani syksyllä moniteholinssien aikaan vahvuudet muuttuivat sen verran, että entiset lasit ovat todellakin menneen talven lumia. 

Jossakin näin kuvan retrotyylisistä aurinkoklipseistä, joista tuli minulle päähänpinttymä. Tampereen Asemaoptiikka toteutti toiveeni miltei silmänräpäyksessä. Tiistaina kävin tutustumassa tarjontaan pikaisesti ja torstaina mennessäni uudestaan paremmalla ajalla haaveilemani oli valmiina sovitukseen. Nyt minulla on täydellinen paketti sekä pilviseen että aurinkoiseen päivään. Näillä selviän monenlaisissa olosuhteissa. Mitä tuumaatte? 

                                  Aurinkoista kesäaikaa! Tuija

Tutki. Unelmoi. Löydä.

Kahdenkymmen vuoden päästä tulet olemaan

surullisempi niiden asioiden vuoksi, joita et tehnyt

kuin niiden, jotka teit.

Irrota siis paalusolmut.

Purjehdi ulos turvasatamasta.

Hae pasaatituulet purjeisiisi.

Tutki. Unelmoi. Löydä.

- Mark Twain -

Pakko myöntää, että nyt alkoi epäilyttämään... Olenkohan sittenkin julkaissut tämän postauksen aiemmin vähän toisessa muodossa. Mutta menköön! Omistan tämän ihanalle jälkikasvullemme, joilla seikkailijan rohkeutta enemmän kuin meissä vanhemmissa yhteensä.

Kevättä kohti! Tuija

Kevään korvalla

Vuosi sitten maaliskuussa saksalaisessa Landidee -lehdessä ilmestyi tämä jo aiemminkin viime heinäkuussa esittelemäni artikkeli, joka oli otsikoitu DAS HAUS DER BLUMEN eli Kukkien talo.

Kevään kurkistellessa nurkan takana on ihanaa palata näihin kauniisiin kuviin, joita taitava Krista Keltanen loihti vanhan huvilamme parhaimmista kuvakulmista.

Kauneus on katsojan silmissä...

Odotan malttamattomana kevään ensimmäistä aurinkoista päivää, jolloin on riittävän lämmin istahtaa teekupin kera verannalle. Värimaailma tuossa kotimme yhdessä rakkaimmista tiloista muotoutui pian muuttomme jälkeen. Ensimmäisen kesän kärvistelimme sietäen tummanruskeiksi maalattuja ikkunan pokia ja kulahtanutta lautalattiaa. Ikkunoille sain heleänpunaiset pelargoniat, joiden suhteen värimakuni on muuttunut matkan varrella huikeasti hillitymmäksi. 

Osaatko sinä kuvitella itseni tuohon tammipöydän ääreen, kun raikas kevättuuli leyhyttelee pitsiverhoja ja linnut livertelevät pihakoivussa? Välittyykö kuvistä autereinen, miellyttävällä tavalla pysähtynyt tunnelma? 

Vanhassa kiinteistössä tekemistä riittää. Positiivisesti ajatellen olemme oppineet kärsivällisyyttä ja luottamusta tulevaan. Elämässäkään ei mikään ole täydellistä, mutta se voi siitä huolimatta olla antoisaa ja rikastuttavaa. Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. Kesäaikaan rennosti luovassa tilassa ja talvella ajoittain puuskuttaen sekä yskiä köhien. Kokonaisuus ratkaisee. 

Värit, materiaalit, tekstiilit, tunnelma, valaistus ja mitä näitä nyt onkaan vaikuttavat kaikki kodin henkeen. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten välinen yhteys ja yhteinen suunta. 

Kulunut talvi on vaikuttanut pitkältä erikoisaurinkoannoksestani huolimatta. Ensi viikolle on sääennuste luvannut jopa +7 asteen lämpötilaa. Saattanee siis toiveeni teehetkestä verannalla toteutua.

Perjantai-illan toivotuksin, Tuija

Kevätiloa

Viime viikolla sain yllättäin tuliaiskimpun näitä herttaisia kellanvalkeita tulppaaneja, jotka vaativat tänään päästä kuviin. Vanha vihreä Karhulan lasipurkki pääsikin tällä kertaa maljakoksi, kun siirsin Finax -myslit isompaan riihimäkeläiseen, jonka kanneksi tämän oma sopikin mainiosti. 

Lasin läikehtivä pinta on kuin jäätä, josta en muutoin erityisemmin pidä, varsinkaan pihamaalla tai teillä. Sunnuntaina innostuin ajelemaan mutkan kautta kotiin "kevään kurkistus" -retkeltämme ja kieltämättä rystyset valkoisena pidin tiukasti kiinni ratista pitääkseni meidät ajouralla. Onnistuin ja huokaisin helpotuksesta, kun kukaan ei tullut vastaan tuolla kapealla sivutiellä. 

Maaliskuun alkupäivien aurinkoiset hankikantoskelit ovat olleet eliksiiriä kevään kaipuuseeni. Tänään tuuli kääntyy viiltävästi pohjoisvirtaukseksi, jonka tuntee luissaan. Vanhan talon hengittävyys on näillä boforeilla totisesti tuulettava ja virkistävä elämys, johon on aikojen saatossa tottunut. 

Viheristutuksemme ovat alkutekijöissään. Kruunuruukussa herneenversot kurottelevat kohti valoa ja kohta saamme niistä maukasta lisuketta leivän päälle ja salaatin joukkoon. Joko sinulla on kevätsuunnitelmat toteutusasteella? 

                             Tiistaiterveisin Tuija