keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ystävänpäivän iltaa


 

Ajatuksia ystävyydestä


Voiko talo olla ystävä?

Tai jokin esine tai asia?

Ystävyys on kokonaisvaltainen kokemus. 

Kuvassa on ystävyyden elementtejä. Karu hirsiseinä on suojana, kitara luo tunnelmia soittajansa taitavien sormien sitä näppäillessä. Tyttären lainaama juliste tuo ystävyyden saaren lähelle. Aurinkokin on ystäväni. Voi, kuinka sen säteet valaisivatkin päivääni. 

Hyvän ystävän sanat, viestit ja halaus. 

Koti meidän on ystävistäni yksi rakkaimmista, koska sen suojissa rakkautemme on kukkinut ja kasvanut. Ystävyyden oksistot ovat levinneet jo laajalle. Aivan kuin elämänpuun haarat, joiden alla on hyvä vaalia lempeyttä ja hyvyyttä.

Sydämellisin ajatuksin unten maille, Tuija

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Tammikuiset tulppaanit



Tammikuiset tulppaanini nuokkuvat maljassaan syleillen saman sävymaailman otsikkoa tuoreimmassa Lantliv -lehdessä, jonka sain perjantain piristyksenä. Yllätys oli inspiroiva. Lehdessä on luettavaa useammalle kerralle. 

Viikonvaihteeni on koostunut huilailusta itsekin nuokkuen kuin haalistuneet onnenkukkani. Kurkkuni karheutta olen voidellut hunajateellä. Metsänvihreä villasukkapari on edennyt kivasti äänikirjaa kuunnellen. Eikös lepo ole paras lääke...





Tammikuisiin puuhiini kuuluu usein joululahjapalapelin kokoaminen, jos se on jäänyt muun jalkoihin joulun aikaan kuten tällä kertaa pahuksen noron iskettyä minut kanveesiin juuri otollisimmiksi palapelirentouspäiviksi, joihin kuuluu ihana palojen rapina ja jouluinen koti kynttilöineen. Toimi se näin vuoden alun pakkaspäivienkin ilona.

Valmista tuli tänään, kun vihonviimeiset pörriäiset sain aseteltua yksi kerrallaan lokosiinsa. Bees & Honey suuntasi ajatuksia Samoksen hunajatarhoille ja kesäisille kukkakedoille sekä kotipihalla että retkillä. Vintage Puzzle on taattua laatua, mikä on ensiarvoisen tärkeää palapelin kokoamisen riemussa. Koko ja muoto vaativat erityistilan, johon ei yläkerran pienemmät kirjoituspöydät riittäneet. 

Salin pitkän pöydän päädyn valtasin puuhaani ja nyt se saa vapautua kevätmielisiin asetelmiin, joihin virittäydyin jo saatuani tuon upean (viimeisen kuvan) tulppaanikimpun tuliaisina Helsingin kyläilijöiltä. Tulppaanit ja kevättalven valo lisäävät vireyttä ja Toivon liverrys pihakuusen latvassa lähenee isoin harppauksin.

Pelargonioissa näkyy jo elonmerkkejä, dahlian juurakot saavat vielä tovin viivähtää rapunaluskomeron hämärässä viileydessä. Jännittävää saanko heräteltyä ne lempeästi uuteen kasvukauteen. 

Kauppalistalle pitää muistaa lisätä herneet, joista saa kasvatettua meheviä versoja leivän päälle. Tulppaanit muistanen ilman muistutustakin.

Tammikuulle saamme kohta heittää hyvästit 

ja helmikuulle toivotan iloiset heit, kiva, kun saavut luoksemme!


Talvisin terveisin Tuija














keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Tammikuun tunnelmissa






Maaseudulla valosaasteesta ei liiemmin tarvitse kärsiä. Kirkkaat pakkasillat tähtitaivaineen sinisen hetken mentyä mailleen ovat ilonaiheita, joiden vertaista saa hakea. Lumi narskuu huopatossujen alla. Pakkanen paukkuu nurkissa, sananmukaisesti. 

Punamullatuissa pihataloissamme on sata vuotta sitten ollut elämää. Tiedä häntä millaista. Liekö palvelusväki asustanut Punalassa, joka mitä ilmeisimmin on rakennettu jo 1800 -luvun loppupuolella. 

Saunan seinän takana on ollut pakari. Olisipa tuo leivinuuni tallella. Onneksi kummassakin piharakennuksessa on piiput ja suurin osa tulisijoista tallella toisin kuin päätalossa, jonka toinen savupiippu on pistetty maan tasalle 70 -luvun uudistusinnon kourissa. Pakkasen kiristellessä otettaan minä ikävöin salin komeaa kaakeliuunia, jonka lämmössä olisi ihana nautiskella talvisin tulen loimusta. Ei ole paljon järki pakottanut päätä, kun sekä ylä- että alakerran uunit on moukaroitu palasiksi ja ainakin osin haudattu takapihan metsikköön. Sirpaleita on tullut vastaan säännöllisesti. 

Yksi suurimmista iloista on laittaa tulet jäljellä oleviin tulisijoihin ja ihailla liekkien loimotusta luukkujen kipinäristikon takana. Keittiön puuliesi on arkemme sankari. Ilman sitä elämä olisi monin verroin tylsempää. Keittiöjakkara sen edustalla olisi varmaankin punaisen maton paikka, jos lempipaikkani pitäisi nimetä. Lämpimämpiin vuodenaikoihin muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja on sekä sisällä että ulkosalla moneen makuun. 

105 vuotta sitten silloinen Einola oli valmistumassa. Teleporttaisin itseni mieluusti kurkistamaan sen aikaiseen miljööseen. Onneksi minua on suotu hyvällä mielikuvituksella niin pystyn kuvittelemaan talon tunnelman ja värimaailman löytyneistä tapetin riekaleista. 

Eriskummalliselta tuntuu, että miltei puolet elämästämme on jo vierähtänyt tällä mäennyppylällä. Näin väitän, koska auton navigaattori kertoo korkeuden meren pinnasta. Kalenterimerkinnät  ja valokuvat puolestaan kertovat ajan kulusta pikkulapsiperhearjesta mummolaksi. 

Lista tehdyistä remonteista, kohennuksista ja purkuhommista venyisi huikeaksi mittaamattoman arvokkaasta työstä, jonka olemme tehneet vaaliessamme sydämestämme tätä rakasta kotimiljöötämme. 

Vanhaa taloa asuttaessa käy niin, että asumus opettaa yhtä sun toista elämästä. Minulla on vahva tunne, että Villa Iiris valitsi juuri meidät eikä toisin päin. Yhteiselo jatkukoon onnellisten tähtien alla kohti tuntematonta tulevaa. 





                                                    Toiveikkain tunnelmin, Tuija




 

perjantai 8. joulukuuta 2023

Joulun aikaa





                                                Mikä tuo joulumielen? 



                                            Punanuttujen esiinmarssi varmaankin...



                                                                Pikkukuuset valolankoineen...




                             Kaneli, inkivääri, pomeranssi, anis ja fenkol tuoksuineen...


                                      Toiveikkain joulunalustunnelmin, Tuikku                        

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Lokakuun tunnelmia


Kuun vaihde toi tullessaan syksyn rytinällä.








Lokakuu alkoi  aurinkoisena ja vielä melko leppoisassa säässä, mutta perjantain saunavilvoittelut olivat selkeästi pikaisempia kuin vielä viikko sitten syyskuun toiseksi viimeisenä päivänä. Onneksi silloin osasin nauttia kylpemisestä pitkään syysillasta nauttien. Talletin nuo tunnelmat pitkän talven varalle sieluni sopukoihin. Kylpymestari helli minua! 









Viherkasvimme ovat vehreitä ja hyvävoimaisia. Juurtuneet punervat oksat matkasivat Kalasatamasta meille ja päässevät pikapuoliin parempiin kasvuoloihin. Ruukku ja multa olisivat valmiina. Toimeen ryhtyvä tekijä vain on kateissa. Auringon säteiden tanssi helmiponttiseinillä loi lupauksen valoisista hetkistä tulevinakin kuukausina. Kevättalven valo on toisenlainen. Odotettu sekin!

Päivä laskeutuu mailleen jo puoli seitsemältä ja valkenee vähän ennen kahdeksaa, joten kirkasvalolampun teholle on tarvetta. Aloitan anivarhain aamuni sen äärellä ripsivärimeditaation merkeissä heräillen hissuksiin uuteen aamuun. 

Iltasella on mukava neuloa kerros tai pari kynttilän valossa kodin rauhasta nauttien. Satavuotiaan hirsitalon nitinät ja natinat kuuluvat asiaan, mutta viimeöinen myrsky piti pitkään hereillä paukuttaessaan kattopelejä ja ujeltaessaan nurkissa. Lopulta sain unen untuvapeiton uumenissa. 

Voisinpa vaipua talviuneen ja herätä kevään valoon virkistyneenä. Tämäkin teksti syntyy ihan vain itseäni ajatellen, koska luotan palaavani näihin kuviin ja tunnelmiin tuonnempana. Toki ilahdun, jos kuvani tuovat iloa sinullekin lukijalleni. 

Maaret Kallion   Lujasti lempeä -kalenteri on taas kerran lähestyvän joulun toivelistallani, koska kaksi edellistäkin teosta ovat osoittautuneet teksteineen arjen hyvinvointia tukeviksi. Erityisesti lahjan antaneen pikkumerkinnät tärkeiden päivien kohdalla toivat hymyn huulille.

Tämän lokakuun lopulla Lujasti lempeä -kalenterissa on otsikko: Tunnista ja toimi hyvä mielessä. Tärkeintä ei ole se, mitä haluat, vaan mitä tarvitset.  Kalenterin viereisellä sivulla on tilaa kirjoittaa asioita, jotka ovat itselle tärkeää ja palauttavaa tekemistä niihin hetkiin, kun hyvää tekeviä toimintoja on vaikeampi muistaa. 

Mitä sinun listallasi olisi? Minä keskityn kaikkeen kauniiseen sekä sisimmässäni että ympärilläni terävöittäen aistejani. Joka-aamuinen ystävällisten toivotusten meditaatio on kulkenut mukana matkassani jo neljättä vuotta, jos oikein laskin. Pehmeä villalanka puikoilla ja toive vähitellen valmistuvista ylipolven sukista lämmittämään viluisia varpaitani tuo hyvää oloa. Kepeä kirja kuunneltuna on oiva mauste puikkoja heilutellessa. Instagramin laitoin vähäksi aikaa lepäämään, kuten viime vuonnakin. Tuolloin päätös oli antoisa. 

Olen onnekas, kun saan päivittäin nauttia luonnon läheisyydestä asuessamme peltojen keskellä metsän reunalla. Vuodenaikojen vaihtelu avartaa näkökulmaa. Luulenpa, että kesä ei tuntuisi samalta, jos aina olisi aurinkoa ja vihreää. Rehellisyyden  nimissä on kyllä myönnettävä, että marraskuun voisin hypätä yli jäntevällä loikalla. Syyskuun leppeät säät olivat tänä vuonna erityisen merkittäviä matkalla kohti hämärintä vuodenaikaa. 

Nyt on juuri oikea aika sytyttää pari kynttilää ja edistää neuletyötäni, jollen uppoudu toviksi sanaristikoiden maailmaan.


Lempeän lokakuun toivotuksin, Tuija















 

maanantai 25. syyskuuta 2023

Aamu-usvan lumo








 

                                Pysäyttävä näkymä kylätiellä oli aamuni ilo. 


                                    Utu, usva

                                                keijujen tanssi

                                                        järviseudun sulo.


                                        Tunnelmoimisiin! Tuija

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Hetkiä syyskuulta





Syyspäivän tasaus on ensi lauantaina. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. 
Kesä loppuu ja syksy alkaa virallisesti.





Nyt jo iltaisin ikkunoiden takana sininen hetki on nähtävissä. Aamuinen kaatosade hurjine tuulenpuhureineen hämärsi maiseman niin, että livahti jo hyytävästi marraskuu mieleen. Hrrrr...



Onneksi syyskuu on pistänyt parastaan ja usein on aamuinen kalseus vaihtunut lempeään syksyiseen ilmanalaan, jossa tuoksuu kypsä vilja ja menneen kesän lumo. Turussa ihmettelin vielä viime viikonloppuna terasseja täpötäynnä ihmisiä kuin Euroopassa konsanaan. 




Lempikenkäni ovat kuin tehdyt verannan lautalattialle lojumaan, jos siis sietää  epäjärjestystä.  Minähän ne siihen olin jättänyt niin entäs sitten. Hyvä näin!





Jos minun pitäisi asettaa punainen matto kotimme lempipaikkaan niin (yksi lukuisista) olisi ehdottomasti lasiveranta, joka edustaa Villa Iiriksen huvilatunnelmaa parhaimmillaan. 
Muistoja kesäkotielämästämme on tallennettu useaan otteeseen. Sinistä linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan Krista Keltasen tallentamia tunnelmia vuosien takaa Meillä kotona -sivustolla.






Syyskuu ja kukkakaunokaiset ovat tuoneet lohtua ja hyvää mieltä. Pienikin hetki silmiä hivelevän näyn äärellä on minun voimanlähteeni ja iloni kortteja unohtamatta. 

Tommy Hellstenin Elää ja uskaltaa -korteissa on inspiroiva lähestymistapa: "Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme."

                        

                                Syyskuisiin tunnelmiin! Tuija