Ikivanha rakas Upo -mankelini, jonka ympärille rakentui aikanaan saunatalon pyykkihuoneeemme, siirtyi sänkykamarimme ison erkkeri-ikkunan eteen. Tuo lempikodinhoitokoneeni palasi takaisin päätaloon ja pyykkihuolto kokonaisuudessaan muutoinkin jo kauan sitten. Pesukoneella on toimiva paikka keittiössä helmipaneelioven takana poissa näkyviltä. Mankeli puolestaan on soma kuin koru, joten siirsin sen tuohon keskeiselle paikalle. Sen huristessa on mukava tarkkailla kevään edistymistä koivun oksilla ja sen alla olevassa kukkapenkissä, johon uskallan toivoa tulppaanien nousevan kinosten haihduttua tiehensä.
Keväinen valo on yksi ihastuttavimmista asioista, joita tässä satavuotisjuhlavuottaan viettävässä huvilakaunottaressa rakastan. Talvipakkasillakin on tunnelmallista tulien ritistessä uuneissa ja kesähelteillä lempeän kesätuulen leyhytellessä pitsiverhoja. Kevät on kuitenkin aina uusi alku ja voimaannuttava ajanjakso, vaikka tuolloin onkin hurjan paljon kaikenlaista inspiroivaa työn alla. Tai varmaankin juuri tuosta johtuen kaikenlainen kiva tekeminen ja elämänpiirin laajentuminen pihalle talven annettua periksi on riemuisaa.
Kevään tullen on tarpeen priorisoida töitään. Ympärillään havaitun kauneuden ja harmonian on tutkitusti todettu lisäävän ihmisen hyvinvointia. Kodin lempeyttä ja hyvää tekevää vaikutusta eivät saa villakoirat eivätkä pölystä laikukkaat ikkunat sumentaa. Piakkoin on taas aika ripustaa lakanat tuuleen lepattamaan ja vastapestyjen lakanoiden tuoksu on hurmaava.
Mistä sinä nautit tässä odotuksen kyllästämässä maalis-huhtikuun vaihteessa? Onko kevätvalo ystäväsi vai jotakin muuta?
Kevätmielellä, Tuija