Mustilan Arboretum

Viikko sitten lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan lintujen liverrykseen ja auringon säteisiin. Kesäkamarista kömmittyään Laurikin innostui retkestä Elimäelle Kouvolan kupeeseen Mustilan Arboretumiin. Olemme ensimmäisen kerran piipahtaneet parkkipaikalla vuosia sitten ollessamme lasten kanssa telttamatkalla siellä suunnalla Suomea. Silloin oli parasta jatkaa matkaa perheen pienimpien ehdoilla. 

Vuosi sitten retkeilimme Arboretumissa kesäkuussa ja toisen kerran elokuun alussa. Tällä kertaa mielessä oli sama noin 1,5 kilometrin reitti, jonka varrella on monenlaista ihailtavaa. Suosittelen kiertämään opasteiden mukaan niin välttyy ylimääräisiltä pähkäilyiltä risteyksissä. Otimme tällä kertaa varman päälle ja seurasimme selkeitä kylttejä kiertosuunnan mukaisesti emmekä lähteneet sooloilemaan, tällä kertaa. 

Haaveilin näkeväni valkovuokkoja ja  Vanha Rouva -magnolian kukinnasta olin lukenut, mutta en tiennyt sen olevan näin ällistyttävän komea. Kuviini en sitä saanut kunnolla tallentumaan, mutta huh huh. En yhtään ihmettele monien lumoutuvan niiden kukinnasta. Itsekin aloin tosissani pohtimaan, mistä löytäisin tuollaiselle suojaisan sopen. Nimikin olisi kuin minulle tehty. 

Valkovuokkolehto lumosi minut. 

Kukat kurottelivat kaulojaan korkeuksiin ja näyttivät valtavilta, suorastaan satumaisilta.

Istuin tuokion penkillä niitä katseellani ahmien.

Oli vain tuo hetki.

                            Jonkin matkaa käveltyämme sukelsimme jättituijien suojiin. 

Olisipa tämä metsä lähempänä niin kävisin siellä säännöllisesti katsomassa kaimojani, joissa on jotakin mystisen rauhoittavaa. Puiden katveesta löytyy hyvät penkit levähtämiseen. Ensi kerralla otan mukaani teetä ja leipää tai ainakin jotakin maukasta evästä niin voimme viivähtää pidempään rakkaassa paikassa. Tosin kokemus on ravitseva ilman syötävääkin. 

Hemlokkimetsässä on havumetsälle ominainen raikas tuoksu. 

" Metsikössä vallitsee mieleenpainuva, merkillinen tunnelma 

niukan valon siivilöityessä tuuheiden neulaskerrosten läpi."

Puiden keskellä on vankka neulaspeite, jossa on hyvä hengitellä ja miellyttävä tallustella. Reitin varrelta löytyy hyvät infotaulut, joissa kerrotaan puista ja pensaista.

http://www.mustila.fi/

Arboretum Mustila

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.
 

Magnolian nuppu näytti valtavalta pajunkissalta, jonka sisältä aukeaa herkkä ja eteerinen kukka, jonka on vaikea uskoa menestyvän karuissa Suomen olosuhteissa. Sinnikäs kaunotar!

Kevät vaikutti olevan pidemmällä kuin täällä Pirkanmaalla. 

Kielomätäs ison kiven päällä on varmasti kaunis näky puhjettuaan täyteen kukoistukseensa. 

Aloitimme retkemme kahvilan viereltä syötyämme maukkaan lounaskeiton ja palasimme sen vierustalle lopuksi. 

Aukioloajoista ja pääsymaksuista löydät tietoa linkkiä klikkaamalla. Kesäkaudella Arboretum on auki joka päivä 8 - 21.  Sivustolta löytyy myös valtavasti tietoa alueen kasveista. Esittely löytyy täältä. 

Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. Jos minulta kysyttäisiin haluaisinko vierailla Arboretumissa niin arvannet vastaukseni. Seuraavalla kerralla toivon saavamme jakaa tämän paikan lumon jälkikasvumme kera. 

Mustila on kuuluisa atsaleoistaan ja alppiruusuistaan, joiden kukinta ajoittunee kesäkuun alkuun. Jos viihdyt luonnon helmassa ja nautit kiireettömästä kävelystä vehreän puuulajipuiston siimeksessä niin tee ihmeessä retki Elimäelle. Laita jalkaan tukevat jalkineet ja nautiskele kiireettä harvinaislaatuisesta puistosta rauhassa ihmetellen.

Retkiterveisin, Tuija

 

Kesätunnelmissa

Kesä tuli miltei yhdessä yössä. Siltä se ainakin tuntui. Edellisessä postauksessani oli vielä lunta maassa. Nyt sateen rummuttaessa kattopeltiä uppoudun enemmän kuin mielelläni näihin kuviin ja tunnelmiin. 

Käväisimme Aurajoen rannalla ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa. Niin oli tehnyt muutama muukin. Rannan ryppäissä näin iloisia kasvoja ja kuulin naurun kuplintaa. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä matkannut jonnekin kauas aikaan ennen poikkeustilaa. Onnea ja iloa oli ihana tarkkailla puiston penkillä istuskellen kesän ensimmäistä tötteröä nautiskellen. 

Kotiinpaluu tuntui kuitenkin mieluisammalta vaihtoehdolta kuin hotelliyö. Päätös oli oikea, koska leppoisaan kesäaamuun herääminen kotona kiireettä oli juuri sitä, mitä eniten kaipasin. Lintujen sirkutus aamuviideltä vei minut parvekkeelle imemään itseeni kesän raikkautta ja viileä aamukaste tuntui suloiselta iholla. Sieltä olikin sitten mukava kömpiä vielä takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan unia. 

Vuorokauden tunnit tuntuivat pitkiltä ja täyteläisiltä, mutta toisaalta aikaa puuhailuun hehtaarin tontillamme saisi kulumaan vaikka täyspäiväisesti. Nyt, kun tiedossa on kotikesä on pidettävä maltti mielessä ja rajattava innostuksen puuskiaan. Yhtä sun toista tekisi mieli edistää, mutta laiskottelulle on annettava sijansa. Sille on tässä elämänvaiheessa mahdollisuus toisin kuin lasten ollessa pieniä ja arjen rutiinien täyttäessä päivät. 

Irtiotto kotikulmilta oli kuitenkin tarpeen. Pyrähdimme päiväretkelle Elimäelle Mustilan Arboretumiin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kuvasatoa on vielä karsittava löytääkseni helmet, joita tarjoilla teille lukijoille. Onko tuo ihastuttava luontokohde sinulle tuttu?

Eilen meidän kesäkautemme käynnistyi virallisesti, kun Unelma pääsi 15. kerran laituriin odottamaan retkiämme. Olemme onnekkaita, kun naapurista löytyy taitava ihminen, joka osaa hoitaa sekä laskun että noston ammattitaidolla erinomaisella kalustollaan. Kiitos Heikki!

Olosuhteet hipoivat eilen illalla täydellisyyttä. Järven pinta oli peilityyni ja taivas väreineen kuin akvarelli. Teki mieli kääntää nokka kohti ulappaa ja seilata hissuksiin kesästä iloiten. 

Kesäkotielämä oli aiheena vuosien takaisessa lehtiartikkelissa, joka ilmestyi Underbara Sommarhus -lehdessä. Kurkista sitä, jos haluat nähdä, miten pihapiiristämme löytyy mökkielämän ainekset.  Wohnen und Deko -lehden sivuille pääset linkkiä napauttamalla, ole hyvä. Upeat kuvat ovat Krista Keltasen taattua laatua. 

Sateisen kesäillan terveisin Tuija