Good bye October!

                  💚 Tuija

 

#inspiroidun

Toissaviikolla minulla oli ilo osallistua ainutlaatuiseen Inspiraatiokorttien lanseerausiltaan Helsingissä Lapinlahden Lähteen Keidas -nimisessä paikassa, jossa tehtiin historiaa. Linkit Live -lähetyksiin sosiaalisessa mediassa löydät tästä mainiosta postauksesta, jonka tapahtumasta kirjoitti Tiia Positiivinen kasvatus -blogissaan. Kannattaa käydä lukaisemassa hänen tunnelmansa ja arvontaa on tarjolla sielläkin suunnalla.  

Inspiraatiokortit on kehittänyt Maaretta Tukiainen. Korttisarjan valokuvat ovat Krista Keltasen käsialaa. Muistatko Hyvän mielen taidot -kirjan ja siihen liittyvän korttisarjan, joista kirjoitin toukokuussa? Se on saman kaksikon taidonnäyte.

PS -kustannus on tälläkin kertaa yhteistyökumppaninani ja osallistumalla arvontaan yksi onnekas saa omakseen Inspiraatiokortit, jotka ovat tämän syksyn uutuus.

Olet mukana arvonnassa yhdellä arvalla kommentoimalla tätä postausta vastaamalla kysymykseeni: Mikä sinua inspiroi? Mistä inspiroidut? Miten inspiroidut?

Jos olet tähtilukijani eli lukijaksi kirjautunut, olet kahdella arvalla mukana. Kolmannen arvan ansaitset jakamalla postauksen omassa blogissasi tai linkin tänne sosiaalisessa mediassa. Muistathan liittää viestiisi yhteystietosi mahdollisen voiton varalta! Osallistumisaikaa on 11.11. kello 16 asti. Onnea matkaan kaikille tasapuolisesti!

Inspiraatioprosessissa on tutkimusten mukaan kuusi erilaista vaihetta, jotka ilmenevät ja toteutuvat itse kullakin omalla tavallaan. 

Lanseerausillasta ja uusista mahtavista korteista innostuneena sovin tapaamisen tämän uuden ilmiön äärelle lukioaikaisen kaverini kanssa. Ensimmäiseksi tuona kyseisenä aamuna aloin kuumeisesti miettiä, mitä tarjota. 

Kohta A yllä olevasta kortista toteutui sananmukaisesti, kun ammensin kaiken kekseliäisyyteni ja jääkaapista löytyneen maitorahkan kulhoon vatkatun vaniljakastikkeen joukkoon. Olin iloinen, kun keksin tehdä juustokakkuun pohjan "nyhjää tyhjästä" -mentaliteetilla. Korppujauhomyllyyn pääsi herkullista Finax -mysliä ja voin puutteessa kookosöljyä. Mausteeksi huiskaisin kookossokeria ja raakakaakaota. 

Liivate täytteen joukkoon ja luomus jääkaappiin sydänvuoassa leikkuulaudan alle tekeytymään. 

Aikamme Hyvän mielen -kortteja tutkailtuamme ja niistä pulpunnutta keskustelua käytyämme siirryimme pöydän ääreen. Kysymys: "Mitä juustoa käytit?" saa vieläkin hihityttämään. Joo, olihan minulla reseptikin nenän vieressä, mutta mielessäni ei ollut käynytkään tuorejuusto tai ainakaan näkökentässäni. Hyvä, että eilen kävin silmälääkärissä ja nyt on uudet silmälasit tilauksessa. Ai, miksi mainitsen tämän? Se selviää, kun kirjoitan oman postauksen aiheesta.

Tapaamisen kuluessa kortit peittivät alleen puolet isosta ruokapöydästämme ja voi, kuinka näky hivelikään esteetikon silmää. Jossakin kortissa lukee jotakin luokittelun välttämisestä, mutta minkä teet, kun korteista saa aikaan aivan hurmaavan kollaasin järjestämällä numerojärjestykseen. 

Inspiraatioasetelma

Lanseerausillassakin mainitsemani tapettikriisi on vieläkin ajankohtainen. Pitäisikö tehdäkin korttiseinä ja huoneesta rakentuisi #inspiraatiopesä? Korteista saisi sävyittäin aseteltuna kiintoisan kokonaisuuden. Inspiroivan!

Hyvän mielen -kortit

Hyvän mielen korteista on ollut päivittäin iloa ja apua. Inspiraation puutteesta en ole vielä koskaan kärsinyt, mutta näiden uusimpien kaunokaisten avulla saan helpommin jäsennettyä ja priorisoitua pulppuilevia ajatuksiani. Luomisprosessien jumeissakin näiden luvataan auttavan eteenpäin. Edistämisvaihe inspiraatiotapaamisessamme jäi siihen vaiheeseen, että vino pino sisustuskirjojani on selailtavana kohteessa, jossa lupasin olla apuna kotiuudistusten ideoinnissa ja toteutuksessa. Huisin hauskaa!

"Kuvittele, miltä tuntuu, kun tavoite on totta."

Kuten aiemminkin olen monesti kirjoittanut tämä valitsemamme elämänmuoto on kokonaisvaltainen ja meitä ihmisinä kehittänyt ja muovannut. Kiitollisuutta koen niistä lukemattomista päivistä ja kuukausista, joina olemme purkaneet, hioneet, jynssänneet, maalanneet, tapetoineet ja ties mitä kaikkea ideamyllymme jauhaessa kohti tulevaisuutta.

Yläkuvan saliremontti kesti kuukausikaupalla ja visio valmiista näkymästä auttoi jaksamaan ajoittain loputtomalta  tuntuvan puurtamisen. Sitä tarvittiin lapsiperhearjen pyörityksessä. Työnjakomme on toiminut sekä kannustava asenne puolin ja toisin on ollut iso askel eteenpäin. 

Kiitollisena antoisasta Koti meidän -ideologiaan sopivasta yhteistyöstä jään odottamaan inspiraatiokommenttejanne!
                
                                                 Tuija

Take me home, Country Roads

             John Denver - Take Me Home, Country Roads

            Sävelten siivin viikonvaihteeseen... Take me home...

                                                                    <3 Tuija

Arvaatko kohteen kuvia katsomalla?

Syyslomalla nuorin tyttäremme sai reilusti ajokokemusta ja kohtaaminen peurojenkin kanssa sujui maltillisesti, kuljettajalla. Pelkääjän paikalla säikähdys taisi olla hurjempi, takapenkin reaktiosta puhumattakaan. Saldona oli kuitenkin yksi valmis harmaa villasukka a'la Tuija sekä tyytyväinen retkikunta, josta vanhin jäsen onnensa kukkuloilla erinomaisesta puutavarasta, joka on parhainta mahdollista rasiamateriaalia.

Pidäthän mielessäsi, että Fiskarsin kylä Raaseporissa Karjaan lähistöllä monipuolisine tarjontoineen on oiva retkikohde kaikkina vuodenaikoina. Laatupuu oli pääkohteemme, mutta samalla tutkailimme ruukkimiljöötä syysvärityksessään. Tässä edellä sinulle kuvamaistiaisia! 

LAUNDRY FISKARS CAFÉ BAR sijaitsee vanhalla pesutuvalla varrella virran ja sieltä saa joka päivä keittolounasta, joka sopii myös vegaanille. Suosittelemme lämpimästi!

Raakakakku olisi kruunannut päivämme, mutta toivottavasti sitä löytyy ensi kerralla jostakin miltei 550 kilometrin matkan varrelta. Kruunusormus jäi odottamaan myös ostajaa. Taitaisi olla aika kuningatarolo sellainen sormessa. Ihan vain näin pikkuisena sivujuonteena heitän ilmoille haaveeni.

Vinkkiterveisin Tuija

Jouluvalot vai kausiviritys?

Jouluvalot vai pitäisikö sanoa kausivalot tulvahtivat mieleeni, kun tasan kuukausi sitten istahdin Kokkarin rannalla maha kurnien Basilico -nimisen ravintolan valkeaan pöytään tekemään tilaustani valkosipulisesta Margarita -pizzasta. Ensinnäkin tämä oli ainoa paikka, jota tutkailin etukäteen ja johon päätin jossakin vaiheessa suunnata syömään, koska lempiyrttini on basilika. Paikan päällä syynä oli hurjan nuhainen ja kurkkukipuinen olo, johon ajattelin valkosipulin olevan oivallinen lääke. Lounaaksi olin nautiskellut limesorbetin. Nälkä tuli taudista huolimatta, mutta arvelen menettäneeni makuaistin, kun hyvällä tahdollakaan en maistanut toivomaani tujua troppia. Pettymys oli aikamoinen ja olo kurjanlainen, mikä ihme ja kumma ei kuvasta välity. Vai sopiiko minulle poteminenkin paremmin kreikkalaiseen tapaan... 

Aamulla hotellihuoneeni sängystä kömmittyäni olin nostanut Hyvän mielen korteista lauseen: Kuuntelen, mitä kehoni tarvitsee. Toteutin tuota aamiaisesta alkaen. Join hunajaista sitruunainkivääriteetä kanelilla höystettynä hovimestarin vihjeestä ja toden totta se helpotti oloani. Siitä siirryin hotellin altaalle aurinkotuoliin loikoilemaan. Nautin siististä, rauhallisesta miljööstä frappea siemaillen ja Spotify tarjosi musiikkinautinnon. Sattumoisin olin muistanut ladata puhelimeeni rennon letkeää kuunneltavaa. Kirjavalintani Ihanaa elämää meni tällä kertaa pieleen ja pahasti. Kannen kuvan perusteella en suosittele valitsemaan luettavaa, vaikka se minulla monen monituista kertaa on onnistunut paremmin kuin hyvin.  

DIY

Loma itsekseen antoi aikaa ajatella ja olla omissa oloissaan, mikä herätti aivan valtaisan rauhan kaipuun ja pohdinnat, mikä elämässäni on tärkeää, oleellista. 

Rakkaus pulpahti pintaan arvoistani tärkeimpänä. Tarkoitan rakkaudella jotain laajempaa kuin käsitteen suppeaa merkitystä romanttisena väreilynä. 


Taivaalle noussutta kuuta ihaillessani kyynel oli hiipiä silmäkulmaani, kun kuvan pariskunta vietti leppoisaa iltaa kahdestaan. Minä mutustin mautonta ateriaani ja yritin löytää ilon pilkahduksia, joita huomasin yllättäin yläpuoleltani ja nenäni edestä. Talvikauden kohokohta joulu ja sen kaikenkirjavat valmistelut valtasivat ajatukseni kuvaillessani tähtivaloja ja lasipurkista tuunattua tuikkukuppia. 

Full moon 16.9.2016 Kokkari, Samos

Iltahämärissä tarjoilijatyttö tilasi minulle taksin, jota odotellessa tuijottelin taivaalla möllöttänyttä valopalloa. Täytyy myöntää, että merituuli puhalsi niin hurjasti, että hytisin hepenissäni. Ihmettelin, että missä kummassa kyytini viipyy. Palasin asiaa tiedustelemaan ja kuulin neidon huhuilevan: Lady! Your taxi is around the corner. Rantakatu olikin suljettu liikenteeltä ilta-ajaksi, jolloin sen valtasivat tavernat pöytineen. Löysin minua odottaneen auton kuljettajineen ja tuota pikaa olin takaisin mäellä sijainneella asumuksellani. 

Kokkarin tuulet tuiversivat tuulettaen ajatuksiani. Seikkailuni tärkeintä antia olivat ystävällisyys ja avoimuus, jota kohtasin kaikkialla. Vierailuani isännöineen Nikolaoksen sanoin: "Tulit vieraaksemme, lähdit ystävänämme." Samoin ihanan Argiron sanat: "Olit onnenpotku meille! Positiivinen säteilysi yhdistettynä karismaattiseen olemukseesi valloitti meidät." Puhumattakaan hovimestari Dimitrisin lausahduksesta: "Tuija, I think your photos are like poetry."

Voimaantuneena, Tuija

ps. Tämä tarina saa jatkoa...

Ilta Kokkarin rannalla

Ikävä

Syyskuu piirtyi mieleeni ikimuistoisena. Matkakokemukseni herätti monenlaisia tunteita sekä ennalta että paikan päällä. Jälkikäteen itselleni ominaiseen tapaan olen niitä mietiskellyt eri näkökulmista sekä kuvakulmista. Kameran etsimeen osui tämä ihastuttava pariskunta rantatyrskyjä ihailemassa. Millainen tunnelma sinulle kuvasta välittyy?

Blogiuudistukset ovat hiljaksiin toteutumassa ja minäkin palaamassa (henkisesti) näihin maisemiin. Sitkeääkin sitkeämpi yskä on vienyt parhaan terän, mikä harmittaa kovasti. Luulin auringon ja meressä lillumisen lataavan minun kehoni aivan uuteen ulottuvuuteen. Vaan toisin kävi. 

Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja ajatukseni, toiveeni ja haaveeni saavat rauhassa etsiä oman polkunsa toteutuakseen sopivana hetkenä. 

Äskettäin sain inspiroivaa postia, josta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. 

                       Sydämellisin terveisin Tuija

Kaksi viikkoa kotiinpaluusta

Pullantuoksuisin terveisin kansainvälisenä korvapuustipäivänä,  Tuija                                                             

Efcaristo poli September!

Last month was really unusual.

Me winning the Photo Contest was a miracle.

The prize was even more unbelievable.

One week on my own at a beautiful Hotel Arion. 

I hardly understand it. 

Lots of feelings.

Kokkari.

Samos.

It's time to start making plans for next summer's journey in the Greek islands. This time with my best travel mate.

Welcome October! Tuija