Ensimmäinen kynttilä

Vuosi on hujahtanut siitä, kun kirjoitin blogiin otsikolla Taas on aika adventin. Onneksi palasin ajassa taakse päin tunnelmoimaan ja huomasin joululimppureseptiini pujahtaneen virheen. Siirappi oli jäänyt pois. Tässä korjattu versio. Ole hyvä!

Joululimppu Villa Iiriksen tapaan                                           

                      1l piimää

                      2 pss kuivahiivaa

                      2 tl pomeranssia

                      2 tl fenkolia

                      2 tl anista

   2 tl kuminaa

                      3 tl suolaa

                      1,5 dl siirappia

                      5 dl ruisjauhoa

                      n. 14 dl hiivaleipäjauhoja

Tee löysähkö taikina isoon astiaan, vaivaa hyvin.

                      Kohota kaksinkertaiseksi.

                      Muista laittaa uuni lämpiämään!

                      Leivo kolme isoa tai neljä pienempää limppua.

Kohota ne liinan alla vedottomassa paikassa.

                      Pistele limput ja valele siirappivedellä.

Paista keskitasolla 200° noin 30 minuuttia.

Anna limppujen levähtää hetki liinan alla ennen kuin herkuttelet ne voin ja juuston kera.

Jauhokauha on tuliainen Granitista.

Joulun alla keittiö on tapahtumien keskipiste ja kukapas se muukaan kuin Alli haluaa olla mukana. Enkelikello ja kissa ei välttämättä ole paras yhdistelmä, mutta Allia ei paljon tuntunut haittaavan vaikka häntäkarvat vähän kärysivät lähikosketuksessa kynttilöiden kanssa. Säikähdyksellä selvittiin.

Ensimmäistä kertaa kokeilin limpun vaivaamista Kitchen Aidin avulla ja hyvin sujui. Näppärää, jollen sanoisi, että loistavaa! Mittasin kuivat aineet 4,8 litran teräskulhoon, johon lisäsin kädenlämpöisen piimän sekä siirapin. Lorautin joukkoon tilkan öljyä. Vajaan viiden minuutin kuluttua taikina oli valmis kohotettavaksi. Kotvan kuluttua pyöräytin limpun, jonka kohottua paistoin puuhellan uunissa meheväksi. 

Pikkujouluaterialla riisipuuron kera uunituore limppu maistui herkulliselta. Joulu tuli kotiimme!

Ensimmäinen adventti merkitsee meille monia mukavia traditioita, joita vaalimme vuosi vuoden jälkeen. Aamulla heti herättyäni sytytin tonttukynttelikön ensimmäisen kynttilän merkiksi joulun odotuksen virallisesta aloituksesta. 

Pikkumetsästämme on näin leudoilla keleillä maan ollessa sulana helppo hakea pikkukuusosia ja pari vähän isompaakin, joista kuvia ja tarinaa tuonnempana. Voin kyllä paljastaa, että juhannuskoivujen hyvin kairatut reiät rapun pielissä pääsivät joulukäyttöön. Pehmeän valkeat valot on viritetty ja tunnelma on huipussaan. Metsäpuuhien jälkeen riisipuuro maistui!

Keittiössä valmistuu paraikaa piparkakkutalo somine nonparellikoristeineen ja Michael Bublén joulumusiikki soi taustalla. 

Turkkilaiset teelasit uusiokäytössä.

Nämä kuvan teelasit olemme tuoneet tuliaisina Ankarasta 25 vuotta sitten ikimuistoiselta monen viikon seikkailulta Turkissa. Ystävämme opiskelivat tuolloin siellä ja kutsuivat meidät vierailulle luokseen. Saimme heidän kanssaan tutustua paikalliseen kulttuuriin ja kaupantekoon, jonka lomassa omenateetä tarjottiin tuollaisista laseista. Elävästi mieleeni on painunut tuo torikäynti, jolla ostin nuo kaunokaiset ja omenateetä. Meillä nämä ovat jääneet vähälle käytölle kunnes tänään keksin laittaa niihin merisuolaa ja tehdä niistä adventtikynttelikön, johon liittyy rakkaita muistoja.

Teetä ja sympatiaa, elävää musiikkia.

            Tunnelmallista joulun odotusta!

                                                     Sydämellisin ajatuksin, tuikku