Sisustuskirppis

http://www.colore.fi/kattokruunu-viirinauha-p-4871.html

Viikko sitten lauantaita vietin antoisan kirppispäivän Vantaan Mikkolassa järjestetyllä sisustusbloggarien teltalla. Unelmien Talo ja Koti -lehti oli kutsunut meitä bloggareita paikalle. Tarjolla on monenmoista mukavaa. Viereisestä falafel -kojusta leijaili huumaava tuoksu myyntipisteelle. Oli jännittävää tavata blogimaailmasta tuttuja sekä lehden toimituksen väkeä, joille kotimme oli tullut tutuksi toukokuisen kansikuvajutun myötä. 

Peltotien päässä tuntui vanhalta tutulta, vaikka ensi kertaa juttelimmekin. Päivi, olet juuri niin ihana ihminen kuin arvelinkin etukäteen. Kiitos mukavista juttutuokioista!

Villa Olivian Sanna Laurila on ammatiltaan huonekalurestauroija ja -puuseppä. Aihepiirin arvannet, kun kurkistat linkin taa. Kuulumisiin niistä palasista ullakolta!

Havahduin yhtäkkiä, että viereisen kojun myyjätär vaikutti tutulta. No, mepä olimme olleet samalla valokuvauskurssilla Adalmiinan Helmessä toissa keväänä. Sisustussoppa -nimi muistui mieleeni, koska olen vieraillut tuossakin blogissa. Kiitos Ninni, kun tarjosit pöytälampullemme uuden kodin. Linkin takaa pääset hänen postaukseensa, jossa hienoja kuvia Lähiöfestivaalien muistakin kohteista. 

Päivän kuluessa löysin itsestäni myyjättären, jolla kauppa kävi. Stailasin tämänkin asiakkaan sävy sävyyn kauniin mekkonsa kanssa. Kirpputorin ideana on minun mielestäni päästä tavarasta eroon ja onnistuin tavoitteessani loistavasti. Valaisimet, korit ja sekalaiset koriste-esineet pääsivät uusiin koteihin. Hyvä mieli sekä myyjällä että asiakkaalla ja kaupan päälle vielä yksi kuluneen kesän upeimmista päivistä sään suhteen. Onneksi teltan katveessa minulla oli loistokulmaus, jonka lisäsiiveksi valtasin rekkitangot myytyäni tavaroita pursuilleet korit. 

Laurin kauan sitten minulle syntymäpäivälahjaksi tekemän peilin luulin menevän heti kaupaksi, mutta vasta aivan viime hetkillä kojulleni asteli charmantti mies, joka ei puhunut sanaakaan suomea. Sen ymmärsin, että hän halusi peilin ostaa. Onneksi seuralaisensa tuli tulkkaamaan ja hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen. 

Päivän kohokohdaksi mieleni sopukoihin tallentui tämän kaunokaisen ilo uudesta mekosta. Sieltä hän kipitti kotoaan näyttämään minulle äidin löytöä, joka oli hänelle kuin valettu. Kiitos Olga hauskasta kuvaussessioista! 

Laundry -kyltistä luovuttuani koetan keksiä pyykkituvalle uuden nimen, koska mankeli sai siirtyä takaisin päätaloon antaen tilaa ompeluksille ja näperryksille. Onko ehdotuksia?

Kesän helmihetkiä muistellen! Sisustusbloggari, Tuija

Olgan uusi mekko