Pääsiäistunnelmia etsimässä kuva-arkistojen kätköistä

Villa Iiriksen kevät 2022 on saapumaisillaan. Pari ensimmäistä nuppuista perunanarsissia nappasin heti, kun ne huomasin Ikean kukkahyllyllä. Luotan niiden avaavan tuoksuvat kukkansa pääsiäiseen mennessä. Helmilijoilla somistan verannan tuonnempana. 

Harkitsin ottavani esille betoniset pääsiäiskoristeemme, mutta sen sijaan koukutuinkin selaamaan pääsiäispostauksiani vuosien varrelta. Poimin kuluneilta kahdeksalta vuodelta joukon keväisiä kirjoituksiani, joiden kuviin liittyi monia ihania muistoja ja tunnelmia. Liitän tämän postauksen loppuun linkit niihin, jos innostut sinäkin kurkistelemaan tunnelmasta toiseen Villa Iiriksen keväissä vuodesta 2014. 

Aloitin bloggaamisen vuoden 2013 elokuussa tai tarkemmin sanottuna harrastukseni virisi jo paljon aiemmin, mutta tuolloin viimein rohkenin julkaista ensimmäiset tuotokseni Villa Puomin Hannan kannustamana. Alkujaan valokuvaaminen ja sen tuoma hyvä olo kannustivat luomaan jotakin aivan omaa. Matkan varrella kirjoittamiseen olen saanut varmuutta ja tunne, jolloin sormet kiitävät näppäimistöllä ajatusten pulpahdellessa mieleen, on huumaava. Täydestä sydämestäni voin sanoa, että kuvien ja tekstin liittäminen yhteen kokonaisuudeksi on voimauttavaa. Ilomielin palaan aika ajoin näihin kuvallisiin kertomuksiini elämästämme Villa Iiriksen vaalijoina. Ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia on ilo jakaa myös teidän uskollisten seuraajieni kanssa. 

Pääsiäisen aika oli alkuaikoina aika erilainen lasten ollessa pieniä. Silloin väsättiin virpomavitsoja isot kimput palmusunnuntaiksi ja suklamunakätköjä etsittiin innolla ympäri kotia. Pikkunoidat kuraisine saappaineen tallustelivat pitkin kylän raittia talosta toiseen toivotellen hyvää pääsiäistä. Kodin värimaailmakin on muuttunut vuosien varrella seesteisemmäksi muiltakin osin kuin värikkäät kumpparit rivissä kuistilla. Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä meidän puhtiamme laitella kotiamme pala kerrallaan mieleisemmäksi. Iän myötä on joko tullut viisautta hillitä villeimpiä visioita tai suoda itselleen myös levon hetkiä tekemättä yhtään mitään. Taakse jäänyttä elämää taitaa olla tapamme innostua jostakin 'pikkukohennuksesta' kesken leppoisan lomapäivän. Saimme aikaan aikamoisia lumipalloefektejä, joista seurasi kyllä paljon loistavia juttuja: raikasta maalintuoksua, siistejä tapetteja tai metritolkulla panelointeja joitain mainitakseni. 

Kuluneet pari vuotta ovat suoneet mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihimme. Onni on koti, jossa viihdymme ja nautimme olostamme kaksistaankin. Huvila, jossa on sata vuotta sitten vietetty kesäelämää on osoittautunut oivaksi kasvupaikaksi lapsillemme ja nyt myös mummolaksi, johon kokoonnutaan yhteen sopuisasti siskonpetiin.

Ensi yönä kellon viisareita siirretään tunti kohti tulevaa kesää. Sen kunniaksi saatan huomenissa nostaa kuvieni somisteet piirongin peilin eteen. Turkoosit pikkumunat tuovat Samos -tunnelmaa ja toivoa tulevista matkoista. Pajunkissoja keräsinkin jo viime viikonloppuna ison kimpun tien viereltä. Niiden oksille ripustan valkeita pieniä lasimunia. 

Olisikohan pääsiäisen aika näillä eväillä viritelty valmiiksi vai kumpuaako mieleni syövereistä uusia ideoita. Se selviää vähitellen. 

Viimeisen kuvan yllä on linkkejä keväisiin postauksiini, ole hyvä!

Kevätmielellä, Tuija

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Ilta-auringon kajo

Lankalauantai

Viikko pääsiäiseen

Villaa ja piikkilankaa

Pajunkissaretkellä

Kiirastorstai-iltaa

Kevään korvalla

Tervehdys viirinauhatehtaalta!

Neiti Kevät, minkä teit?

Merkityksellinen maaliskuu

Hyvän mielen koti, osa 3