Syyskuun mietteitä

Heinäkuinen auringon kajo taivaan rannassa muistuttaa minua tästä syyskuisen valon sävystä, joka hyväilee verannan paneeliseinää. Omenoissakin aistin samaa lämpöä ja hyvää oloa. Pelargoniat kukoistivat matkoilla ja myös kotosalla. Kiitolliset kukkijat eivät ota nokkiinsa herkästi. 

Kesälomalla ilta-auringossa talletin silmukka silmukalta Samoksen lämmön ja aaltojen kohinan välimerellisen sinisiin pikkusukkiin, joiden neulominen herätti jälleen kerran ihmetystä rannan kulkijoissa. Tauko sosiaalisesta mediasta soi paljon silmukoita ja rentoutta mieleen. Tinnituskin katosi meren aaltoihin.

Päivittäin kesän ihanat muistot tulvahtavat ajatuksiini. Kuvien voima on valtava. Tuon alemman otoksen keimailuhetkikin on tuoreena muistona. Onni on matkata taitavan kuvaajan kanssa rakkaissa maisemissa. 

Syyskuun alun lämpöaaltoa odotellen, Tuija

 

Hetkiä syyskuulta

Syyspäivän tasaus on ensi lauantaina. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. 

Kesä loppuu ja syksy alkaa virallisesti.

Nyt jo iltaisin ikkunoiden takana sininen hetki on nähtävissä. Aamuinen kaatosade hurjine tuulenpuhureineen hämärsi maiseman niin, että livahti jo hyytävästi marraskuu mieleen. Hrrrr...

Onneksi syyskuu on pistänyt parastaan ja usein on aamuinen kalseus vaihtunut lempeään syksyiseen ilmanalaan, jossa tuoksuu kypsä vilja ja menneen kesän lumo. Turussa ihmettelin vielä viime viikonloppuna terasseja täpötäynnä ihmisiä kuin Euroopassa konsanaan. 

Lempikenkäni ovat kuin tehdyt verannan lautalattialle lojumaan, jos siis sietää  epäjärjestystä.  Minähän ne siihen olin jättänyt niin entäs sitten. Hyvä näin!

Jos minun pitäisi asettaa punainen matto kotimme lempipaikkaan niin (yksi lukuisista) olisi ehdottomasti lasiveranta, joka edustaa Villa Iiriksen huvilatunnelmaa parhaimmillaan. 

Muistoja kesäkotielämästämme on tallennettu useaan otteeseen. Sinistä linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan Krista Keltasen tallentamia tunnelmia vuosien takaa Meillä kotona -sivustolla.

Syyskuu ja kukkakaunokaiset ovat tuoneet lohtua ja hyvää mieltä. Pienikin hetki silmiä hivelevän näyn äärellä on minun voimanlähteeni ja iloni kortteja unohtamatta. 

Tommy Hellstenin Elää ja uskaltaa -korteissa on inspiroiva lähestymistapa: "Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme."

                        

                                Syyskuisiin tunnelmiin! Tuija

 

Hyvästi syyskuu!

"Tee päivästäsi paras mahdollinen pienillä iloisilla asioilla" -teksti luki kortissa, jonka sain maanantaina ystävältäni postissa. Kuva vanhasta ikkunanpokasta valoketjun kanssa oli saanut hänet tulostamaan sen ja lähettämään minulle, jonka tiesi ilahtuvan tuollaisesta pienestä kauniista eleestä. Hilpeälle mielelle sai kuoressa rapissut Sisu -aski, jolle on tällä viikolla ollut käyttöä. Viimeisen pastillin nappasin äsken askin pohjalta. 

Suomalainen sisu on tarpeen, kun lokakuu on alkamassa. Iltahämärä laskeutuu päivä päivältä aiemmin ja aiemmin. Onneksi elämässä on paljon pikkiriikkisiä valopilkkuja valaisemaan talven hopeisten hiutaleiden laskeutumista maisemaan. Auringonkukat hehkuvat elinvoimaisina vanhassa Karhulan lasitölkissä.

Kuvan sydänsormuksesta saan iloa joka päivään. Olenhan tallettanut siihen kesän ihania muistoja. Tänä aamuna erityisen hyvältä tuntui rasiakokoelmani lempihajuveteni kyljessä. Tiedän rasioihin käytetyn monenmonituista työtuntia ja ne ovat lempeitä ajatuksia täynnä. 

Rakkain ajatuksin, Tuija

Syyskuinen lauantai

Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta. 

Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.

Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä. 

Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti. 

Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi. 

Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?

Nostalgisin ajatuksin, Tuija

Syksyn satoa

Elokuu vaihtui syyskuuksi huomaamattani. Blogi on ollut mielessä päivittäin ja kuvamateriaaliakin on kertynyt vaikka muille jakaa. Sateiden jälkeen aurinkoinen sää on kuitenkin houkutellut hiukan toisenlaisiin puuhiin kuin kuvien kanssa askarteluun tietokoneella. 

Verstaalla on syntynyt valmista. Uusinta korurasiaa on tutkailtu edestä ja takaa, kuvattu päivän valolla ja iltahämärissä verannan kynttelikön hämyssä. Muistosormuksia retkiltä ja matkoilta on aseteltu mieluisiin kuvakulmiin. Mummin kirjailema liina on oivallinen tausta taidokkaalle käsityölle, joka on tammea ja visakoivua. 

Nämä uljaat kaunottaret putkahtivat esiin kuihtuneiden kesäkukkien keskeltä. Tämän siitä saa, kun keväällä viskoo siemeniä sinne sun tänne merkitsemättä muistiin mitä ja minne. Yllätykset ovat ihania!

Toisaalla alkavat jo pensaat punertua syyssävyihin. Pyykkipojat keikkuvat hiljaa tuulessa. Tunnelma on tyyni ja seesteinen huikean kesäkauden jälkeen.

Verstaalla on lokerot täynnä yhtä sun toista tarpeellista. Työvälineet ovat puolestaan käden ulottuvilla valmiina käyttöön. Pienessä rasiassa on monen monta työvaihetta, joiden dokumentointi ja siirto on vielä vaiheessa.

Kaikenkirjavat laatikostot on kerätty vuosien varrella kierrätyskeskuksesta. 

Toivotan näiden kuvien myötä kaikille lukijoille hyvää syyskuuta! 

Syysaurinkoisin ajatuksin, Tuija