Kohti uutta vuotta 2026!

Harvinainen valoilmiö joulukuussa piristi, vaikka nämä vaihtelevat ilmanalat kummastuttavatkin ja toissaöisen myrskyn rytinät myös huolettivat. Niin syrjäseudulla kuin asustammekin niin sähköjohtojen langoista ei enää ole huolta, kun sähkö- ja vesiverkko lymyilevät maan suojissa. Onni on myös puuliesi ja tulisijat, joiden avulla elämä ei kovastikaan mullistu vaikka sähköt katkeavatkin tunniksi jos toiseksi. 

Juhlavalmisteluihini kuuluu kranssi, jos vain suinkin ehdin ja oikeasti se ei ole  kiinni kuin viitseliäisyydestä. Oksat nappasit jo aiemmin kuusia hakiessani ja kranssin kietaisin vartissa, kun päätin sen olevan se yksi tärkeä joulun tuoja kotimme ovella. Ensi kerralla täytyy panostaa parempiin hansikkaisiin niin sormet ovat suojassa pistoilta. Ihme oli, että Hannes-myrsky ei onnistunut riepottelemaan ovikranssia mukaansa.

Joulussa yksi mukavimmista asioista on, että kaiken häärimisen ja valmistelun myötä voi ottaa ruokien suhteen monta päivää rennosti. Eilen olikin sitten näin hurmaava näky kaupasta kotiin palattaessa. Pysähdyin kiitollisin mielin auton vierelle tallentamaan sykähdyttävän hetken. 

Raikas salaatti tuoreista aineksista maistui ihanalta jouluruokien jälkeen, kiitos taitavan tyttären, joka loihti salaattivadin koreaksi kylältä tuomistamme antimista. 

Hyvillä mielin paketoin muistoihini Villa Iiriksen kolmannenkymmenennen joulun. Ensimmäisestä joulusta muistan vain haikeuden, kun sopimuksemme mukaisesti matkasimme anoppilaan piiperoidemme kanssa. Toissa vuonna koimme elämyksellisen joulun Turussa aikuistuneiden piiperoidemme luona. Oli sen joulun jälkeen muutakin ikimuistoista, mutta ei siitä sen enempää. Nyt vietimme siis kahta vaille kolmattakymmenettä kertaa joulua täällä. 

Juuri oivalsin, että huomenna on 30. uuden vuoden aatto Villa Iiriksen vaalijoina. Lämmitämme saunan ja jos hyvin käy teen vaahtokylvyn. Saunakamarin uunissa on mukava paistaa jotakin pientä suolapalaa kylpemisen oheen. 

Kilistellen kohti seuraavaa vuosikymmentä! Tuija