Pihamaalla on harmaata ja loskaista, mutta pullistuneet syreenin silmut kertovat kevään olevan nurkan takana. Niiden herkkä vihreys innosti minut etsimään muitakin merkkejä tulossa olevasta vehreydestä. Kuukausimansikat ovat terhakoina valmiina tulevaan. Timjamin tuoksu tuo lupauksen kesän leppeistä päivistä.
Kukkapenkin viereen jättämäni ruukut ovat rivissä kiven päällä. Tänä talvena ei lumi peittänyt niitä uumeniinsa. Uskomatonta, että vain kerran on tehty lumityöt. Vuosi sitten tilanne oli toisenlainen, kun vielä huhtikuussa upposin polvea myöten hankeen yrittäessäni tarpoa yläpihalla sijaitsevalle kasvihuoneelle.
Pääsiäisen sijainti kalenterissa vaihtelee ja toivon tänä vuonna kasvihuoneella taimien voivan pontevasti huhtikuun lopulla viikkoa ennen vappua, vaikka runsas sato ei olekaan päätavoite vaan hyvä tunnelma ja tekemisen tuoma mielenrauha.
 |
| Huikean kaunis keltainen väri pilkisti herukkapensaan oksassa. |
Aurinkokin pilkahti kerran eteläseinustalla. Siitä riemastuneena kurkistin kasvihuoneeseen. Somisteeksi ripustamani sydämet ovat juuri niin ruosteisia kuin toivoinkin niiden olevan vietettyään talven sään armoilla.
Intouduin kuvaamaan ja en osannut päättää, mitä jättäisin pois niin kokeilin kollaasien toimivuutta täällä. Mitä pidät? Olisi mukavaa lukea kommenttilaatikosta ajatuksiasi. Onnistuinko tavoittamaan utuisen tunnelman, joka jo suuntaa katseen kohti maaliskuuta? En muista aiemmin viettäneeni Tuijan päivää näin lämpimissä oloissa. Vaikeaa pitää mielessä, että nyt on hiihtoloma ja helmikuu, jolloin useimmiten on hurviteltu hankikantosilla läheisillä peltoaukeilla.
Kesäinen kastelujärjestelmäni on osittain vanhojen vaarinkaljapullojen varassa. Nyt niitä on yksi vähemmän, koska olin vahingossa jättänyt sen vettä täyteen ja arvaahan se, miten siinä oli käynyt pakkasen paukkuessa. Onneksi sirpaleet tietävät onnea! Lisäksi ne ovat vallan hurmaavan kauniita. Onpahan materiaalia kesäiseen mobileviritelmään. Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti