Viikko sitten kuulemani kysymys: Saitko aamiaisen vuoteeseen? herätti minut pohtimaan, mikä minulle on oikeasti tärkeää.
Joka-aamuinen puulieden lämpö alakerrassa ja hellalla hautunut kaurapuuro nousevat merkityksellisten asioiden listalla kärkipäähän. Mikäpä sen mukavampaa kuin kömpiä unenpöpperössä puurolle, jonka toinen aamuvirkkuna on keittänyt valmiiksi perheelle.
Aamuhetki kirkasvalolampun luomassa illuusiossa auringosta auttavat aloittamaan päivän lempeästi ja kaurapuuro hileisten mustaherukoiden kera ovat niitä arjen pieniä iloja. Iso kupillinen haudutettua inkivääriteetä ja pala ruisleipää ... näillä eväillä valmistaudun kohtaamaan tuulen ja tuiskun.
Lapsena ihailin, kun äitini sytytteli tulia uuneihin ja haaveilin samasta taidosta. Tämä rakas kotimme Villa Iiris toi muassaan mahdollisuuden opetella kaakeliuunien lämmitystä. Olen kiitollinen tästäkin onnen kipinästä.
Yksi lempisanontani on: Menikö pasmat sekaisin? Niin hankalaa lankasykkyrää ei olekaan, etteikö sitä setvisi selväksi, jos muistaa antaa löysää eikä väkisin kiristä ja raasta.
Maanantai typistetyn viikonvaihteen jälkeen alkoi kamera kaulassa keikkuen ja iltapuhdetta tahdittaa melodinen taustamusiikki.
Hyvillä mielin talviseen viikkoon! Tuija
Ihan on samat tunnelmat - puuhella ja aamupuuro - juurikin rakkaimpani keittämänä..! Minusta on hauska seurata kun perheemme kuopus iloitsee kuinka yhdellä tikulla sai pesän palamaan - perinnettä se on tämäkin :) arjen iloja ja nautintoja.
VastaaPoistaPuuro on kokenut valtaisan suosion, mikä on hienoa. Tampereelle on kuulemma avattu puurobaari. Puuro maistuu myös iltapalalla. Sen muunneltavuus on mahtavaa.
Poista