Valmiina joulupuuhiin

Ympäri kotiamme olen ripotellut pieniä kuusia pulloihin, purkkeihin ja kannuihin tuomaan raikasta joulupuun tuoksua. Tuoreen havun tuoksu taitaakin olla minulle yksi tärkeimmistä joulutunnelman tuojista. Mikä se on sinulla? 

Kohta voisin aloittaa joululimppujen leipomisen niin niitä olisi ainakin riittävästi joulun pyhiksi, koska kuulin toiveen Ranskanmaalta: äidin leipomaa joululimppua ja sauna! Siinä ovat ainekset onnistuneeseen joulunviettoon kotitanhuvilla. 

Kynttilän lepatusta, leppoisaa musiikkia... Tuija

Pakkaspäivän murkinat

Pakkaspäivänä puuhellan ikitulella on kätevää kokkailla isot annokset ruokaa. 50 -luvun jazzin soidessa taustalla kuoriminen ja pilkkominen sujuu kuin tanssi. Isolle liedelle mahtuu sulassa sovussa useampikin kattila sekä keitolle että puurolle. Kananmunatkin kiehuvat siinä sivussa valmiiksi alkuviikon tarpeisiin. Höyryävä kalakeitto maistui herkulliselta ja lämmittävältä. Puolukkaruispuuroa aion syödä vielä iltapalaksi. Koko viikon on ollut hirmuinen mielihalu, kun lounasseuralaisellani oli sitä eväänään. 

Viime kesän kasvatussatomme oli surkea lukuunottamatta lipstikkaa, joka on luottoyrttini. Se kasvaa rehottaa ilman sen kummempia kasvatuskikkoja. Onneksi äitini oli avulias ja kuivatti sitä ison purkillisen, josta on mukava ottaa hyppysellinen keitoksiin. Erityisen hyvin lipstikan aromit sopivat kalaruokiin, mutta pidämme siitä myös kasviskeitoissa ja munakkaissa.

Anna-Mari Westin korttiuutuudet olivat ilmestyneet kotikaupan hyllylle ja tämä yksilö sopi mielentilaani loistavasti. Tuossa se piirongin peilin edessä muistuttaa joka aamu keskittymään hetkeen. Jääpallovalot luovat lumoavaa loistettaan hämärään rapunalusnurkkaukseen, josta työpisteemme muutti yläaulaan avarampiin oloihin. Hyvä ratkaisu!

"Hirmu hyvää puuroa!" hihkaisun kuulin juuri alakerrasta. Nyt lähden kyllä itsekin maistamaan ruispuolukkapuuroa, joka on maailman parasta pakkasruokaa. Lempeää ja lämmintä.

Hyväntuulisin terveisin Tuija

Mihin yksityiskohtaan kiinnitit ensimmäiseksi huomiosi?

Kevättä kohti

Sipulikorin uumenista pilkisti vihreää vartta, joka on vesitilkan ravitsemana kasvanut  kohti korkeuksia. Odotellessani sopivaa ilta-auringon kajoa olen malttanut olla napsimatta valkosipulisia makupaloja. Aromikas vihreä piristää pieninäkin annoksina. 

Kameralla zoomailu toimii samoilla tavoin. Virkistyn ja innostun, kun uppoudun kameran kanssa puuhailuun, pikkutoviksikin. Tässäkin tärkeintä on tekemisen tuottama mielihyvä. 

Millaisista asioista sinä innostut näin kevätaikaan? Arpajaiset toisivat ainakin jännitystä elämääsi.

Valkeiden sinivuokkojen aikaan, Tuija

Muutosten aikaa

Torstaina saimme keittiöön uuden jääkaapin ja pakastimen yhteistyösopimuksensa irtisanoneen sidebyside -yksikön tilalle. Kaapistoon jäänyt tyhjä kolo odottaa villejä visioita ja suunnitelmia. Uusi jääkaapin paikka vaatii hetken totuttelua. Tänäkin aamuna olin hakemassa aamiaistarpeita vanhalta paikalta. 

Kaakelipöytä, jossa on uuni, piti siirtää ikkunan alle. Siinä on kiva kokkailla ja tiirailla samalla takapihan sireenien heräämistä kevääseen sekä raidan oksilla kiipeileviä oravia. Aina löytyy enemmän hyviä asoita kuin kurjia näissä pakollisissa liikahduksissa, jotka ovat ihmiselle tarpeellisia kaikissa muodoissaan.

Aurinkoinen aamu herätti anivarhain tähän kauniiseen kevätaamuun. Pakkasta on ollut yöllä lähemmäs kymmenen astetta, mutta nyt jo ollaan plussan puolella. 

Tänään voimme kantaa kesäkeittiön pikkujääkaapin takaisin paikalleen. Samalla voisin järjestellä paikat kuntoon ensimmäisiä lettukestejä varten. Terassit, jotka Lauri viime kesänä sai kuntoon, ovat valmiina kaikenlaisiin mukaviin kokoontumisiin. 

Virkistävää viikonvaihdetta teille kaikille ruudun sille puolen! Tuija

Naistenpäivää!

Vaniljasokeri & rahka = herkku

Kevät + vihreys = ilo

Vaahtera + käsityöntaitaja = designrasia

Malttamattomana odotan kevätauringon lämmittäviä säteitä vaikka ne armottomia ovatkin siisteysintoilijan silmissä. Pihamaalla on jäätikkö ja yläpihan nietokset olisivat kyllä jouluna ilahduttaneet. Nyt niitä en kaipaisi enää hetkeäkään. Kiitos talvi käynnistä ja näkemisiin ensi talvena!

Tuossa taannoin etsiessäni vaniljasokeripurnukkaa yhtäkkiä muistin piilottaneeni joulun aikaan ylijääneen vaniljatangon isoimpaan sokeripurkkiin. Nyt meillä on vaniljaista makeuttajaa pitkäksi aikaa. Kannattaa kokeilla!

Pelargoniat puskevat uutta vihreää, Laurin verstaalla syntyy hurmaavia rasioita ja loppujen lopuksi suloinen maalaiskeittiömme on mullin mallin. Sidebyside -kylmäyksikkömme on jo jonkin aikaa enteillyt jotakin vähemmän mukavaa. Onni onnettomuudessa oli, että kesäkeittiön piskuinen jääkaappi pelasti akuutissa hädässä. Harmillista on, että tuo takaseinällä näkyvä kaapisto on rakennettu juuri vanhan systeemin mittojen mukaan. 

Ennakkoluulottomaan tapaamme tilan käyttö meneekin uusiksi. Oheinen kuva paljastaa jotakin suunitelmistamme. Tilanne selkiytynee vähitellen pala palalta. Sinistä mittaani on käännelty ja väännelty. Kaakelipöytä oli jo saada purkutuomion, mutta sitten meillä välähti... Muunneltavuus on mottomme!

Kevättä kohti! Tuija

Värikäs kaalikeitto

Pakkassäällä on mukavaa puulieden kupeessa pilkkoa kaalikeiton ainekset kattilaan hautumaan. Liemeen laitan valkosipulisen keittokuution ja kaalisilpun joukkoon lisäilen milloin mitäkin jääkaapista löytyvää vihannesta tai juuresta. Porkkana on oivallinen lisä. 

Herkullisen väriset paprikat, tummanpunainen sipuli ja reilu annos valkosipulia tuovat väriä ja makua soppaan. Lopuksi viskaan kattilaan roimasti varsiselleriä, joka sopii mielestäni erinomaisesti tähän keitokseen. Pinnalle ripottelen mausteita mielialan mukaan. Viimeksi kuivatun kirvelin lisäksi päätin lisätä keltaista hehkua currylla. 

Kaalikeittoaterialle lisukkeeksi sopivat siemenet, raejuusto tai hapankorppu juustolla. Tämä on siitä loistava ruoka, että se vain paranee joka lämmityskerralla niin kauan kuin sitä riittää. Viimeksi loppui kesken, vaikka tein valtavan annoksen.

Jälkiruoaksi sopii pehmeä rahka. Jos käyttää vaahtoutuvaa vaniljakastiketta niin ei tarvitse edes lisätä sokeria. Yksinkertainen, maistuva herkku! Lisukkeeksi sopivat marjat tai hedelmät. Tosin rahka sellaisenaan mantelimaitolorauksella höystettynä on osa jokapäiväistä ruokavaliotani. Suosittelen!

Aiemminkin olen maininnut, että reseptien noudattaminen ei ole vahvinta osaamisaluettani, mutta haitanneeko tuo, jos kokkailun tulos on maistuvaa. 

Inspiraatiolla keskiviikkoiltaan! Tuija

Arjen onni

Viikko sitten kuulemani kysymys: Saitko aamiaisen vuoteeseen? herätti minut pohtimaan, mikä minulle on oikeasti tärkeää. 

Joka-aamuinen puulieden lämpö alakerrassa ja hellalla hautunut kaurapuuro nousevat merkityksellisten asioiden listalla kärkipäähän. Mikäpä sen mukavampaa kuin kömpiä unenpöpperössä puurolle, jonka toinen aamuvirkkuna on keittänyt valmiiksi perheelle.

Aamuhetki kirkasvalolampun luomassa illuusiossa auringosta auttavat aloittamaan päivän lempeästi ja kaurapuuro hileisten mustaherukoiden kera ovat niitä arjen pieniä iloja. Iso kupillinen haudutettua inkivääriteetä ja pala ruisleipää ... näillä eväillä valmistaudun kohtaamaan tuulen ja tuiskun. 

Lapsena ihailin, kun äitini sytytteli tulia uuneihin ja haaveilin samasta taidosta. Tämä rakas kotimme Villa Iiris toi muassaan mahdollisuuden opetella kaakeliuunien lämmitystä. Olen kiitollinen tästäkin onnen kipinästä.

Yksi lempisanontani on: Menikö pasmat sekaisin? Niin hankalaa lankasykkyrää ei olekaan, etteikö sitä setvisi selväksi, jos muistaa antaa löysää eikä väkisin kiristä ja raasta.

Maanantai typistetyn viikonvaihteen jälkeen alkoi kamera kaulassa keikkuen ja iltapuhdetta tahdittaa melodinen taustamusiikki. 

Hyvillä mielin talviseen viikkoon! Tuija

                     

                            

Bling bling

Kauan sitten erään opettajani lausumat sanat: Muistakaa, että elämässä pitää olla hömppää, ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Olkoot nämä keittiön kynttelikköön jämähtäneet bling bling -koristeet ja lumipallo tämän päivän pilkahdus ja kunnianosoitus tuolle pedagogille menneisyydestäni. 

Tämän  postauksen omistan kaikille teille ihanille lukijoille, jotka viesteinenne tuotte ilonpilkahduksia päivääni. Vastavuoroisuuden riemu sai minut taas tänäänkin naputtelemaan tekstiä. Annetaan hyvän kiertää! 

Tänään tein loistavan blogilöydön. Kati Villa Valko -blogissaan antaa blogivinkkejä. Kannattaa käydä kurkistelemassa hyviä vinkkejä. Klikkaa linkkiä niin pääset vikkelästi moderniin puutaloon. 

Välikommentti: Salaattiottimille toivon tänä vuonna olevan paljon käyttöä. Kevät tulee aikaisin ja salaattia kasvilavoilta saa ennätysmäisen aikaisin. Sovitaanko niin?  Tämän varovaisen toiveen rohkenen kirjoittaa vain pikkiriikkisen kirjaimin.

Yläaulan hirsiseinät ovat saaneet valkean maalin pintaansa valoisuutta lisäämään, mutta tuo takana pilkottava punahonkasalvos keittiössä on erikoislaatuisen hieno tuollaisenaan. Tuosta samaisesta kohdasta minä omalta osaltani aloitin kotimme kunnostamisen. 

Pinkopahvi kupruili huolestuttavasti, joten otin puukon ja leikkasin kuprun halki. Sen jälkeen irrotin pahvin tapetteineen ja ne lukemattomat nupinaulat. Olin ylpeä aikaansaannoksestani ja soitin lankapuhelimella anopilleni, joka epäröiden kysyi, että olinko ihan varma tekoni järkevyydestä. Vieläkään en ole tiedä, oliko tekoni epäsopiva raskaana olevalle rouvashenkilölle, joka lasten päiväunien aikaan moisen tempauksen teki. Heilua nyt sillä tavalla puukon kanssa vieläpä jakkaralla. Oi niitä aikoja!

Vanhassa rakennuksessa voi tehdä upeita löytöjä. Edelleen olemme sitä mieltä, että hirsiseinä keittiön valkoisten avohyllyjen taustana on yksi parhaista kohdista kodissamme. Löytöretket jatkuvat, kun sille päälle satumme.

Sunnuntai-illan inspiroimana, Tuija

1,2,3,4

Tästä ovesta on ennen minua kulkenut monta ihmistä monen monta kertaa ainakin oven haan pyörähdysten kuluttamasta urasta päätellen. 

Vielä 60 -luvulla tässä saunan seinän takana sijaitsevassa huoneessa oli pakari eli leivintupa. Nyt siellä on minun onnelani, jossa voin puuhailla omiani omaan tahtiini musiikilla tai ilman. Mankelin lempeä hurina on lempiäänimaisemani.

Aiemminkin olen kirjoittanut silittämisestä. Se vain on niin mukavaa. Varsinkin, kun rauta istuu hyvin käteen ja lauta on tukeva. Lasipullosta suihkauttelen tarvittaessa lavendelivettä ryppyjä oikaisemaan. 

Pellavaiset lautasliinat ovat jo valmiina jouluaaton aterialle.

Aina on aikaa puuhien lomassa pienelle hengähdyshetkelle. 

Taas pienet kynttiläiset

Pianon päällä nököttävään pikkukuuseen oli ilmestynyt valot kuin tyhjästä. Tonttu oli tainnut olla asialla. 

Hurlumhei!

Viime päivien vilinä ja vilske rauhoittukoon huomenna.

Levollista lauantain odotusta! tuikku

Pipariksi meni

Inkivääri, kaneli, kardemumma,, neilikka...

Aamuvarhain tassutellessani keittiöön ajattelin, että tänään on juuri oikea aika vaivata perinteikäs piparkakkutaikina verannalle tekeytymään.  Illan saavuttua totesin tuon puuhan siirtyvän, koska voi ja kerma ovat edelleen kaupan kylmähyllyssä. 

Vauhdikkaan päivän jälkeen oikaisen mieluusti ajoissa peiton alle hyvän kirjan kanssa ja odotan raukeuden ummistavan silmäni. Unelmoin levollisista yöunista.

Jouluaattoon on vielä kokonainen viikko. Siinä ajassa ehtii paljon tai ainakin kaiken tähdellisen. Tunnelman luomiseen riittävät muutamat kynttilät ja hyvän tuoksuiset hyasintit sekä inkivääriappelsiinit. Tuoreen, raikkaan joulukuusen tuoksua ei voita mikään! Onneksi säätiedote lupaa pikkupakkasta ja lunta sen verran, että matot pääsevät lumipesuun. 

Mikä sinulle tuo joulun tunnun? Tarvitsetko lumihunnun?

Utelee tuikku -tonttu

Leipuritontut

Loistavaa lauantaita

Innosol Rondo 

Villa Iiriksen marraskuisiin aamuihin syttyi tällä viikolla aurinko. Pitkään hankintaa on harkittu ja pohdittu. Uskomaton tuo valon määrä ja teho! Kirkasvalolamppu herätti minut talviunesta.

Kuvittelua vai totta, mutta olen "aurinkoisista" päivän aloituksista ollut selkeästi virkistynyt. Onko sinulla kokemusta kirkasvalolampusta? Miten se on vaikuttanut sinun olotilaasi? 

Kokkailu ja puuhailu keittiön kirkkaudessa on nyt ihan kuin eri planeetalta. Ilmankos siellä tänään puuhellalla paistui herkullisia banaanilettuja aamiaiselle. Kullankeltaiset rapeudet sulavat suussa. Reseptejä niihin on internet pullollaan. Suosittelen kehittelemään oman sovelluksesi ja sitten vain herkuttelemisiin!

Banaaniletut a'la Iiris

Alli viittä vaille 18 v.

Ikäneitomme Alli viihtyy valon vieressä loikoilemassa. Ilme on vähän mutru, kun kysyin, onko sinulla lupa olla keskellä keittiön pöytää. 

Taitaakin olla niin, että kotimme värimaailma on löytynyt pöydälle kellahtaneen kissamme turkista. Eikös siltä vaikuta?

Lauantai-ilta on kääntymässä jo oikeasti illaksi, vaikka jo viidestä asti on tuntunut siltä, että kohta voisi mennä saunaan ja sen jälkeen nukkumaan. 

Vielä saan odottaa tovin saunan lauteille pääsyä. Sitä ennen ehdin laittaa alulle villasukat Taika -langasta, jonka sävyt hurmasivat minut torstai-illan kauppamatkalla. 

Leppoisan lauantai-illan toivotus! Tuija

Talviaikaan

Talviaikaan paperiroskat päätyvät kotimme uuneihin sytykkeeksi, joten on oivallista kerätä ne tähän Bulevardilta löytämääni kauniiseen Les sac en papier -pussukkaan ollessani runollisella tuulella. Arkisempina hetkinä voin kääntää näkyviin tekstin The paper bag. Vaihtelu virkistää pienissäkin asioissa.

Tummanharmaa Granitista vuosi sitten alennusmyynnistä löytämäni kylmälaukku kätkee nyt sisälleen uudet mustat kauppakassimme. Tämä on pieni, mutta iso helpotus ruokakauppakäyntiimme varsinkin, kun lempikauppakoppamme on todellakin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jos Turun suunnalla näette yksinäisen Ikean Bastant -korin lojuvan jossakin Portsan liepeillä niin ilolla otan tiedon vastaan ja lähden kiireen vilkkaa sitä kotiin hakemaan. Toisaalta sydämestäni toivon sen löytäneen yhtä hyvän kodin kuin meillä sillä oli. Kiitos vuosikausien  loistavasta palvelusta!

Lämmityskaudella on Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris -harjasetti ahkerassa käytössä, kun polttopuista vääjäämättä tulee roskia lattialle. Sehän ei juurikaan harmita, kun on näin suloinen apulainen lakaisemassa.


Kesäkaudelle täytyy nyt viimeistään sanoa hei, hei ja toivottaa tämä hämyinen aika tervetulleeksi. Huiskulan vaaleanpunaiset ihanuudet ovat edelleen kukkia täynnä. Niidenkin taitaa olla yhtä työlästä antaa periksi talven tulolle kuin minun. Verannalla vielä tarkenee kynttilänvalossa, kun laittaa villaista ylle ja lämmintä juomaa lempikupposeen. Toivon, että yhteiselo hämärän yli Mårbackojeni kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tämä alkuhuuma. Eikös olekin hurmaavan puuterinen sävy kukinnoissa?

Millainen on hyvä blogi? oli jokin aika sitten aiheena Bellablogit sivuston Esmeralda's blogissa. Monessa asiassa olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja Essi, jonka ajatuksia voit lukea tästä: Klik!

Kuvat ratkaisevat useimmiten jäänkö lukijaksi tai seuraanko aktiivisesti päivityksiä. Tosin innostava, kiintoisa aihekin riittää viemään mennessään. Instagramiin myönnän olevani koukussa. Viehättävien kuvien selailu on hauskaa.

Lukijapostit ovat bloggaamisen mukava mauste. Yllättäviä blingahduksia sähköpostiin tupsahtelee ja väkisinkin nousee hymy huulille kommentteja lukiessani. 

Ilahduttavaa on, kun inspiraatiolla syntyvistä jutuistani on iloa myös muillekin ihmisille, monille tuikituntemattomille, mutta jollakin tapaa ajan myötä tutuiksi tulleille. Puhumattakaan teistä, joista on tullut blogiystäviä. Niin ja te ystävät, sukulaiset ja tuttavat, joiden tiedän seuraavan hissuksiin omissa oloissanne merkkiäkään jättämättä. 

Vuosi sitten ottaessani bloggaajan haparoivia ensiaskelia jännitin jokaista julkaisua ja kuvien valintaan saatoin käyttää julmetusti aikaa. Tärkein anti alkutaipaleelta oli kuitenkin se, että sain valtaisasti valoa ja iloa uudesta harrastuksestani arjen keskelle. Se tunne, kun uusi idea muhii ajatuksissa ja odottaa muotoutumistaan on oikeastaan parasta tässä puuhassa. 

Uusia ovia on avautunut, kun olen löytänyt itsestäni rohkeutta kurkistaa sisään ja loikata mukaan aaltojen vietäväksi. Valokuvaaja Krista Keltanen on taitaja, jonka viitoittama polku on unelmani. Jonakin päivänä ripustan kuviani esille, jos en muualle niin ainakin yläaulaan ostamaani kehykseen. 

Onnellisia hetkiä hämyisään lokakuiseen iltaan! 

Tuija alias tuikku

Lokakuinen aamuhetki

Iso kuppi hellästi haudutettua inkivääriteetä kolhiintuneesta lempikupistani aamuhämärässä ja tämä näkymä salin pöydän päästä  hiljaisessa kodissa herätti miettimään aihetta postaukseen. 

Indiskan kupin olen saanut vuosia sitten joulupaketin kätköistä. Vanhassa lasipurkissa majailevat valkoiset kynttilät, lomailevat puupuikot sekä Kefalonian  kalkkiset kivet Myrtoksen rannalta loikoilevat pohjalla. Purkki pullollaan hyvää mieltä!

Tarjokkaita olisi monia, mutta nämä pääsevät tänään päivänvaloon

Kuivatettavat kirvelinoksat.

Uudet perunat.

                           Jäätyneet sydämet.

                           Propellilamppu.

***********************************************************************

Alkuviikolla pihapuuhissani mieleeni muistui, että isossa padassa saunan edustalla saattaisi olla mukuloita. Aikani multaa möyhittyäni löysinkin kelpoannoksen lounaalle. Juhannusta vietimmekin tänä suvena melko samanlaisissa asteissa, tosin sillä erotuksella, että juhannuksena lisänsä toi viiltävä pohjoistuuli. Nyt oli miltei leppoisampi keli. Vielä tarkenin pestä perunat ämpärissä kalikalla, mikä on lapsuudessa oppimani erinomainen tapa saada perunat näppärästi putipuhtaiksi sukkelasti. Tarvitaan vain ämpäri, vettä ja kunnon puukeppi, jolla vimmatusti vispaten tulee puhdasta jälkeä. Nyt kyllä oli jo kuoret tiukemmassa, täytyy myöntää, mutta maukkaita olivat nämä uuden sadon potaatit lisukkeineen näin lokakuussakin. 

Pakastintakin ohi mennen järjestelin ja nappasin jääpalamuotin sulamaan. Jääsydänten herkkä olomuoto sai minut tarttumaan kameraan. Miten voikaan läjä arkisia jääpaloja valkoisen posliinialtaan pohjalla olla kaunis näky kuin asetelma. Pakkohan sitä oli niitä vielä kilpaa sulamisen kanssa asetella erilaisille alustoille. Tämä puuvillakangas kontrastina on minun mieleeni. 

Nyt jos luulet minun aivan seonneen vuodenajoissa niin propellilamppu, joka viralliselta nimeltään on tuuletinvalaisin ei suinkaan viilennä vaan levittää puuhellan lämmön keittiön katon rajasta ympäri alakertaa. Taidamme joskus käyttäytyä vähän hämäläisittäin, kun harkitsemme aikamme, tässä tapauksessa liian kauan, ennen kuin toteutamme hyvän aikeemme. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tämän aamusella tekeytymään laittamani päivityksen saat nyt luettavaksesi hyvän yön toivotuksena. 

Nuku hyvin! Tuija

Syyssunnuntai

Viime viikko hujahti kiitolaukalla, vaikka tarkoituksenani oli laskeutua lähestyvään syyslomaan rennosti keventäen.

No, nämä kuvat kertovat paljon siitä, mitä on jäänyt tekemättä jo aiemmin syksyn puskettua täysillä ja vietyään mennessään. Myönteisesti ajatellen on ollut hyvä, etten ole aiemmin kerännyt oreganon oksia kuivumaan. Nyt ne olivat vahvoja ja herkullisia kerättyään kaiken kesän voiman itseensä. 

Kasvihuoneesta ei ole paljon tällä kasvukaudella ollut kerrottavaa. Paprikat sinnittelevät siellä vielä punastellen poskiaan, mutta tomaattisato jäi kaikkien aikojen ennätyksellisen surkeaksi. Ensi kasvukautena uudet tuulet ja toivottavasti parempi sato, vaikka se ei tärkeintä olekaan. Tunnelma ennen kaikkea!

Valkoiset pelargoniat ovat vielä nuppuja ja elinvoimaa täynnä. Siirsin osan verannalle turvaan kylmeneviltä öiltä ja osa nököttää saunakamarin pöydällä. Jokasyksyinen talvehtimispaikan mietintä kestänee niin kauan kuin löydän parhaimman mahdollisen tilan pelakuiden talvilepoon. Monenlaista on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Viime talven paras tulos oli isolla ruukulla, jota pidin salin viilessä nurkassa lattialla jo toissa talvenakin. On se vaan hyvä, että vanhassa talossa on tällaisia etuja, joita ei ihan äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan. Ikkunalaudat olisivat paras paikka, mutta niiden alla pakkasilla porottavat patterit ovat pelargonioiden tuho. Harmittaa, että salin komea kaakeliuuni on 70 -luvun modernisointivimmassa pistetty maan tasalle piippuineen päivineen. Haavekuvissani se elää toteutuvana unelmana. 

Juuttinaru ja nipsaisusakset.

Pihapuuhien jälkeen maistui tee Prisman alehyllystä löytämistämme sympaattisista mukeista, joiden kuvitus taitaa olla Polkkajamin tai ainakin heidän suunnitteluaan kovasti muistuttavaa. 

Haudutetun teen ystävänä olen iloisesti yllättynyt Clipperin pussiteestä, joka tuo avun akuuttiin teekupposen tarpeeseen. Perunamuussin loppu jatkoi tarinaansa rieskaksi, jota kohta voisin palasen yöpalaksi herkutella.

Teetä ja sympatiaa.

Syksykin on mukavaa aikaa, kun siihen oikein asennoituu. 

Hämyinen syyssunnuntai sai yläkerrassa 

sukkapuikot viuhumaan vauhdilla teehetken lomassa.

Tässä tulos! 

          
                        Mikä sinusta on lokakuussa antoisinta? 
                        Terveisin puikkojenkilkuttelusta ylpeä äiti