Oksat pois!

Aamu valkeni kirkkaana ja ensimmäinen ajatukseni oli: Oksat pois! Joulukuusi nökötti edelleen salissa kieltämättä jo vähän surumielisen näköisenä. Neulaset rapisivat vasta aavistuksen, mutta nyt oli korkea aika hankkiutua siitä eroon. 

Vanhan vetoisen asumuksen hyviin puoliin lukeutunee tämäkin, että joulukuusi on helppo saada viihtymään ja yleensä jopa kerkkiä kasvattamaan. Hyasintit ja tulppaanitkin pitävät alhaisesta huonelämpötilasta. Minä en aivan ihan aina, varsinkaan suihkun jälkeen yläkertaan viuhahtaessani. Totta puhuen kipitän kylpytakkiin kietoutuneena, villasukat ja Uggit jalassa. 

Maailman  parhaiksi siivousjalkineiksi näin talvisaikaan ovat osoittautuneet tyttären ikivanhat kirpputorilta ostamat huopatossut. Niillä on näppärää pyrähtää sisältä pihalle ja parvekkeelle ravistelemaan ja tuulettamaan sekä tekstiilejä että omaa päätä. Sileiksi kuluneiden pohjien kanssa on kylläkin pidettävä varansa, minkä otin viikko siten opikseni stepatessani postilaatikolle menevällä lankkusillalla. Venähtänyt kylki on pieni paha siihen nähden, miten olisi käynyt, jos en olisi saanut pidettyä itseäni pystyssä kivien keskellä. 

Hellehaaveilua

Hiilihanko, hyvä ystäväni

Jostakin lukemattomista blogeista luin ajatuksia totuttuihin kuvakulmiin juuttumisesta. Lämpimän peiton alla viivytellessäni sain ajatuksen ja nappasin lattialle illalla laittamani tabletin käteeni ja tarkastelin ympäristöäni uusin silmin. 

Kuviini tallentui jo aavistus kevään valosta. Vai mitä? 

Puuhellassa ritisi kutsuva tuli ja tuota pikaa lauantaiaamun cappucino odotti höyryävänä kupissa. Hedelmien ja rahkan sekä tuon virkistävän kofeiinipommin voimalla annoin oksasaksilla kyytiä kuuselle. Neulasia rapisi kiitettävästi rikkalapioon ja Elektroluxin kitaan, mutta uskonpa niitä löytyvän vielä juhannuksen aikaan lattian raoista.

Koko kodin olemus raikastui taas kerta heitolla ja uudet ideat virisivät pakkaseen vähitellen tottuneessa luovuuskoneistossani. Käyköhän muillekin niin vai olenko ihan kummajainen. Tiedän kyllä monia samanlaisia täällä blogimaailmassa, mutta harvoin heihin törmään oikeassa elämässä tai aniharva rohkenee paljastaa sisustusintoilujaan. 

Ilahduin kovasti Bloggeriin kirjautuessani, kun huomasin taas uuden kirjautuneen lukijan putkahtaneen listaan. Kiitos ja tervetuloa Pikkutalon Sanna sekä te kaikki viime aikoina matkaseuraksi liittyneet! Joulukuusitaksillaan pitkin Turun katuja suhanneen leidin seikkailuihin  pääset sinervää linkkiä klikkaamalla tuossa edellisessä lauseessa.

Syksyllä jäin koukkuun Netflixin Downton Abbey -sarjaan ja voi surku, kun sain maratonini päätökseen. Onneksi löysin Yle Areenasta lohduksi sarjan Kotiin takaisin. Ihmettelen muutostani. Vielä viime kesänä olin valmis luopumaan koko tv-aparaatista, muuta yhtäkkiä sieltä on löytynytkin katsottavaa. Uudistuminen on hyväksi. Uskoisin. Ainakin, jos sarjan estetiikka on inspiroivaa melodisen musiikin ohessa.

Kauniita unia teille kaikille! Tuija

Koulukäsityö a'la Iiris, varpaat minun.