Syksyistä melankoliaa

Syyspäiväntasaus on tänään. On aika hyvästellä kesä.
Teen sen haikein mielin kirjoittaen tätä postausta sinulle tässä kuopuksemme huoneeseen muotoutuvassa työskentelynurkkauksessani. Haaveilin tähän kylpyhuonetta tassuammeella, mutta vanhan talon rakenteita suojellaksemme päädyimme jatkamaan saman tapaan kuin kaikki nämä vuodet. Jos perheemme pärjäsi yhdellä suihkukaapilla niin eiköhän me kaksikin toimeen tulla. Pikkukuistin suihkuhuone on ollut toimiva ratkaisu ja voi, millainen ilon päivä olikaan, kun Idon suihkukaappi hohti uutuuttaan ja lämmin vesi pulppusi hanasta. Saunalla voin helliä itseäni kuumalla kylvyllä ihaillen kiukaan luukusta kajastavia liekkejä. Tuo nautinto vaatii vain enemmän työtä kuin vesihanan avaamisen, mutta se on aina sen vaivan väärti. Ammehaaveeni siis on jo toteutunut, vaikka ei vastaakaan unelmakuvaani sisustuslehdessä. 

Tämä syyskuu, aivan kuin koko toukokuisista häistä alkanut huima kesäkausi, on säiden puolesta ollut parhain pitkään aikaan. Toinen yhtä ihastuttava kesä oli vuonna 1997, kun elimme ensimmäistä kesäämme perheenä maaseudulla Villa Iiriksen lumoissa.


Romantikkona valkeat mekot, olkoot ne kaste- tai häämekkoja, saavat sydämeni sykkimään innostuksesta. Kauan sitten ompelin esikoisellemme kastemekon Kotilieden valmiin tarvikepaketin materiaaleista. Muokkasin mallin  pienokaisellemme sopivaksi helminapeilla. Tuosta lähti perinne, jonka soisin jatkuvan perheessämme. Jokaisella on ollut ikioma rintarossi pukunsa asusteena. Joka kerta jännitti, että arvataanko lapsen nimi etukäteen korun symbolisesta merkityksestä. Kukaan vieraista ei ainakaan kertonut oivaltaneensa yhteyttä. Kolmannella kerralla olin aivan varma, että tarkkasilmäinen mummi olisi sen hoksannut. 

Hyvän mielen taidot -yhteistyö on tuonut lukemattomia ihania hetkiä polulleni. Osaisinpa ottaa yhtä rennosti kuin tuo pienokainen kastemekossaan hetkeä ennen alakerran salissa pidettyä juhlaa. 

http://www.hyvanmielentaidot.fi/

Muutokset tarkoittavat aina siirtelyä ja karsintaa. Lempipöytäni sai seurakseen kaapin, joka kätkee sisälleen valokuvia matkan varrelta. Uppouduin katselemaan vanhoja otoksia ja hämmentävää on ajankulu. Juurihan nuo kolme tyttöstä istuivat saunarakennuksen portailla poseeraamassa kesken leikkien. 

Onneksi on joitakin traditioita, kuten tämä syksyinen Unelman nosto maihin. Sen on kaikki nämä vuodet hoitanut taitava naapurimme, jonka rauhallisilla otteilla on selvitty aina turvallisesti kotipihaan talviteloille. Kiitos!

Kolme kuukautta on tänään talvipäivänseisaukseen, jolloin valon määrä alkaa taas lisääntyä. Kevät ja uusi veneilykausi on iloinen odotettava asia, mutta nyt on muiden puuhien aika.

Syksyisestä melankoliasta voi nauttiakin. Puut on pinossa, tuplat taas paikoillaan ja Unelma pihassa. Siinä kolme syystyötä, joista yhden hoidan, kun siltä tuntuu. Eilen oli sen aika. Nyt voi syksy tulla! 

Lempipuuhaani on kuvien kanssa puuhastelu. Tähän hassuttelusessioomme Potokakin rannalla palaan aina halutessani hyvän mielen tuulahduksen. Inspiraation sain yhdestä Lantliv -lehden kuvasta, joka minulla oli mukana polkupyörän korissa mallina taitavalle kuvaajalleni.

Palaan usein ajatuksissani ihaniin muistoihini. Jos uni ei ole tullakseen niin kuuntelen tinnitusmasterini aaltojen kohinaa ja kuvittelen käyskenteleväni rakkaalla rannalla lempeän tuulen tuivertaessa kutrejani. Näin viime viikolla unta, jossa minua kehotettiin leikkauttamaan hiukseni. Tuota kehotusta en ota kuuleviin korviini!

Tekstini näköjään hypähtelee kuin syysmyrskyn viskelemät lehdet pihanurmella. Kiva, jos jaksoit pysyä mukana loppuun asti. Tartuin hetkeen, josta nautin ja toivon edes ripauksen välittyvän sinulle. 

Tuulta päin, Tuija

https://www.instagram.com/samos_in_my_mind/?hl=fi