lauantai 1. syyskuuta 2018

Syyskuu, tervetuloa!




Autereinen aamu-usva maalaa pihapiirin lempeän utuiseen pehmeyteen. Syysaamuissa on oma aivan erityinen tunnelmansa. Suloinen suvi antaa sijaa uusille värisävyille. Pihakoivut kellertävät kuivan kesän jäljiltä ja  piharatamot sylkevät siemeniään pitkin poikin.

Tämä kesä oli ensimmäinen kesämme kahdestaan ikuisuuksiin ilman lapsia ja lemmikkejä, mikä loi monenlaista mahdollisuutta tarttua hetkeen ja toteuttaa meidän kahden itsekkäitäkin unelmia.




Kesä alkoi ihanaakin ihanimmilla nuortemme hääjuhlilla ja viirinauhat jatkoivat kulkuaan verannallamme tuoden hyvää mieltä kesäisiin aamuhetkiin. Päätinkin antaa niiden jäädä tuohon ennaltamääräämättömäksi ajanjaksoksi, koska niihin kiteytyy muistoista parhaimmat. 

Kaikenlaista pientä ja tarpeellista on tullut tehtyä, mutta antoisinta olivat loputtomilta tuntuneet joutilaat lomapäivät sekä kotimaisemissa että rakkaalla Samoksen saarella. Instagramissa voit olla mukana kuvakertomuksessani seikkailuistamme eri puolella saarta sekä kävellen, autoillen että pyöräillen. Jännittävin oli kokemus maanvavahtelusta allani autiorannalla. 

Olen kiitollinen kahdesta erilaisesta matkasta tuttuihin maisemiin. Ensimmäinen oli pitkään mielessä ja suunnitelmissa harkiten toteutettu. Toinen oli puolestaan yllättävän päähänpiston seurausta, koska koimme olevamme sen ansainneet. 

Vieläkin olen ihmeissäni, miten viikko tuntui miltei yhtä pitkältä kuin aiempi kaksiviikkoinen. Mielentila ratkaisee sekä majapaikka. Jälkimmäisellä matkallamme majoituimme pieneen Ireonin kylään, jossa saatoimme aloittaa jokaisen aamumme pulahduksella pikkupoukaman turkoosinsinisiin aaltoihin. Uskoakseni sekin, että tuo kaikki oli ekstraa kesämme kulkuun toi oman lisähohtonsa ja levollisuuden nauttimiseen kiireettömästi. 

Muistot pitkistä kävelyistä uusilla reiteillä kantavat pitkään. Lukijasta saattaa vaikuttaa, että elän menneessä tai tulevassa, mutta väitän silti olevani tässä hetkessä. Olen kokonaisuus, jota kokemukset Välimeren maassa maustavat vahvasti. 

Nyt sytytän kynttilät verannalle ja nautin saunan jälkeisestä raukeudesta hyvässä seurassa. 

              Lauantai-illan iloja sinullekin lukijani!

                                            <3 Tuija












4 kommenttia:

  1. Nämä sinun kuvasi.♡
    Kun ei itse saanut herätä tänään maalla,tuo ensimmäinen kuvasi ja ensimmäinen lauseesi lämmitti sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran ihanasta kommentistasi! Lisäiloa toi, että ilmoitus kommentista kilahti sähköpostiin. Aamu-usva on jotenkin maagisen kaunis, vaikka sumussa ajaminen onkin aika jännittävää. Syyskesän päivien valo on erityisen suloinen. Maalla on ilo elää! Terveisin Tuija

      Poista
  2. Todellakin ihana tuo usvakuva <3 Ja tuon viiri-idean laitan korvan taakse, kun joskus saamme itse olla somistamassa jälkikasvun hääjuhlia ;)
    Mukavaa syyskesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia! Viirinauhoilla juhlatilan ilme muuntui hetkessä juhlavaksi ja persoonalliseksi. Syysiloja! Tuija

      Poista