 |
| Joulutilkkutäkki |
Vierashuone alakerrassa hiljeni tänään. Haikeana oikaisin sohvalle hetkeksi mietiskelemään näkymiä uudesta näkökulmasta ikivanhan mummin tekemän tikkitäkin alle.
Mietin, mistä erityisesti pidän, mitä säilyttäisin? Paneelikatto on kaunis, alkuperäinen lautalattia samaten ja salista siirretyt pariovet vertaansa vailla. Kulahtaneet tapetit ovat jo kauan odottaneet päivitystä, mutta niiden aika ei ole vielä tullut. Sydänboordilla piristimme seiniä kymmenisen vuotta sitten.
Perintöpuolapuut lapsuudenkodistani ovat vertaansa vailla sekä kuntoilukäytössä että elämää nähneenä sisustuselementtinä. Appiukon peruja on Suomi -kaappi, jossa hän on aikoinaan säilyttänyt vakuutusasiakirjoja. Nykyisin se toimii matkamuistokaappina, johon säilömme kartat sun muut reissuista mukaan tarttuneet tarpeelliset prosyyrit. Lautapelipinot hyllyllä ovat meidän perintömme tuleville sukupolville. Pienet lasipallot pikkukuusessa toivottavasti kulkevat pitkän taipaleen mukanamme.
Huonejärjestyksemme on muuttunut aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni makuuhuoneen muuttoa takaisin alakertaan, mutta yläkerran soppemme on niin mieluinen, että taidamme kuitenkin pysyä visusti siellä hyvien unien valtakunnassa.
Muistelinkin tänään juuri sitä, kuinka monena vuonna joulun välipäivinä olemme innostuneet johonkin remonttipuuhaan joko isompaan tai pienempään. Kerran purettiin yläkerrassa väliseinä ja toisella kertaa revimme tämän samaisen alakerran huoneen lautalattian esille korkkimaton alta.
Pääsiäisen pyhiinkin sijoittuu hauskoja muistoja ja hiihtolomallakin on tullut "vähän" kurkistettua milloin mitäkin. Meille taitaa olla mahdottomuus olla vain ja möllötellä. Toisaalta tällainen elämänmuoto edellyttääkin toimeliasta otetta elämään. Polttopuut eivät osaa itse kävellä eikä kompostiastiakaan tyhjene itsestään. Imurikin on ihan tavallinen, kävelytettävä malli.
Lakanapyykkiä olisi läjäpäin, mutta kyllä tuo täkin alle käpertyminen hyvän kirjan kanssa on myös aika ajoin houkuttelevaa. Valinnanvaraa oman rauhan etsijälle riittää. Sen huomasin tänään, kun leikin vierasta Villa Iiriksessä. Saatoin siis unohtaa arjen askareet ja keskittyä nautiskeluun. Cluedo jännittävine käänteineen, mokailuineni ja naurun remahduksineen väritti tätä lauantai-iltaa. Tai siis onko tänään lauantai... Merkki lomaolosta, kun menee päivissä sekaisin. Hyvä niin!
Loistavia tähtihetkiä tähän vuoteen sinullekin tähtilukijani!
Tuija, joka joulunaikaan tuikku, valo pimeyteen
