Kansikuvatyttö

Kuva: Aamulehti/Ossi Ahola

Kevään korvalla sain yllättävän puhelun. Langan toisessa päässä oli Aamulehden teemalehden tuottaja Riikka Lehtovaara, joka oli bongannut minut tai oikeammin meidän kodin viime kesänä lukiessaan Anna -lehden juttua Kesäyön unelma takapihalla. 

Kysymykseen: Miltä kuulostaa? Lähtisittekö mukaan? vastaustani mietin, mutta en yhtä puhelua kauempaa. Miksipäs ei! Keskeinen ajatukseni on jakaa hyvää mieltä ja ideoita blogissani eli tämähän osui siihen kuin nenä päähän.

Aamulla Lauri oli kipaissut postilaatikosta anivarhain uunituoreen lehden, jonka Koti&piha -liitteen kansikuva oli iloinen yllätys. Kukas se siellä loikoilikaan sohvalla ... väsähtäneenä kukkien laitteluun. Hupsista, se sama kuva oli jo etukannessakin.

Täytyy myöntää, että jännitti avata aukeama, josta avautui kokonaisuus. Tavoitteena oli kesäinen tunnelma ja tiukka katsekontakti lukijaan. Toimittaja Outi Suorannan ja valokuvaaja Ossi Aholan tiimi teki saumatonta yhteistyötä ja sai minutkin leikkiin helposti mukaan. 

Ensimmäisellä tapaamiskerralla lumi peitti maiseman ja tuntui epäuskoiselta, että siitä sukeutuisi keväinen juttu. Seuraavalla kerralla tilauksessa oli aurinkoinen kevätsää, joka aluksi ennusteiden mukaan olikin tulossa. Mutta samalla hetkellä, kun Aamulehden auto kaarsi pihaan, alkoi kaatosade. Hymy meinasi hyytyä jo alkumetreillä.

Kesäkeittiö, terassi ja leikkimökki olivat kaikki valmiina esittämään "kesää". Toisin kävi. Hienon valokaluston avulla taitava ammattikuvaaja Ossi loihti oivallisen tunnelman salin sohvan tuntumaan, jossa minä sitten paistattelin elämäni ensimmäistä kertaa mallityyliin. Parin tunnin  ja lukuisten kuvaruutujen jälkeen posket olivat miltei krampissa, mutta mikä tärkeintä sain puserrettua itsestäni esiin kesäfiiliksen raekuurot unohtaen. 

Tähän projektiin liittyen löytyi pari uutta, mukavaa, paikallista yhteistyökumppania, joille olen todella kiitollinen avusta. Honkasen puutarha Huutijärveltä ja Neidonruusu  kirkonkylältä saivat minusta kanta-asiakkaan.  Puutarhalta löydän varmasti kesäkukkia ja yrttien taimia toukokuulla kesän koittaessa. Perunanarsissit tuoksuvat huumaavasti helmililjojen seuralaisina kukkalaatikoissa ja Neidonruusun tytöiltä on ilo hakea kukkia arkea ilahduttamaan. Jaloleinikit, jotka sain heiltä kuvausrekvisiitaksi ja samaten herkät tulppaanit ovat vieläkin elämänsä kunnossa, mistä olen aivan ihmeissäni.

Instagram -tilini onkin viime aikoina ollut pullollaan ihania kukkakuvia. Innostuin aika tavalla varsinkin, kun uudessa puhelimessani on nyt tallennustilaa, vaikka muille jakaa.

Aamulehden näköislehteen pääset tämän linkin kautta ja hyvin varusteltujen kirjastojen lehtihyllyssäkin tämän päivän lehti liitteinen varmasti nököttää. Iskikö uteliaisuus? 

 

Mitä tuumaat, onnistuinko saamaan kontaktin lukijaan? 

Aurinkoisin kevätterveisin, 

Tuija, kansikuvatyttö 

Kuva: Aamulehti/ Ossi Ahola

Lehtien lumo

Toissalauantain kauppamatkalla sisääntulon viereisestä hyllystä bongasin lehtiuutuuden nimeltään Kotiblogit, jonka oitis nappasin kärryn pohjalle illan piristykseksi. Siitä on riittänyt luettavaa ja tutkittavaa jo moneen lukuhetkeen. 

Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kestosuosikiksi, joiden kärkeä pitkään piti ruotsalainen Hus&Hem. Se tuli tutuksi tänne muutettuamme. Niitä on kertynyt vinot pinot, joista osa odottaa koteloitumista pyykkituvan oven suussa.  Hyvä, että ovat helposti saatavilla, jos kaipaan jotakin kuvaa, jotka omaksikin hämmästyksekseni muistin perusteella yleensä löydän kansikuvaa vilkaistuani.

Punalan Verstaalla asiat ovat mallillaan. Järjestys se olla pitää! Fine Wood Working, Good Woodworking, Popular  Wood Working ja Furniture and Cabinet Making -vuosikerrat ovat arvoisellaan paikalla ikkunaseinustan hyllyillä. Ihailtavaa, ei voi muuta sanoa. 

Tuoreimmat aviisit löytyvät käden ulottuvilta ja selailemme ja luemme niitä moneen otteeseen. Lukiessa ovat välähtäneet monet ideoistamme, joiden lopullinen muoto on mukautunut meidän tilanteeseemme ja tarpeisiimme sopivaksi.

Joidenkin ilo on siipalta saadut kukat, minulla uunituore Lantliv tai muu sydämellä valittu paperille painettu ilahdutus. Jeanne d'Arc Living on kaunis kuin koru, mutta osittain yltiöromanttisuudessaan turhan sokerihuurrettu minun makuuni. Modernin lisänsä tuovat iPadille talletetut julkaisut, joiden lukeminen on aivan eri kokemus kuin pitää käsissään lehteä. Paperin tuntu ja kosketus luovat tuoksuineen kokonaisvaltaisen elämyksen, josta nautin joka kerta yhtä paljon. 

Torstaitervehdys sinne ruudun taa! 
Koti meidän / tuikku 
ps. Sivun alalaitaan lisäsin linkin, jota napsauttamalla voit liittyä lukijaksi