Kesällä kerran

Photo by Mikko Tammiranta

Photo by Mikko Tammiranta

Photo by MIkko Tammiranta

Photo by Mikko Tammiranta

Villa Iiris on kuin luotu yhteisten juhlahetkien näyttämöksi. Kotimme on parhaimmillaan, kun sinne kokoontuu ihmisiä yhteisten hyvän mielen hetkien äärelle. Lukuisten sukukokoontumisten soisimme saavan jatkoa, vaikka nyt rippi-ja ylioppilasjuhlat ovat tältä erää ohi. Häähumusta saimme nauttia etäämpänä, mikä oli ihana kokemus. Kieltämättä olisin kehittänyt niin suuresta tilaisuudesta hurjaakin hurjemman stressin. 

Harmonia ja rauha ovat myös arjen hiljaisten hetkien lumo ja onni. Trendien aallonharjalla me emme leijaile, mutta onneksemme olemme löytäneet oman tyylimme jo varhain ja sen virkistäminen on helppoa. Peruspilarit kestävät aikaa ja kalusteiden paikkaa vaihtamalla loihdimme helposti uutta ilmettä. 

Juhlavalmisteluissa onkin aina hauskaa, kun kehittelen erilaisia asemointeja kotimme avariin tiloihin. Aivan tavallinen arkinen kotielämäkin saa vaihtelusta hyviä tunnelmia aikaan. Onko sinulla tapana muuttaa kotinne järjestystä? 

Kuvilla on minuun mystinen voima. Tämä lakkiaisjuhlien kuva saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Entäs jos...

Nuoruudessani olen työskennellyt kahvilassa eli sieltäkö lienee ihastukseni erilaisiin pöytäryhmiin. Salissa on iso pöytä, jonka aika ajoin siirrämme keskelle huonetta. Siihen on hyvä kokoontua koko perheellä, mikä nykyisin on harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on aikamoista taiturointia. 

Joulu on täällä ennen kuin ehdin sitä edes ikävöidä. Toivottavasti silloin viimeistään talomme täyttyy nuortemme äänistä ja touhusta. 

Täällä maalaismaisemissa mansardikattomme alla on kasvanut kolme rohkeaa, luovaa ja määrätietoista nuorta naista, joille nostan hattua. Puuhellan sytytys onnistuu ja luonto on tärkeä osa heidän jokaisen arkea, vaikka kaupunkimiljöössä elämänsä tällä hetkellä on. Väitän heidän vahvuutensa salaisuuden olevan meidän vanhempien uskallus vaihtaa radikaalisti elämämme suuntaa. Sinnikkyys on kieltämättä ollut joskus koetuksella, mutta kannatti muuttaa tänne metsän laitaan. Katuvaloista ei ole tietoakaan, lähikaupasta puhumattakaan tai palveluiden monipuolisuudesta. Toista se oli Tampereen keskustassa Rautatienkadulla,  johon en ole sekuntiakaan kaivannut. En edes silloin, kun saunan vesiputki oli jäässä monta kuukautta tai sähköt oli katki useamman vuorokauden yhden joulun pyhinä. Oli fiksu veto miltei ensimmäisenä hankkia puuliesi, jota ilman emme tulisi toimeen päivääkään. Tai no kesällä se on vähällä käytöllä.

Yksi ihanimmista asioista arjessamme on kömpiä aamu-unisena keittiön lieden ääreen ja laittaa mutteripannukahvi kiehahtamaan. Hidas aamu on ylellisyyttä kaurapuuroineen ja mantelimaitokahveineen isosta Hobstar -lasista, mikä on muodikkain ihastukseni. 

Huomaatko, miten tarina vei sinut kesästä syksyn tunnelmiin? Nyt onkin oiva hetki alkaa valmistella lauantai-illan tortilla-ateriaa. Hei, ollaanhan me sentään ruoan suhteen ajan hermolla. Suurinta herkkuamme on sushi, mutta se on kaupunkiretkien nautinto. 

Kesällä kerran -kuvasarja sai inspiraation läikähtämään äkkiarvaamatta, mikä oli taas yhtä hauskaa kuin aina.

                   
                     Tunnelmallista iltaa! <3 Tuija

Fourth anniversary

Elokuun alun tunnelmia

8.8.2017

Tänään vietämme tämän esikoisblogini neljättä vuosipäivää. 

Samos in my mind täytti viime viikolla yhdeksän kuukautta. Aivan kuin lapsetkin siinä iässä se pyrkii omille jaloilleen. Askeleet ovat jo tukevia ja ympärillä on monia kannustajia, joiden lukumäärä Instagramissa kasvaa kohisten kirien kiinni tuikkua.

***

Today I have been blogging for four years.

Here are the links for previous anniversaries.

First anniversary

Second anniversary

Third anniversary

I think that maybe I am already a veteran as a blogger. In Instagram you can follow my photos from Samos and tuikku shows pictures from our life in the countryside. Blogs have been quiet but soon I am going to write stories about our #tuijalauri2017 adventures in Samos island.

Blogin nimen taa kätkeytyy tarina, jossa Laurin tekemä Laulu Adolfista ja Mariasta on keskeisessä roolissa. Koti meidän on nimenä monimerkityksinen. Toiminimemme alla syntyy tekstejä, tarinoita ja puusta kaikenlaista pientä ja ihanaa. Kurkista tekovaiheita täältä! Viimeisimmän instagramkuvan rasia on Pythagorionin pääkadun varrella sijaitsevan Outopia -liikkeen ikkunassa.


Kuten kuvista voit päätellä yhteinen taipaleemme on jo pitkä. Yllä olevien kuvien välissä on 30 vuotta. Häävalssimme juuret juontavat Kreikkaan laulun tekijän isän kautta. Kolme vuotta sitten ikimuistoinen hetki oli pyörähdellä tuon laulun tahdissa Poros Sea Siden lattialla kreikkalaisten ystäviemme keskellä. Liikutuksen kyynel vierähtää nytkin silmäkulmastani sitä muistellessa.

Rakkautemme Kreikkaan ja erityisesti tuohon mielitiettyymme vehreään Samoksen saareen on saavuttanut aikamoiset mittasuhteet. Varsinkin viime syksyinen onnenpotkuni viettää viikko photobloggaajana saarella vahvisti siteitämme tuohon Aegean meren helmeen, jota parempaa paikkaa emme olisi voineet valita helmihääpäivämatkallemme. 

Megalo Seitan on autioranta kaukana asutuksesta vuoren rinteiden lomassa ja arvaa vain, oliko voittajaolo, kun viimein 36 asteen helteessä saavuimme sinne. Viisi vuotta sitten seikkailimme tuolle rannalle yhdessä jälkikasvumme kanssa. Tällä kertaa osasimme varustautua paremmin eväiden suhteen eli repusta löytyi Coca colaa, sipsejä ja nektariineja vesipullojen lisäksi. Uskomattoman hyvältä maistuivat hikisen patikoinnin lomassa. Aalloissa vilvoittelun ja välipalatauon jälkeen lähdimmekin paluumatkalle, joka oli aluksi kiperää kipuamista kivistä polkua pitkin ylöspäin. 

Illalla majoituimme hotelli Arioniin, jossa meitä odotti huone upealla näköalalla ja illallinen maistui taivaalliselta. 

Syyskesä kolkuttelee ovella ja iltasella on ihanaa sytyttää kynttilät valaisemaan verantaa, jossa tarkenen kääriytymällä Pythagorionin auringon lämmittämään vilttiin.

Onnentaidoista yksi on kiitollisuus, jota koen joka kerta, kun ajattelen näitä kuluneita vuosia bloggaajana ja tämän kodin äitinä. Olen monen monituista kokemusta rikkaampi. Yritysten ja erehdysten kautta olen oppinut monia taitoja ja löytänyt itsestäni vahvuuksia, joiden olemassaolosta en nuorena naisena osannut unelmoidakaan. Helmihetket olen tallentanut erityisen syvälle sisimpääni. 

Kauniita unia, oman kullan kuvia! Tuija