Yläaulan kattokoukussa killuu kauniisti harmaantunut puukarahka, jonka kiikutin Padasjoen Arrakosken maisemista pari vuotta sitten. Kieputin siihen ohutta metallilankaa, johon pyöräytin muutaman valkean sulan. "Höyhensaarilla" valvoo untamme heilahdellen herkästi ilmavirrassa.
Postissa sain ystävältäni lahjaksi Sari Sirkkiä-Jarvan ja Ilpo Kuparisen hurmaavan teoksen Romuromanttinen sisustuskirja, jota kuvataan alkuaukeamalla seuraavin sanoin: "Harrastajasisustajan havaintoja ja tarinoita tavaroista, ajatuksia asetelmista, sanoja sisutuksista ja muistoja myös siitä, kun sukset seinälle hiihtivät."
Juuri tällaistä rouheaa kauneutta näen tässäkin Ekokekon metallinkeräysastiasta pelastamassani ruosteisessa hangossa, jolla olisi pitkä elämäntarina kerrottavanaan sieltä helteiseltä heinäpellolta vuosikymmenten takaa meidän kodin keväiseen kukkapenkkiin.
"Elämä piirtää taidetta
kasvoihin ja tukkaan.
Niin vanhaa ei olekaan
ettei se puhkeaisi kukkaan!"
Kiitos ystäväni tästä kirjan välistä putkahtaneesta värssystä.
Se sopii myös Villa Iirikselle.
Pitkäperjantai.
Tartun hetkeen ja nautin elämästäni.
Taustalla, salin puolella, lauleskelee puuseppäni
Martininsa säestyksellä.
-tuikku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti