Sunnuntaisaunaa lämmittäessäni nautin halkojen ritinästä tulipesissä. Maadoitin itseni tähän päivään, jossa tärkeintä oli kylpy ja rentouttava nautiskelu saunan lämmöstä.
Eilinen oli erilainen. Aamusta matkasimme linja-autolla Kamppiin, josta pikaisen lounaan jälkeen saavuimme perille kohteeseen. Siellä oli odotettu tehtävä valmiina hoidettavaksi.
Kylvyssä lojuessani mietin monenlaista ja eiliset vaunukävelyt pitkin Helsingin keskustan katuja viipyilivät mielessäni elävinä. Erityisen ihanaa vauvakuplassa oli saada nauttia pienen ihmisen kanssa ihmeellisistä seurusteluhetkistä. Isovanhemmuus on huikea kokemus. Iso ilo oli kuulla, miten avustamme oli nautittu. Tyytyväisenä tuumailin jo uuden tapaamisemme ajankohtaa.
Ajatukseni laukkasivat seuraavaksi, minnekäs muualle kuin, Samokselle. Lämmin, rentouttava kylpy tuo saman olotilan kuin Välimeren aallot. Rakkaus on läsnä vahvasti kaikessa kokemassani.
Postauksen kuvitus syntyi intuitiivisesti poimimalla puhuttelevia otoksia matkan varrelta. Kaupunkipäivän jälkeen sieluni kaipasi kodin rauhaa ja luonnon värejä ympärilleni. Lapsuudestani ja nuoruusvuosistani muistan metsän suoneen lohtua ja turvaa monen monta kertaa. Takapihallamme oli iso kuusi, jonka oksille kapusin milloin mistäkin syystä.
Inspiraatiokorteissa, joita käytän arjessani säännöllisesti, on kortti tekstillä Muistaminen. Tee sitä, mistä lapsena nautit. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kouluikäisenä neulominen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini. Puissa kiipeily oli hauskempaa. Nykyisin neulominen on yksi suurimmista hyvän mielen tuojista eli ihminen voi kehittyä ja kasvaa ajan myötä. Olen luvannut pitää pienimmäisemme villasukissa. Ensimmäiset hänelle tekemäni junasukat neuloin Samoksen auringon alla tallettaen niihin valoa, iloa ja lämpöä. Agathonisin pienen saaren kahvilassa lauttaa odotellessamme kutimeni herätti kiinnostusta. Kielimuurista huolimatta uteliaille saarelaisille selvisi, mitä minulla oli työn alla. Inspiroiduin ajatuksenaa neuleretriitistä Välimeren auringon alla. Olisitko sinä osallistujalistalla vai keskitynkö lisäämään kreikkalaisten hyvinvointia lämpimillä villasukilla?
Haaveilijaluonne, kun olen, mielessä pyörii alinomaa uudet seikkailut sekä kotimaassa että tuolla sydämeni erityisen kiivaasti sykkimään saavalla saarella, jota jo kotisaareksi voinemme kutsua. Jospa joskus jossakin vaiheessa tuo pieni junasukkaihminenkin saa ensikosketuksen kreikkalaisen luonnon vehreyteen meidän opastuksellamme. Aloitimme jo marraskuussa luontoretkeilyn täällä lähimetsässä, jossa naavahuitulat kertoivat puhtaasta ilmasta.
Kylpyammerakkaus on ollut osa minua nuoresta asti. Ystäväni kotona sellainen oli ja voi sitä onnea, kun sain käydä kylvyssä heillä. Aika ajoin haaveilen edelleen tassuammeesta päätaloomme, mutta järki sanoo ei. Harvoin nautittuna kylpy tuntuu ylellisyydeltä ja siitä nautin uskoakseni enemmän, kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa. #tärkeintätänään toteutui ja olo on nyt ihanan rento ja raukea. Kylvin, vilvoittelin, löylyttelin ja jatkoin samaa rataa pari tuntia. Osan aikaa kuuntelin äänikirjaa ja suurimman osan ajasta vain olin ajatuksissani. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai vai miltä se sinusta vaikuttaa? Tunne saavutetusta tavoitteesta on mainio.
Suloisen sunnuntain tervehdyksin, Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti