Kevätmatkaterveiset

Helmikuu karkauspäivineen toi viimein kevätmatkan ja toivon vuodenajan vaihtumisesta. Etelänmatkamme suuntautui osin tutuille kulmille, osin tuorein reittivalinnoin. Sohjosta ja pyrystä täältä kyläteiltä kuiville kaduille oli hauska siirtyä Kallion kautta ratikan kolistellessa raiteillaan kohti keskustahotelliamme, joka täytti toiveeni kylpyammeesta. Kiitos Hotelli Helsinki erinomaisesta palvelusta ja viihtyisästä miljööstä! 

Kuukausi sitten sähköpostiini kilahtanutta kutsua en voinut olla sivuuttamatta, koska se oli toipumistavoitteeni helmikuun potemisen karuimpina hetkinä. Äänen menetys ei ole mitään kevyttä kauraa puhetyöläiselle. Nyt näkyy valoa risukasassa ja unilaulun pystyin luikauttamaan pikkuiselle eilen illalla. 

Designmuseon  Garden Futures -näyttely sykähdytti. Tuolle ensimmäisen kuvan niitylle olisi tehnyt mieli oikaista pitkäkseen. Syy, miksi tuonne matkasimme oli Tuumakustannukselta saamani kutsu kahden kirjauutuuden julkkareihin. Kiitos Henna! Kasvun tarina on Maaretta Tukiaisen tuorein kirja, jonka parina ilmestyi hänen kumppaninsa Markus Freyn kuvittama Kasvun vuosi. Molempiin teoksiin pääset tutustumaan linkkejä klikkaamalla. Uunituoreisiin kirjoihin olen ehtinyt vasta aivan hitusen perehtyä, kun viime päivät käytin jälkikasvumme ihmeisiin. Kirjojen lumovoima on jotain sellaista, jonka ilokseni huomaan periytyneen vahvasti. Kasvun tarina on jo koukuttanut niin, että tämän tekstin hiottuani aion uppoutua siihen kaikessa rauhassa.

Kasvun vuosi häikäisevine kuvituksineen houkuttaa värittämään kasveja, kukkia, lintuja ja perhosia samalla, kun pohtii kirjan kysymyksiä ja teemoja omalla kasvun matkallaan. Täytettävää kirjaa voi käyttää lähiluonnon tarkkailuun ja havaintojen tekemiseen sekä oman elämän tarkasteluun. Kaiva siis esille värikynäsi ja uppoudu luomaan kirjasta ikiomasi omalla tyylilläsi. Täältä sen voit tilata!

 

Tällä kertaa vain taivas on rajana, kun jatkan omaa matkaani Kasvun vuosi matkaoppaanani. Onni on pihamaa, jossa toteuttaa haaveita ja unelmia. Talon nurkalla vihersi jo vähäsen, kun oikein tarkkaan kurkistin. Uskon, että syksyllä kivijalan vierelle sujauttamani sipulit ilahduttavat vielä joku kaunis päivä auringon houkuteltua ne kohti valoa ja lämpöä. Yläpihan kasvihuoneen oven sain kuin sainkin auki potkittuani kinosta matalammaksi. Aikamoinen tarpominen sinne olikin, kun lunta on vielä yli puolimetriä. 

Yksi lomasen isoista iloista oli, kun pärjäsin lempikengissäni. Askellus Skecherseillä on nautinto. 

                         Kevättä kohti! Terveisin Tuija Toiveikas

Lokakuun tunnelmia

Kuun vaihde toi tullessaan syksyn rytinällä.

Lokakuu alkoi  aurinkoisena ja vielä melko leppoisassa säässä, mutta perjantain saunavilvoittelut olivat selkeästi pikaisempia kuin vielä viikko sitten syyskuun toiseksi viimeisenä päivänä. Onneksi silloin osasin nauttia kylpemisestä pitkään syysillasta nauttien. Talletin nuo tunnelmat pitkän talven varalle sieluni sopukoihin. Kylpymestari helli minua! 

Viherkasvimme ovat vehreitä ja hyvävoimaisia. Juurtuneet punervat oksat matkasivat Kalasatamasta meille ja päässevät pikapuoliin parempiin kasvuoloihin. Ruukku ja multa olisivat valmiina. Toimeen ryhtyvä tekijä vain on kateissa. Auringon säteiden tanssi helmiponttiseinillä loi lupauksen valoisista hetkistä tulevinakin kuukausina. Kevättalven valo on toisenlainen. Odotettu sekin!

Päivä laskeutuu mailleen jo puoli seitsemältä ja valkenee vähän ennen kahdeksaa, joten kirkasvalolampun teholle on tarvetta. Aloitan anivarhain aamuni sen äärellä ripsivärimeditaation merkeissä heräillen hissuksiin uuteen aamuun. 

Iltasella on mukava neuloa kerros tai pari kynttilän valossa kodin rauhasta nauttien. Satavuotiaan hirsitalon nitinät ja natinat kuuluvat asiaan, mutta viimeöinen myrsky piti pitkään hereillä paukuttaessaan kattopelejä ja ujeltaessaan nurkissa. Lopulta sain unen untuvapeiton uumenissa. 

Voisinpa vaipua talviuneen ja herätä kevään valoon virkistyneenä. Tämäkin teksti syntyy ihan vain itseäni ajatellen, koska luotan palaavani näihin kuviin ja tunnelmiin tuonnempana. Toki ilahdun, jos kuvani tuovat iloa sinullekin lukijalleni. 

Maaret Kallion   Lujasti lempeä -kalenteri on taas kerran lähestyvän joulun toivelistallani, koska kaksi edellistäkin teosta ovat osoittautuneet teksteineen arjen hyvinvointia tukeviksi. Erityisesti lahjan antaneen pikkumerkinnät tärkeiden päivien kohdalla toivat hymyn huulille.

Tämän lokakuun lopulla Lujasti lempeä -kalenterissa on otsikko: Tunnista ja toimi hyvä mielessä. Tärkeintä ei ole se, mitä haluat, vaan mitä tarvitset.  Kalenterin viereisellä sivulla on tilaa kirjoittaa asioita, jotka ovat itselle tärkeää ja palauttavaa tekemistä niihin hetkiin, kun hyvää tekeviä toimintoja on vaikeampi muistaa. 

Mitä sinun listallasi olisi? Minä keskityn kaikkeen kauniiseen sekä sisimmässäni että ympärilläni terävöittäen aistejani. Joka-aamuinen ystävällisten toivotusten meditaatio on kulkenut mukana matkassani jo neljättä vuotta, jos oikein laskin. Pehmeä villalanka puikoilla ja toive vähitellen valmistuvista ylipolven sukista lämmittämään viluisia varpaitani tuo hyvää oloa. Kepeä kirja kuunneltuna on oiva mauste puikkoja heilutellessa. Instagramin laitoin vähäksi aikaa lepäämään, kuten viime vuonnakin. Tuolloin päätös oli antoisa. 

Olen onnekas, kun saan päivittäin nauttia luonnon läheisyydestä asuessamme peltojen keskellä metsän reunalla. Vuodenaikojen vaihtelu avartaa näkökulmaa. Luulenpa, että kesä ei tuntuisi samalta, jos aina olisi aurinkoa ja vihreää. Rehellisyyden  nimissä on kyllä myönnettävä, että marraskuun voisin hypätä yli jäntevällä loikalla. Syyskuun leppeät säät olivat tänä vuonna erityisen merkittäviä matkalla kohti hämärintä vuodenaikaa. 

Nyt on juuri oikea aika sytyttää pari kynttilää ja edistää neuletyötäni, jollen uppoudu toviksi sanaristikoiden maailmaan.

Lempeän lokakuun toivotuksin, Tuija

 

Portti kesään

Viikko sitten lauantaina ajelimme perinteiselle kevätretkellemme Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Sää vaihtelevine auringon pilkahduksineen ja sateen ripsauksineen oli oivallinen. Ilma oli raikasta ja hyvää hengittää. Tärkeintä näillä retkillämme on rauhaisa käyskentely lumoavassa metsässä. Oma suosikkini on tuijapuiden sankka metsikkö, jossa voisin mietiskellä pitkäänkin. Siellä on aivan oma erityislaatuinen tunnelma kaimojeni keskellä.  Hemlokkimetsän neulasmatolla on hyvää tekevä vaikutus. Sielläkin on suorastaan salamyhkäinen oma maailmansa, jota voi ihmetellä hyvillä puupenkeillä kalliolohkareiden vierellä.

Keltaisella merkityn polun varrella löytyi jo jonkin verran kukintaansa normaalia aiemmin aloittaneita alppiruusuja ja atsaleoja. Älä vain kysy niistä mitään tarkemmin, koska minua kiinnostaa ensisijaisesti niiden suloiset värit ja muodot. Lähestyn monia asioita tunnelma edellä ja se on minulle antoisin tapa katsella maailmaa ympärilläni. Tietoahan löytää muualtakin sitä sinnikkäästi etsiessään. https://www.mustilapuutarha.fi/VieraileMustilassa/Arboretum  sivustolla kannataa käydä, jos kiinnostuksesi herää. Huomenna on itse asiassa Alppiruusujen päivä, jossa on ohjattuja kierroksia. 

Aluksi kuvittelin, että tällä kertaa en ota yhden yhtäkään kuvaa, minkä arvasin olevan miltei mahdoton tavoite. Silmääni hivelevien yksityiskohtien tallentaminen on inspiroivaa eli sitä jotain ihan muuta arjen vastapainoksi. 

Tuo alakuvan punamulta-aita on piirtynyt mieleeni jo vuosia sitten ja edelleen sellaisesta haaveilen tuohon Punalan kulmalle rajaamaan näkymää kylätieltä. Se on kuitenkin listallani ei niinkään kärkisijoilla. 

Mustilan retki alkaa ja päättyy punaiselta  kahvilarakennukselta, jonka pihamaalla on taimimyymälä. Ihmisten vilinä sai meidät mennen tullen jatkamaan matkaamme vikkelästi. Poluilla löysimme kaipaamamme levollisen tunnelman, josta sai virkistystä toukokuun lopun päiviin. 

Huomaamattani omenapuuhun on putkahtanut viime aikoina hurmaavia kukkia valtavasti. Onneksi hallayöt eivät olleet nipistäneet niitä. 

Kummalliset sääolot valitsivat toukokuussa, kun vielä toissa viikolla oli täysi kesä ja loikoilin parvekkeella aurinkolavetillani leikkimässä Kreikkaa. Tällä viikolla lakki päässä ja sormikkaat käsissä pelastivat kylmettymiseltä. Itse asiassa pukeuduin samoin kuin syyskylminä päivinä tai leutoina talvipäivinä. Eipähän iskenyt vilu!

Harvoinpa olen kuvannut omenapuunkukkia villatamineissa, mutta ne pitävät parhaiten kylmän loitolla. Oikeastihan käytän villasukkiakin kesät talvet. Ainoastaan helteellä varvastossut ovat paras vaihtoehto. 

Elokuussa tulee kymmenen vuotta täyteen siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni, josta alkoi tämä seikkailu kuvien ja tekstien maailmassa, joka on tuonut kaikenlaista mukavaa mukanaan. Olisi mukava kuulla, onko seuraajissa pitkäaikaisia lukijoita. Olisi ilo lukea kommentteja, mikä sinut on pitänyt mukana matkassa? 

Instagramin eriskummallinen toimintatapa jättää näyttämättä monia kiintoisia kuvia, joten siitä aion taas pitää lomaa. Syksyn kolmikuinen irtiotto teki hyvää. Jospa taas jättäisi sen omiin oloihinsa... ja keskittyisi bloggaamisen ihanuuksiin. Kirjoittaessa on ihanaa uppoutua omiin maailmoihinsa ja kypsyttely sekä ideointi onnistuu vaikka minkä muun puuhan ohessa tuolla ajatustenvirrassa. 

Telttailu on alkavan kesän haavelistalla ja vanhoissa tutuissakin paikoissa olisi mukava piipahtaa. Raaseporin seutu ja varsinkin Tammisaaressa YLP! pizzeria on must go -listallani. Hailuodosta haaveilen ja veneretkestä saareen tai Unelmalla saaren kupeeseen köllöttelemään. Niistä tuonnempana, jos/kun on tunnelmia jaettavaksi. 

Kesäkuisin terveisin Tuija

 

Minun voimapaikkani

Millä tuolilla istut?

Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?

Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"

 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija

Sunnuntaisaunamietteitä

Sunnuntaisaunaa lämmittäessäni nautin halkojen ritinästä tulipesissä. Maadoitin itseni tähän päivään, jossa tärkeintä oli kylpy ja rentouttava nautiskelu saunan lämmöstä.

Eilinen oli erilainen. Aamusta matkasimme linja-autolla Kamppiin, josta pikaisen lounaan jälkeen saavuimme perille kohteeseen. Siellä oli odotettu tehtävä valmiina hoidettavaksi. 

Kylvyssä lojuessani mietin monenlaista ja eiliset vaunukävelyt pitkin Helsingin keskustan katuja viipyilivät mielessäni elävinä. Erityisen ihanaa vauvakuplassa oli saada nauttia pienen ihmisen kanssa ihmeellisistä seurusteluhetkistä. Isovanhemmuus on huikea kokemus. Iso ilo oli kuulla, miten avustamme oli nautittu. Tyytyväisenä tuumailin jo uuden tapaamisemme ajankohtaa. 

Ajatukseni laukkasivat seuraavaksi, minnekäs muualle kuin, Samokselle. Lämmin, rentouttava kylpy tuo saman olotilan kuin Välimeren aallot. Rakkaus on läsnä vahvasti kaikessa kokemassani. 

Postauksen kuvitus syntyi intuitiivisesti poimimalla puhuttelevia otoksia matkan varrelta. Kaupunkipäivän jälkeen sieluni kaipasi kodin rauhaa ja luonnon värejä ympärilleni. Lapsuudestani ja nuoruusvuosistani muistan metsän suoneen lohtua ja turvaa monen monta kertaa. Takapihallamme oli iso kuusi, jonka oksille kapusin milloin mistäkin syystä. 

Inspiraatiokorteissa, joita käytän arjessani säännöllisesti, on kortti tekstillä Muistaminen. Tee sitä, mistä lapsena nautit. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kouluikäisenä neulominen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini. Puissa kiipeily oli hauskempaa. Nykyisin neulominen on yksi suurimmista hyvän mielen tuojista eli ihminen voi kehittyä ja kasvaa ajan myötä. Olen luvannut pitää pienimmäisemme villasukissa. Ensimmäiset hänelle tekemäni junasukat neuloin Samoksen auringon alla tallettaen niihin valoa, iloa ja lämpöä. Agathonisin pienen saaren kahvilassa lauttaa odotellessamme kutimeni herätti kiinnostusta. Kielimuurista huolimatta uteliaille saarelaisille selvisi, mitä minulla oli työn alla. Inspiroiduin ajatuksenaa neuleretriitistä Välimeren auringon alla. Olisitko sinä osallistujalistalla vai keskitynkö lisäämään kreikkalaisten hyvinvointia lämpimillä villasukilla?

Haaveilijaluonne, kun olen, mielessä pyörii alinomaa uudet seikkailut sekä kotimaassa että tuolla sydämeni erityisen kiivaasti sykkimään saavalla saarella, jota jo kotisaareksi voinemme kutsua. Jospa joskus jossakin vaiheessa tuo pieni junasukkaihminenkin saa ensikosketuksen kreikkalaisen luonnon vehreyteen meidän opastuksellamme. Aloitimme jo marraskuussa luontoretkeilyn täällä lähimetsässä, jossa naavahuitulat kertoivat puhtaasta ilmasta. 

Kylpyammerakkaus on ollut osa minua nuoresta asti. Ystäväni kotona sellainen oli ja voi sitä onnea, kun sain käydä kylvyssä heillä. Aika ajoin haaveilen edelleen tassuammeesta päätaloomme, mutta järki sanoo ei. Harvoin nautittuna kylpy tuntuu ylellisyydeltä ja siitä nautin uskoakseni enemmän, kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa. #tärkeintätänään toteutui ja olo on nyt ihanan rento ja raukea. Kylvin, vilvoittelin, löylyttelin ja jatkoin samaa rataa pari tuntia. Osan aikaa kuuntelin äänikirjaa ja suurimman osan ajasta vain olin ajatuksissani. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai vai miltä se sinusta vaikuttaa? Tunne saavutetusta tavoitteesta on mainio.

Suloisen sunnuntain tervehdyksin, Tuija