Syysmietteissä

Syyskuu tuli yllättäin. 

Elokuu jäi sumuharson taa. 

Vähitellen vire syysiloihini on viriämässä.

Silmukka ja kerros kerrallaan. 

Märbackat ilonain.

Launtaisauna ja nämä syyskuisen ilta-auringon säteet muistuttivat bloggaamisen inspiraationkin heräilevän vähitellen. Tee asioita, jotka tuottavat iloa -teksti luki kortissa, jonka yhtenä aamuna nostin aamun ajatuksia herättelemään. 

Valo ja värisävyt syvenevät syksyn tullen ja niihin pysähdyn aina, kun mahdollista. Saan voimaa kauniiksi kokemistani näyistä. Melankolia -sana kuvastaa jollakin tapaa kesästä luopumisen olotilaa, mutta luettuani sanan tarkemman merkityksen en käytäkään sitä, koska haikeutta tämä on. Ei sen vakavampaa. Koronan jälkeistä väsymystä ja kaipuuta aurinkoon. 

Muistin virkistämiseksi kurkistin, mitä aiempina syksyinä tänne olen kirjaillut niin samoissa tunnelmissa olen miltei kyynelsilmin päästänyt irti kesän kepeydestä. Liehuhelmat ja varvastossut ovat lempiasujani, joilla ei valitettavasti näissä maisemissa enää pärjää. Onneksi ihanat kumisaappaani tuovat myös iloa sadesäähän ja villasukissa viihdyn vuoden ympäri. Juu, ne saa survottua flipflopeihinkin tarvittaessa. 

Kuvien parissa voisin viettää tovin jos toisenkin, koska niiden myötä pääsen mieluisiin tunnelmiin ja lukemattomien kirjojen myötä löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista. Mielikuvituksin siivin lennähdän kohta rakkaalle rannalle tepastelemaan. Kiitollisin mielin muistelen menneen kesän toteutunutta haavetta, johon kuului pino kirjoja ja lokoisaa oloa parhaassa seurassa. 

Tunnelmallisia syysiltoja ja kynttilän valoa Sinulle 

<3 tuikku alias Samos in my mind

Syystunnelmia

Syysaamujen utuiset maisemat ovat houkuttaneet pysähtymään auringonkukkapelloille ja Löngelmäveden rannoille hengähtämään hetkeksi. Keittiön komuutin päällä hehkuu kimppu, jonka sain tuliaisiksi kaypungin niityltä. Se ja kuvun alla piileksivät "vanhojen ihmisten keksit" saavat suupielet kohoamaan hymyyn hauskoine muistoineen toissa viikonlopulta, kun pienet jalat tepsuttivat vauhdikkaasti ympäri taloa. 

Jättikokoiseksi kasvanut Mårbackani on nauttinut tämän kesän olosuhteista ja minä sen sekä pikkuisten taimien hoitamisesta verannalla. Hempeä värisävy on vallannut sydämeni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämän kesän lempimekkonikin valikoitui saman värisenä Nanson alesta.  Saunan terassilla on kesäkukkien poistomyynnistä pelastamiani pelakuita, jotka ovatkin sitten yllätyksekseni riemunkirjavia, kuten syyskauden Marimekko Iso mehu, joka on suonut piristystä arjen keskelle. Arvelen värisuoran selviävän talvetuksestakin reippaasti, koska elpyivät upeiksi hellässä hoivassani. 

Ensimmäinen asia, jonka muistan lumonneen minut tähän taloon astuessani oli lasiveranta, vaikka tuolloin ikkunanpuitteet eivät olleetkaan parhaimmillaan kakanruskeina. Seinän väriä juuri viime sunnuntain sushiaterialla pohdimme, mutta meistä kummallakaan ei ollut tarkkaa muistikuvaa tuolta ajalta kolmen pienen vanhempina remontti-innostuksessamme. Täytyisi selata vanhoja kuvia niin saisimme selvyyden, mitä oli ennen Uulan pellavaöljymaalia, joka tuo talvisinkin lämmön tunteen pakkasen paukkuessa ja hyytävän pohjoistuulen viheltäessä nurkissa. Hyviä päätöksiä olemme kyenneet kuitenkin tekemään noina aikoina univajeesta huolimatta arjen pyörityksessä. Silloin ei juurikaan loikoiltu joutilaana sängyllä.

Viikko sitten nostin rakkaan Singerini lipaston päälle ja sain korjattua kiinnityskulmistaan revenneen vuodekatoksemme. Pesin sen vastoin pesuohjeita ennen ompelua ja nyt se on kuin uusi.  Täytyy olla tarkkana, ettemme kumpikaan istu helmusten päälle uudestaan. 

 Ompelukoneen hurina hiveli koko olemustani pitkästä aikaa. Ihastuin ompelemiseen kuusi vuotiaana, kun sain olla valitsemassa äidin uutta Husqvarnaa, josta kauppoja hierottiin maalaiskotimme keittiössä. Kodikas ääni on saatava kuuluville useammin. 

Kesäkammarista siirtyminen erkkeri-ikkunalliseen sänkykamariin yläkertaan on aina yhden kauden päätös. Haikeutta ja kesästä luopumisen tuskaa lievittääkseni lueskelin syysmatkapostauksiani, mutta Samoksen kaipuu saa melkein silmät kyyneliin. Passimme ovat vanhentuneet ja tulevat matkat ovat vain haaveissa. Surullisinta on, että mielikuvamatkailuissa huomaan elävien muistojen haipuneen vaikeammin tavoitettaviksi. 

Onneksi kotielämä ravitsee sieluani monin tavoin. Pienet asiat tuovat iloa ja hyvää mieltä. Olin jo laittamassa tätä vanhaa, valkeaa rautaista kynttilänjalkaa kierrätykseen, mutta sen ilme muuntui täysin Rustasta ostamillani pitkillä kynttilöillä, joiden valon kajossa oli eilen illalla ihana siirtyä viikonvaihteen tunnelmiin Martinin soidessa viereisellä sohvalla taitavasti näppäiltynä.

Syksyn tietää lymyilevän nurkan takana, kun hämärä alkaa hiipiä näköpiiriin aina vain aiemmin ja aiemmin. Kohta on pihasauna lämmin ja auvoisa perinteemme valmiina nautittavaksi.  Laudeliinat ovat mankeloituina, puhtaat lakanat pedattuina ja kesän tuntua vielä ilmassa. Sytytän verannalla kynttilät valaisemaan iltapalaa kylpemisen jälkeen. Hengitän syvään ja listaan mielessäni kiitollisuuden aiheita tältäkin päivältä. Tiedätkö, että kiitollisuus lisää hyvinvointia enemmän kuin lottovoitto? Tähän tartun kuin oljenkorteen. Uskon elämän asettuvan uomiinsa vähitellen. 

Muistathan, että voit seurata blogiani myös Blogit.fi -sivuston kautta. Sieltä näet koosteen tuoreimmista kirjoituksistani.  Herättääkö syksyn tulo sinussa tunteita? Millä mielellä sinä lähdet kohti hämärtyvää ajanjaksoa? Mitä sinulle kuuluu? 

Ilta-ajatuksin, Tuija

 

Syysunelmia

Toissa vuonna koin elämyksen, jonka seurauksena olen haaveillut uudesta syysmatkasta Kreikkaan. Tuosta unelmaviikosta inspiroituneena kaksi vuotta sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni Samos in my mind -blogissani. Instagramissa julkaisen miltei päivittäin tunnelmapaloja matkoiltamme vuosien varrelta Joko olet sukeltanut välimerellisiin kuviini?

Koti meidän on ollut hiljainen kuluneen kuukauden. 

Tämä kuvasarja kertoo, millaiset ovat olleet meidän tunnelmamme syksyisellä Kosin saarella. Lähdimme sinne tapaamaan ystäväperhettämme, jonka muusikkoisä videoillaan johdatti meidät ensimmäistä kertaa 2011 Samoksen saarelle. Ikävä hellitti hetkeksi!

Seikkailua sekin, kun etsimme puhelimen navigaattorin avulla kukkakauppaa, josta ostin tuliaiskimpun. Hintataso oli jotakin toista kuin kotimaassa. Kosilla on kätevää liikkua pyöräillen hyviä baanoja pitkin ja julkinen linja-autoliikenne kulki aikataulujen mukaan hienosti. Yhden taipaleen viiletimme paikallisen pariskunnan tarjoamassa kyydissä kylästä toiseen. Taisimme näyttää siinä autiolla bussipysäkillä ihmetellessämme jotenkin eksyneiltä. Oikeasti nautin hetken huokaisusta helteisen kävelyn jäljiltä. Vauhdikas road trip oli ohikiitävä hetki, joka jäi elämään matkamuistoihimme.

 Kyläreissumme huipentui ystäviemme esiintymiseen loisteliaassa hotellissa, mistä Dimos kiidätti meidät tandemillemme. Lopuksi onnistuimme sekoamaan reitissä niin, että Kosin kaupungin sivukujat alkoivat näyttää jo hieman jännittäviltä säkkipimeässä tasatahtiin polkiessamme. Onneksi on internet ja iPhone, jonka reittiopastus vei meidät takaisin keskustaan ja sen kautta kotirannan hotelliin. 

Mekkokelien jälkeen on ollut sopeutumista viilenneisiin säihin täällä kotimaisemissa. Mieli on pullollaan hyvän mielen hetkiä, joihin palata tarpeen tullen, sekä kiitollisuutta tänä vuonna viettämästämme kuukaudesta Kreikassa.

Welcome to Samos in October! on unelmalistalla. Lokakuussa aurinko lämmitti päivät suomalaisiin hellelukemiin ja meri oli vielä lämmin. No, ei niin lämmin kuin heinäkuussa, mutta virkistävän nautinnollinen. Minäkin vilukissa pystyin polskahtamaan arkailematta.

Kliseisesti sanotaan, että matkailu avartaa ja se on kyllä pakko allekirjoittaa. Oman kodin vinkuva suihkukin tuntui ylellisyydeltä ja keittiömme valtavalta. Maaseudun rauha ja oman kodin tutut nurkat ovat rakkaimmat päällä maan. Harvoin on mahdollisuutta vierailla matkoilla paikallisten kodissa. Puhumattakaan rakkaudella valmistetuista herkuista, joita saimme syödä paikalliseen tapaan makean marjaviinin kera. Herkullista!

Maksimekot ovat lempivaatteitani ja niille oli juuri oivasti käyttöä tällä matkalla farkkutakin kanssa. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan kevyen villashaalini illan kosteaa viileyttä karkoittamaan. Siihen olisi ollut myös yösydännä suloista kääriytyä. OTZit osoittautuivat Keenien ohella jalkineista parhaimmiksi. Mukavuudenhaluni on helpottanut päätöstäni jättää kiilakorot kaappiin. Kreikkalaiset käsintehdyt nahkabootsini olivat tarpeen sekä meno- että paluumatkalla ja yhtenä iltana vedin ne jalkaani mekon kanssa. Shortsien kanssa ne olisivat olleet tyylikkäät, mutta olin unohtanut asuun sopivan paidan kotisängylle ja totta puhuen tuo ilta tuntui liian viileältä säärilleni.

Tällaisista merituulen tuivertamista  tunnelmista suuntaan kohti marraskuun talvisia puuhia. Se iso J lähestyy huomaamatta. 

Hyvän mielen terveisin Tuija