Valon säteitä

Lokakuun ensimmäisenä perjantaina iltapäivän aikaan aurinko oli vielä lämmittänyt verannan mukavaksi teehetkeen ja syksyinen valo valaisi näkymän suloisilla sävyillä seesteiseksi. Pihapuiden lehdet kellersivät ja osa oli punervia. Nautin rauhasta ja kiireettömästä kotielosta. Imuri ja moppi saivat olla rauhassa omissa oloissaan.

Viikonloppuna vinha tuuli tuiversi lehtiä maata kohti. Eilen ihastelin sinistä taivasta, jota vasten keltaiset koivunlehdet näyttivät kuin jalokiviltä leijaillessaan alaspäin. Vastavärit saivat värit loistamaan. Hymyilytti tanssivat, kieppuvat lehdet. 

Aamusella nostan tapani mukaan päivän kortin ja tämä on yksi kaikkien aikojen lempikuvistani teksteineen. Iloa ja voimaa me kukin saamme erilaisista asioista ja olotiloista, mikä on hyvä. Onneni on tallentaa kuvamuistoja ja ammentaa niistä inspiraatiota milloin mihinkin ajatuskulkuuni. Ja niitähän riittää...

Lukeminen lohduttaa -postauksen on kirjoittanut Sopusointuja -blogisti Maarit. Vinkkaan tuon sinulle, koska sinäkin saattaisit siitä löytää jonkin hyvän kirjavinkin itsellesi luettavaksi. Maaritin Instagram -tilin ansiosta löysin Sofie Sarenbrantin kirjat. Kesällä ahmin miltei ne kaikki. Viimeisimpänä kuuntelin  Kuoleman kintereillä äänikirjana, vaikka lukijan intonaatio olikin häiritsevä. Tilannetta helpotti, kun säädin toiston nopeutta. Villasukkakudin eteni huomaamatta kerros kerrokselta samalla tarinaa ahmien. Olikin oiva aika saada jännityskirjakiintiö tältä kaudelta päätökseen ja voin seuraavaksi siirtyä johonkin toisenlaiseen, vähemmän jännittävään. Seuraava neuletyökin voisi olla vähän erilainen. Pimeiden iltojen saapuessa mieleni kaipaa jotakin kepeämpää luettavaa, joka suo levolliset unimaailmat. 

Asiasta kukkaruukkuun... 

Pelargoniamme voivat edelleen hyvin ja olen toiveikas näiden hyvävoimaisten yksilöiden selviämisestä talven yli. Samoksella pelakuut viettävät vuoden ympäri ulkoilmaelämää ja niin tekisin varmasti minäkin täällä pohjoisen viimoissa karaistunut ihminen, jos onni potkaisisi ja saisin mahdollisuuden ihmetellä  välimerellistä maailmaa keskellä talvikautta uppoutuen kirjapinoihin ja kirjoittamiseen kuvaamisen ohella. Näen itseni jo siellä sieluni silmin pitkillä aamukävelyillä. Mieluiten tietysti oivallisessa seurassa yhteisiä polkuja tallaten kitara olalla keikkuen. 

Voi tätä syksyä, joka saa minut aina nostalgisoimaan ja haaveksimaan. Uskon sen olevan vastapainoa arkielämälleni ja JIM eli jotain ihan muuta. Mielikuvituksen siivin voin seikkailla hyvällä omalla tunnolla mielin määrin. Teetkö sinä mielikuvamatkoja? Tinnitusmasterini aaltojen kohinat Potokaki ja Kokkari sopivat tähän minun tyyliini paremmin kuin hyvin. Varpeideni liottelu vedessä on lempipuuhaani. Paremman puutteessa iso emalivatikin riittää tunnelmaan pääsemiseen. 

Lempeitä iltahetkiä lokakuuhun! Terveisin Tuija

 

Syysmietteissä

Syyskuu tuli yllättäin. 

Elokuu jäi sumuharson taa. 

Vähitellen vire syysiloihini on viriämässä.

Silmukka ja kerros kerrallaan. 

Märbackat ilonain.

Launtaisauna ja nämä syyskuisen ilta-auringon säteet muistuttivat bloggaamisen inspiraationkin heräilevän vähitellen. Tee asioita, jotka tuottavat iloa -teksti luki kortissa, jonka yhtenä aamuna nostin aamun ajatuksia herättelemään. 

Valo ja värisävyt syvenevät syksyn tullen ja niihin pysähdyn aina, kun mahdollista. Saan voimaa kauniiksi kokemistani näyistä. Melankolia -sana kuvastaa jollakin tapaa kesästä luopumisen olotilaa, mutta luettuani sanan tarkemman merkityksen en käytäkään sitä, koska haikeutta tämä on. Ei sen vakavampaa. Koronan jälkeistä väsymystä ja kaipuuta aurinkoon. 

Muistin virkistämiseksi kurkistin, mitä aiempina syksyinä tänne olen kirjaillut niin samoissa tunnelmissa olen miltei kyynelsilmin päästänyt irti kesän kepeydestä. Liehuhelmat ja varvastossut ovat lempiasujani, joilla ei valitettavasti näissä maisemissa enää pärjää. Onneksi ihanat kumisaappaani tuovat myös iloa sadesäähän ja villasukissa viihdyn vuoden ympäri. Juu, ne saa survottua flipflopeihinkin tarvittaessa. 

Kuvien parissa voisin viettää tovin jos toisenkin, koska niiden myötä pääsen mieluisiin tunnelmiin ja lukemattomien kirjojen myötä löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista. Mielikuvituksin siivin lennähdän kohta rakkaalle rannalle tepastelemaan. Kiitollisin mielin muistelen menneen kesän toteutunutta haavetta, johon kuului pino kirjoja ja lokoisaa oloa parhaassa seurassa. 

Tunnelmallisia syysiltoja ja kynttilän valoa Sinulle 

<3 tuikku alias Samos in my mind

Tuokiokuvia vol.3

#villaiirisimpressions

Teetaukoni virittyikin kuvakulmien hahmotteluun, mikä on paras rentoutumiskeino, jonka tiedän tai ainakin se kisaa kärkikahinoissa lukuisten vaihtoehtojen viidakossa. Marraskuinen aurinko vilahti iltapäivästä salin ikkunoista valaisten läikän keittiön lattiaan. Moppi lojuu edelleen seinään nojaten ja lehtikaalit ovat alkaneet kellastua odottaessaan pääsyä jatkokäsittelyyn. Strutsinsulkahuisku näyttää kulahtaneelta, mutta on oivallinen apu kattolamppujen pölyttämiseen. Keittiön välikön propellilamppu levittää kätevästi lämmön ympäri alakertaa. 

Tämä näkymä keittiön saarekkeen ääreltä on mieleinen. Pellavaverhojen lävitse siivilöityvä valo on kuvassa lempeä ja lohdullinen. Marraskuu voi olla myös hurmaava eikä vain pimeyttä tulvillaan. 

Kotimme keittiön kalusteet ovat enimmäkseen kierrätettyjä ja/tai liikuteltavia. Ikivanha kirjoituspöytä, joka Kukkaniityn lumoissa -postauksessa esiintyy, on edelleen juupas-eipäs -mietinnässä. Kaakeleiden kiinnitystä sen pintaan on harkittu tovi jos toinenkin. Sen äärellä olemme jo viettäneet muutamat rattoisat perjantai-illan sushihetket kuunnellen puulieden tulen rätinää. Aiempi saareke odottaa  kohtaloaan tukkien verannan väljän kulkuväylän. Päätöksenteko tai oikeastaan toimeen tarttuminen ei ole onnistunut arjen keskellä. 

Hämärässä ajassa on se hyvä puoli, että nurkkiin kertyviä pölypalleroita ei hevin huomaa. Nekin saavat kyytiä, kun sopiva aika tulee kohdalle. Muistatko Hyvän mielen koti -kirjan, josta olen aiemminkin kirjoittanut? Innostuin kuuntelemaan sitä. Lukijana on kirjan kirjoittanut Maaretta Tukiainen, jonka ääni miellyttää minua kuulijana erityisen paljon. Olen saanut uudenlaisia näkökulmia kirjan sisältöihin kuuntelemalla ja pohtimalla kirjan kysymyksiä oman kodin toimintojen osalta.

Kotoisa koti on jokaiselle meistä omanlaisensa ja hyvä niin. Me viehätyimme tuolloin 25 vuotta sitten talon jykeviin hirsiseiniin. Ihka ensimmäinen "remonttini" muutettuamme oli vetää puukolla kuprulla ollut pinkopahvi halki tuosta alakuvan nurkkauksesta. Sen alta löytyi mitä kaunein hirsisalvos. Tämän tekstin kuvissa se on näkyvissä. Koemme vaaleiden sävyjen ja tumman puun muodostavan harmoniaa kotimme eri tiloihin alkuvuosien värikylläisten vuosien jälkeen. 

Helmipaneelia olemme käyttäneet monessa muussakin huoneessa kuin keittiössä. Se sopii satavuotiaan huvilan henkeen meidän mielestämme ja sehän on tärkeintä, minkä me itse koemme itsellemme sopivaksi. Katot ja lattiat ovat alkuperäisiä. Narina ja klohmut kuuluvat asiaan. Elämänjälkiä saa ja kuuluukin olla ikäneidolla, joka on kokenut yhtä sun toista matkan varrella. 

Puulieden paikalla olleen tulisijan alkuperäinen ulkoasu olisi hauska tietää. Meidän ostamamme Misan Heta -liesi on paras hankintamme samoin kuin saunan valtavalla kivipesällä varustettu Narvi -kiuas. Kumpainenkin tuo arkeemme lämpöä ja hyvää oloa. Monia kummastuttaa se, että valmistamme ruoat pääasiallisesti puuliedellä, joka on hyödyllinen tunnelmanluoja. Lempipaikka meidän perheessä on jakkara sen edustalla.

Aamujen paras hetki on asetella mutteripannu ja maitokattila kuumalle liedelle ja odotella porinan alkua. Oikeasti en ole lainkaan kahvin ystävä, mutta tämä aamurituaali valmistellen isoa kauramaitolattea on tärkeä osa rauhallisia rutiinejani. Aamiaiselle sytytän kynttilän, jonka hehku tuo joka aamuun rauhallisen tuokion omissa mietteissä. 

Tämä viimeisen kuvan tunnelma sopii tähän pyhäinpäivän iltaan. Omistan sen kaikille meidän läheisillemme, jotka ovat mahdollisesti jossakin toisessa ulottuvuudessa tarkkailemassa meidän maanpäällistä kulkuamme. Kiitos, että olit.

Pyhäinpäivän illan ajatuksin, Tuija

Villa Iiris Photography

 

Tuokiokuvia Villa Iiriksen syksystä 2021

Kotielämämme keskiössä on tämä isoin tilamme, jota saliksi kutsumme. Siellä syödään, soitellaan, jutellaan, levätään, ideoidaan, luetaan, seurustellaan, puuhaillaan, pelaillaan ja nautitaan kodin lempeästä tunnelmasta. Neliöitä on pienen yksiön verran.

Pöydälle kertyy etenkin minun kirjojani ja lankakeriä. Lehtiä on kumpaisellakin pinoissa. Ne ovat osa arkeamme, joka koostuu innostavista asioista ja tekemisistä. 

Tumma puu kalusteissa ja vaaleat helmiponttipaneelit seinissä ovat valinta, johon olemme edelleen tyytyväisiä. Väripilkut tulevat sitten vaihtelevista tekijöistä. Lokerokaappeihimme löytämämme turkoosit nupit tuovat Samoksen hyvät tunnelmat mieliin. Keittiön väliköstä pilkistävä löytökaappi on samaa sävyä. Rompetorilta aikanaan ostamani karttapallo hurmasi väreineen ja onkin yksi kotimme lempiesineistä, joista useimmat ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. 

Pallolamput kattovalaisimiksi ostimme Ikeasta heti alkuvuosina. Niiden yksinkertainen muotokieli sopii meidän tyylimme höysteeksi. Antiikkisten tammituolien verhoilut olen vaihtanut monta kertaa aina kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi. Nämä viimeisimmät tein Indiskan paksusta puuvillapöytäliinasta, jonka pintakuvio sopi mainiosti tuolien kaarevien selustojen pariksi. Valkeat pellavaverhot ovat eleettömät kehykset korkeille alkuperäisille ikkunoille. 

Ympäri Eurooppaa matkannut kapsäkki on pullollaan erilaisia lankanyssyköitä ja retkikoppa on aina hyvä olla valmiudessa seikkailuihin. Lukeva tyttö -patsas oli isöäidilläni kaakeliuunin reunustalla ja muistan, kuinka sitä ihailin. Ihanaa, että se seurailee tuolta kaapin päältä meidän puuhiamme. 

 

Kirpputorilta löysin tuon suloisen pullukan korin, jossa on lankoja, mitäpäs muutakaan. Tuoksupielikistä leyhähtää raikas sitruunainen tuoksu, kun sen lehtiä sipaisee ohi kulkeissaan. Pyöröpuikkolaivani kuljettaa tarpeellisen puikkopataljoonan erilaisiin neuletöihin.

Vuosi sitten paikallislehden toimittajan vierailtua kodissamme jäi mieleeni hänen tuntemuksensa vanhan talon hengestä, joka on säilynyt remonttien saatossa. Ainutlaatuinen rauha sulkee syleilyynsä, kun antautuu sille aistit avoinna ja mieli herkkänä. 

Tunnelmallisin sunnuntai-illan terveisin Villa Iiriksestä! Tuija

 

Syystunnelmia

Syysaamujen utuiset maisemat ovat houkuttaneet pysähtymään auringonkukkapelloille ja Löngelmäveden rannoille hengähtämään hetkeksi. Keittiön komuutin päällä hehkuu kimppu, jonka sain tuliaisiksi kaypungin niityltä. Se ja kuvun alla piileksivät "vanhojen ihmisten keksit" saavat suupielet kohoamaan hymyyn hauskoine muistoineen toissa viikonlopulta, kun pienet jalat tepsuttivat vauhdikkaasti ympäri taloa. 

Jättikokoiseksi kasvanut Mårbackani on nauttinut tämän kesän olosuhteista ja minä sen sekä pikkuisten taimien hoitamisesta verannalla. Hempeä värisävy on vallannut sydämeni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämän kesän lempimekkonikin valikoitui saman värisenä Nanson alesta.  Saunan terassilla on kesäkukkien poistomyynnistä pelastamiani pelakuita, jotka ovatkin sitten yllätyksekseni riemunkirjavia, kuten syyskauden Marimekko Iso mehu, joka on suonut piristystä arjen keskelle. Arvelen värisuoran selviävän talvetuksestakin reippaasti, koska elpyivät upeiksi hellässä hoivassani. 

Ensimmäinen asia, jonka muistan lumonneen minut tähän taloon astuessani oli lasiveranta, vaikka tuolloin ikkunanpuitteet eivät olleetkaan parhaimmillaan kakanruskeina. Seinän väriä juuri viime sunnuntain sushiaterialla pohdimme, mutta meistä kummallakaan ei ollut tarkkaa muistikuvaa tuolta ajalta kolmen pienen vanhempina remontti-innostuksessamme. Täytyisi selata vanhoja kuvia niin saisimme selvyyden, mitä oli ennen Uulan pellavaöljymaalia, joka tuo talvisinkin lämmön tunteen pakkasen paukkuessa ja hyytävän pohjoistuulen viheltäessä nurkissa. Hyviä päätöksiä olemme kyenneet kuitenkin tekemään noina aikoina univajeesta huolimatta arjen pyörityksessä. Silloin ei juurikaan loikoiltu joutilaana sängyllä.

Viikko sitten nostin rakkaan Singerini lipaston päälle ja sain korjattua kiinnityskulmistaan revenneen vuodekatoksemme. Pesin sen vastoin pesuohjeita ennen ompelua ja nyt se on kuin uusi.  Täytyy olla tarkkana, ettemme kumpikaan istu helmusten päälle uudestaan. 

 Ompelukoneen hurina hiveli koko olemustani pitkästä aikaa. Ihastuin ompelemiseen kuusi vuotiaana, kun sain olla valitsemassa äidin uutta Husqvarnaa, josta kauppoja hierottiin maalaiskotimme keittiössä. Kodikas ääni on saatava kuuluville useammin. 

Kesäkammarista siirtyminen erkkeri-ikkunalliseen sänkykamariin yläkertaan on aina yhden kauden päätös. Haikeutta ja kesästä luopumisen tuskaa lievittääkseni lueskelin syysmatkapostauksiani, mutta Samoksen kaipuu saa melkein silmät kyyneliin. Passimme ovat vanhentuneet ja tulevat matkat ovat vain haaveissa. Surullisinta on, että mielikuvamatkailuissa huomaan elävien muistojen haipuneen vaikeammin tavoitettaviksi. 

Onneksi kotielämä ravitsee sieluani monin tavoin. Pienet asiat tuovat iloa ja hyvää mieltä. Olin jo laittamassa tätä vanhaa, valkeaa rautaista kynttilänjalkaa kierrätykseen, mutta sen ilme muuntui täysin Rustasta ostamillani pitkillä kynttilöillä, joiden valon kajossa oli eilen illalla ihana siirtyä viikonvaihteen tunnelmiin Martinin soidessa viereisellä sohvalla taitavasti näppäiltynä.

Syksyn tietää lymyilevän nurkan takana, kun hämärä alkaa hiipiä näköpiiriin aina vain aiemmin ja aiemmin. Kohta on pihasauna lämmin ja auvoisa perinteemme valmiina nautittavaksi.  Laudeliinat ovat mankeloituina, puhtaat lakanat pedattuina ja kesän tuntua vielä ilmassa. Sytytän verannalla kynttilät valaisemaan iltapalaa kylpemisen jälkeen. Hengitän syvään ja listaan mielessäni kiitollisuuden aiheita tältäkin päivältä. Tiedätkö, että kiitollisuus lisää hyvinvointia enemmän kuin lottovoitto? Tähän tartun kuin oljenkorteen. Uskon elämän asettuvan uomiinsa vähitellen. 

Muistathan, että voit seurata blogiani myös Blogit.fi -sivuston kautta. Sieltä näet koosteen tuoreimmista kirjoituksistani.  Herättääkö syksyn tulo sinussa tunteita? Millä mielellä sinä lähdet kohti hämärtyvää ajanjaksoa? Mitä sinulle kuuluu? 

Ilta-ajatuksin, Tuija

 

Se, mihin kiinnitän huomioni kasvaa

Oletko huomannut kaiken koronauutisoinnin lomassa, että aurinko lämmittää jo ja tuo tuulahduksen keväästä? Ulkona tuntui kyllä hyytävä tuuli, mutta ah, tämä valon määrä, se on odotettua ja voimaannuttavaa.

Aamulla nukuin pitkään ja herääminen auringon säteiden tanssiessa kasvoilla ei voinut olla kuin ilo ja onni. Olotila oli odotetun kaltainen. Viikolla  väsymyksen iskiessä kannustin itseäni tuolla tunnetilalla tähän aikatauluttomaan lauantaihin suunnaten.  Uuteen poltetun oranssiin neuleeseen kääriytyminen on tuonut lämpöä sisimpäänikin. Alerekin löydöstä tulikin kukoistusvaatteeni, jonka suojissa löysin itsestäni uusia puolia.

Huomion keskittäminen on hyvän mielen taito, josta saan merkityksellisyyttä elämääni. Hyväksyn sen, etten tiedä ja kiitollisuus asioista, jotka elämässäni ovat hyvin lisäävät onnellisuuttani. Tutkitusti kiitollisuus on huomattava voimavara, jonka hyvinvointia lisäävän vaikutuksen voit saada niinkin pienellä teolla kuin kirjaamalla iltaisin päivästäsi kolme kiitollisuuden aihetta. Pieni vaaleanpunainen muistikirjani on paikka, johon talletan pieniä kiitollisuuden puroja, joilla kasvaa elämänvirta.

Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä, huomaan ympärilläni olevan kauneuden, teen hauskoja asioita niiden itsensä vuoksi sekä asioita, jotka tuovat minulle iloa ja voimaa ovat muistamisen arvoisia voimalauseita, jotka löytyvät Hyvän mielen korteista. Korttien luojat Maaretta Tukiainen ja Krista Keltanen ovat molemmat monipuolisia alojensa ammattilaisia. On ollut upeaa kohdata heidän kaltaisiaan unelmiensa toteuttajia.

Aamiaispöydässä jäin ihastelemaan valoa kohti kurkottelevaa lankaköynnöstä, joka majailee hyvinvoivana salin pöydän puulaatikossa, miten pikkuruiset lehdet voivatkaan olla suloisia ja elämäniloisia.

Keittiön ikkunalla tulppaanit ovatkin vaaleanpunaisia, vaikka luulin ostaneeni valkeita häivähdyksellä punervaa. Kevään merkki on, kun illan suun auringon kajo osuu keittiön paneeliseinään loihtien hienoja varjojen leikkejä.


Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen miellyttävää. Riittävän hyvä on jokaisen omasta asenteesta kiinni. Lukisin mieluusti kommenteista, mikä sinua eniten miellyttää blogipostauksissani? Saatko kiinni tunnetilasta, jonka toivoisin jakavani teidän lukijoiden kanssa? Missä onnistun, mihin toivoisit parannusta?

Maaliskuisin kevätillan terveisin Tuija Toiveikas

Kotieloa Villa Iiriksen tapaan

#kukkailottelua

Tänään laskiaissunnuntain edellä teki mieleni tarkastella kotia kuvien kautta.  Harvinaislaatuisen myöhäisen sängystä kömpimisenkö syytä tai laiskuutta vai kenties armollisuutta itseäni  kohtaan niin paljon en saanut aikaan (mitään järjellistä), vaikka tästä muotoutuikin viikon paras päivä. 

Lounasta nautimme illan jo hämärtyessä. Pakastekalastakin saa loihdittua maukasta murkinaa, kun sen maustaa hauskasti improvisoiden. Valkosipulin varsista taisi tulla se paras aromi nokkospastan kastikkeeseen.

Jälkiruoaksi kokosin Hobstareihin kreikkalaista jogurttia lorauksella mantelimaitoa ja pakastimesta kaivoin puolukkamustikkasaalista syysretkiltä. Päälle ripottelin kookoslastuja ja granolaa. Maistuvaa, terveellistä herkkua!

Päivässä antoisinta oli ihailemani kuvaajan kommentti instagramkuvaani. Niin ja saunan kipakat löylyt ja leppoisa kotiolo kaikenkaikkiaan. Elämä on antoisaa!

Kodin tulee olla pesä, jossa sielu lepää ja kaikilla on hyvä olla. Eilisellä ex tempore -kauppakäynnillä nappasin kimpun tulppaaneja ostoskoriini ja voi kuinka ne ovatkaan keväisiä yhdessä raikkaiden vasta puhjenneiden lehtien lomassa. Napsin oksia pihapensaista jollakin happihyppelylläni ja niiden vihervoima saa suupielet hymyyn. Minulla lienee viherrysvaje, koska tämän päivän ateriakin oli täynnä energisoivia sävyjä.  

Talvinen maisema on kaunis, mutta en lainkaan panisi pahakseni, jos tämä kevät olisi aikainen, lämmin ja aurinkoinen. Unelman vesillelasku aloittaa kesäkauden, mistä haaveilen toisinaan. 

Taidanpa olla ristiriitainen ihminen. Toisaalta elän tätä hetkeä ja osaan iloita juuri tässä ja nyt. Hetkittäin kuitenkin uppouduin unelmiini ja haikailen, arvannet minne. 

Syyskauden isot muutokset elämässämme verottivat selkeästi voimiani näin jälkikäteen ajatellen. Onneksi olemme pariskunta, jolla on omia innostavia puuhia ja yhteisiä arvoja, joista ammennamme arkeemme ilonaiheita. Nuorillamme on meneillään oman elämänsä vaiheet ja me saamme olla jakamassa niitä, mistä riemuitsen päivittäin. What's upin kilahdus on odotettu.

Hullunkurisinta on ollut, että muutamaan otteeseen olen havahtunut joulun menneen kuin huomaamatta. Varsinkin, kun kadottamastani iPadista oli viimeinen muistikuva ennen joulua tautivuoteelta. Kaivelin muistiani useaan otteeseen ja lopulta päähäni pälkähti vielä yksi mahdollinen paikka, jossa laite sitten siististi nökötti hipihiljaa silkkipaperipinon alla. Joulusiivoukseni oli pintojen tyhjentämistä turhista tavaroista ja siinä se sitten oli sujahtanut laatikon perukoille. Applen Etsi -toiminnosta ei ollut hyötyä, kun virta oli pois. Ilo löydöstä sai hihkumaan.

Blogissa on ollut hiljaisempaa kuin menneinä vuosina. Luotan kuitenkin lukijoiden palaavan tekstieni ääreen hiljaiselon jälkeen. Ryhdistäydyn ja hei, olenpahan jo leikannut koeversion ensimmäisestä mekosta, joka odottaa kursimista kasaan. 

Leppoisaa lauantai-iltaa sinullekin! <3 Tuija 

Omannäköinen elämä

Täältä tullaan elämä!

Tämä on yhteistyöpostaus PS -kustannuksen kanssa. Kirjan Omannäköinen elämä sain tutustuttavaksi heti uunituoreena, mutta vasta nyt on oivallinen sauma julkaista pohdintojani. 

      Lähde matkalle kohti omannäköistä elämää!

Lihavoidun linkin takaa löydät polun Omannäköinen elämä -sivuille. Suosittelen seikkailua siellä. Kirja herättää valtavasti ajatuksia, jotka auttavat sinua löytämään voimavarasi ja vahvuutesi. 

Tämä minun kappaleeni matkaa lopulta varmaan tuonne Turun suuntaan auttamaan oikean polun löytämisessä. Kirjan Facebook -sivuilla julkaistaan erilaisia mietintään virittäviä tehtäviä. Niihin on antoisaa uppoutua, vaikka ei varsinaisesti uraansa olisikaan vaihtamassa. Niistä saa uutta virtaa ja ideoita oman luovuuden herättelyyn.

Elämänvaiheessa, jossa jälkikasvu etsii omaa suuntaansa, on hedelmällinen hetki pysähtyä itsekin miettimään, mitä säilyttää ja mitä olisi syytä uudistaa. Omassa nuoruudessani ei juurikaan kannustettu etsimään omia taitoja tai  tunnistamaan vahvuuksiaan. Oli niitä kutosen, kasin tai kympin tyttöjä ja poikia, jotka menivät armeijan harmaisiin sen kummemmin asiaa miettimättä. 

Kahdeksankymmentäluvulla soljuttiin virran mukana tai ainakin näin minusta tuntuu nyt jälkikäteen, vaikka itse kuljinkin epäsovinnaisessa järjestyksessä opiskelun ja perhe-elämän ristiaallokossa. Olen iloinen, että monenlaista on tullut tehtyä ja kokeiltua. Ensimmäiset lasten kaitsemiset tein jo 11 -vuotiaana ja pari vuotta myöhemmin muistan hoitaneeni ruokataloutta äidin ollessa Finlaysonin tehtaalla piirtäjänä. Maitotilalla puuhaa piisasi pienimmästä isoimpaan, joten hyvää elämänkokemusta oli huolehtia karjasta yhdessä isoveljen kanssa vanhempien ollessa ansaitulla lomallaan. Minä tunnollisena jynssäsin maitotankin ja loin lannat.

Omannäköistä elämää elää jokainen, vaikka kaikki eivät koskaan pysähdy miettimään tekemiään valintoja sen tarkemmin. Itse olen kiitollinen, että olen ajautunut vahvuuksien pariin. Teemaa työstäessäni olen löytänyt itsestäni herkkyyden, jonka olen viimeinkin ymmärtänyt lukeutuvan vahvuuksiini. Sieltä kumpuaa mm. luovuus, oppimisen halu ja käytännöllinen viisaus. 

Kirjan kuvaus on lainaus PS -kustannuksen sivuilta.

Leena Ståhlberg – Marjaana Herlevi

Omannäköinen elämä 

Näin teet hyviä valintoja

Monet ihmiset eivät tee tietoisesti elämänsä tärkeimpiä valintoja, vaan he saattavat enemmänkin ajautua risteyksistä eteenpäin sattumien kautta, toisten esimerkkiä seuraten tai jopa lähipiirin painostuksesta. Voi olla, että heiltä puuttuu valintojen tekemiseen tarvittava tieto, luotettava keskustelukumppani tai jopa ajatus siitä, mitä he oikeasti haluavat, mikä heitä kiinnostaa tai mihin heillä on kykyjä. Kuitenkin elämän suuret valinnat määrittelevät arkea mahdollisesti useita vuosia eteenpäin. Siksi valintoihin kannattaa panostaa ja pysähtyä tietoisesti niiden äärelle. Tämän kirjan tarkoitus on avartaa näkemystäsi omista piilevistä kyvyistäsi sekä auttaa tekemään tiedostettuja ja mielekkäitä valintoja, jotka palvelevat elämääsi. 

Tämä kirja sopii juuri sinulle, joka olet risteystilanteessa pohtimassa uraa ja suuntaa. 

Kirja auttaa tunnistamaan omia vahvuuksia ja niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Se antaa virikkeitä vaihtoehtojen puntarointiin sekä kannustaa asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan niitä. Teos sisältää yli 50 valintojen tekoa helpottavaa tehtävää. Mukana on myös inspiroivia tarinoita siitä, miten ihmiset ovat rakentaneet omannäköistään elämää.

Kirjasta hyötyy jokainen, joka on valintojen edessä. Se sopii erinomaisesti myös lahjaksi koulunsa päättäneelle nuorelle tai uutta suuntaa etsivälle aikuiselle. 

  

"Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Missä onni piileskelee? Mistä löytyy intohimosi? Millainen tekeminen on sinulle merkityksellistä? 

Turhauttaako nykyinen työ, väsyttääkö virastohommat? Etkö tiedä, mihin lähtisit opiskelemaan? Oletko ollut pitkään poissa työelämästä, esimerkiksi työttömänä, vuorotteluvapaalla tai vanhempainvapaalla? Mistä löytyy motivaatio työhön palaamiseen? Miten varmistat, että teet hyviä, itsellesi sopivia valintoja?

Tavoittelet omilla valinnoillasi ja elämääsi liittyvillä päätöksillä arvatenkin jollain tavalla onnellista elämää. Olet saattanut pohdiskella onnea ja onnellisuutta enemmänkin nyt kun olet heittäytymässä uusien tuulien vietäväksi. Epäröinti kuluttaa energiaa. Lähde matkalle kohti omannäköistä elämää. Lue lisää – saat varmuutta valintaasi yhdessä elämäsi risteyskohdista. 

Ajattelepa. Sinä päätät tien, jota lähdet kulkemaan. Aika jännittävää, vai mitä? Tämä kirja on tarkoitettu sinulle, joka olet valintojen edessä."

Tämä on matkalippusi, joka voi muuttaa koko elämäsi!

omannäköinen elämä

Linkin takaa löydät reitin Ps -kustannuksen verkkokauppaan, jos aloit himoita omaa kirjaa tai sinulla on lähelläsi ihminen, jonka uskoisit hyötyvän tuesta oman polun löytämiseen.

Uusilta kotikulmilta löytyy varmasti puita, joiden lomasta voi kurkistella kiintoisia näkymiä. Kieltämättä haikeus oli seuranani ripustaessani oman opiskelijakotimme Marimekko -verhoja nyt vuorostaan nuorimmaisen keittiöön näkösuojaksi. Hyvä, että kuosi on edelleen käyttökelpoinen ja kangas hyväkuntoinen. Kauneudentaju on ilmiselvästi tyttärillemme periytynyt vahvuus. 

Optimismini ja huumorintajuni ovat olleet  koetuksilla, kun viime viikon tapahtumat Turun torilla ajoittuivat juuri samaan iltapäivään, jolloin Alberto & kumppanit muuttivat tuomaan viherrystään Ylioppilaskylään. Uskon kuitenkin hyvään ja luotan elämän tuovan monia huimia seikkailuja sekä meille tukiverkkona että nuorille opintojensa myötä. Lasi on puolillaan elämän iloa, vaikka räkätauti ärsyttävästi kivistää päätä.

Olisi kiva kuulla kommenteista, onko kyseinen kirja sinulle tuttu entä vahvuudet? Vahvuustestin voit tehdä myös suomeksi ensin kirjauduttuasi sivustolle. Suosittelen lämpimästi! 

Kiitos yhteistyöstä PS -kustannus! Elokuisin terveisin Tuija

Pääsiäisyllätys

Kitchen a'la Villa Iiris

Pääsiäisen pyhinä puhalsin yhden ylipäiväyksen menneen kananmunan ehjänä tyhjäksi, toisen sain säröille hermostuksissasi suurennetun reiän kaiverruksessa ja lopullisesti päreiksi puhkusessani sitä tyhjäksi. Loput jäivät odottamaan parempaa hetkeä, jota ei tullut. Käytin ne terapeuttiseen tarkkuusheittoon pihalla. Maalitauluna oli vanhan raidan runko. Yksi osui!

Keitetyt tuoreet kananmunat syötiin au naturel. Valkoinenhan on muutenkin lempivärini. Nyt muistan, miksen vuosiin ole tehnyt vanhaan tapaan maalauspuuhia. Yhtä liottelin kahvitilkassa ja se oli kuulemma väriltään... Jätänpä kertomatta.

Suklaamunia ei tässä talossa syöty yhtään ja olen onnellinen, että näin omalta osaltamme säästimme maailmaa turhalta krääsältä. Jossakin lasten lelujen joukossa saattaa vieläkin pyöriä Kinder -yllätyksiä. Odottakaahan vaan, kun Konmarina etenen niin pitkälle.

Instagramissa putkahti mieluinen yllätys. Seuraajia on yllättäen huikea joukko ja tämän postauksen ensimmäinen kuva tuossa yläpuolella on koko ig -taipaleeni eniten klikatuin, jos se nyt mitenkään tavatonta on. Minusta se vain tuntui julmetun kivalta, kun meidän kotikutoinen keittiö sai rutkasti mairittelevia kommentteja. Lauri on taitava tekijä. Ihailen kiitollisena!

Vuosi sitten teimme pientä muutostyötä ja siitä kertominen jäi elämän sattumusten jalkoihin. Palaan keittiöelämään sopivalla hetkellä. Postausjonossa on ruuhkaa. 

Nautiskelin isoja siivuja tätä kaloritonta kakkua ja tallensin sen edestä ja takaa vastaisen varalle. Helmililjan pienet kukinnot ovat suloisia. Perunanarsissit tuoksuivat niin vahvasti, että ne siirsin verannalle. Viileämmissä oloissa ne jaksavat kukkia pidempään ja huomenna pikkuliljatkin pääsevät vilvoittelemaan. 

Leikkimielisyys iski minuun jälleen kerran ja väsäsin oheisen kuvan kiitokseksi Instagramiin. Samalla kuvalla toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa maaliskuun loppua! Toivotaan, että maa alkaisi paljastua kunnolla tässäkin pihapiirissä. Eilen aurinko sai muutaman pälven alulle, mutta Neiti Kevät heitti tänään hanskat naulaan lämmittäessään ihan muita maisemia kuin Villa Iiriksen jäätikköä. Kasvihuoneen lämmössä oli eilen kiva tunnelmoida ja haaveilla aikaisesta keväästä. 

Pääsiäisen rippeitä ja aurinkoisia päiviä! Tuija