Lokakuun ensimmäinen sunnuntaiaamu valkeni usvaisena. Päivän mittaan ilma tuntui lämpimältä ajankohtaan nähden. Lehtien ruskan sävyt paljastivat kuitenkin todellisuuden. Illansuussa aurinko valoi lämpimiä säteitään viistosti pihapiiriin. Kuljeskelin pitkin tonttia kumisaappaissani ja keräilin siemeniä metsikön akileijoista ja hiirenvirnoista. Ripottelin niitä sinne ja tänne kokeakseni tulevana kasvukautena taas iloisia yllätyksiä siellä ja täällä. Alan taipua uskomaan, että säntillistä kukkamaata on ihan turha minun havitella. Annan kaikkien kukkien kukkia sulassa sovussa ja nautin silmänruoasta. Punervat maitohorsman lehdistöt ovat hurmaavia haituvineen.
Kuistin suojassa katoksen alla amppelissa suloinen petuniani voi hyvin edelleen ja tuo iloa päivittäin. Valkeat kukinnot oikein hehkuvat syysmaisemassa punamultaseinää vasten. Lempipuuhaani on nyppiä kuivia kukintoja pois, mikä lie auttanut kukinnan jatkumisessa. Sääennusteen pitäessä paikkansa kukkailoa riittää vielä ainakin tämän viikon.
Lokakuu jatkukoon loisteliaana. Lempeä sää raikkaine aamuineen ja usvaisine tunnelmineen on eliksiiriä sisimmälleni. Katseeni poimii kauneutta ympäriltäni, mistä saan hyvää oloa ja elämänvirtaa. Kurtistuneet lehdet ja käppyräiset oksat saavat minut seisahtumaan niiden äärelle.
Syksyssä on oma hohtonsa kuten kaikissa vuodenajoissa. Olisi mukava lukea kommenteista, millä mielellä sinä syksyä otat vastaan?
Sumu-utuisin terveisin Tuija
