Uusi vuosi on tuossa nurkan takana. Muutama tunti niin siinä se vuosi 2023 tervehtii meitä tuoreena ja raikkaana sateen viskoessa räntäroiskeita Villa Iiriksen ikkunoihin. Saunapolulla saa varoa liukastumasta ja kastumasta, mikä tuskin haittaa, kun odotettavissa on makeat löylyt pihasaunan lauteilla. Naapurustossa paukkuu ja räiskyy jo. Meillä juhlailtaa vietetään rauhaisammin.
Anivarhain peiton alla heräillessäni aloin miettiä kuluneen vuoden kohokohtia ja kiitollisuuden aiheita. Tärkeimmäksi nousee kotielämä kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä kohtaamiset läheisten kanssa arjessa ja juhlahetkissä.
Tosin silloin tällöin on hyvä pyrähtää vähän muuallekin niin näkökulma avartuu. Kuvia selaillessa oli ilo huomata, että tuollaisia mukavia piipahduksia on ollut lukuisia. Kotipihaan kurvaaminen on kuitenkin aina paras hetki.
Alkuvuonna lumen määrä yllätti. Maaliskuussa se jo oli sulamassa, kunnes huhtikuussa lunta tuprutti yli odotusten. Pihapolut alkoivat olla kapeaakin kapeampia. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähälumisempi, vaikka kaikessa on puolensa. Vanhan hirsitalon korkean kivijalan ympärille on hyvä kasata lunta eristeeksi. Rajansa kuitenkin saisi säänhaltija hallita.
Kevättalven valo on ihana ajankohta.
Odotan toiveikkaana -listani:
tulppaanikimput
pari (ei sen enempää!) aurinkoista paukkupakkaspäivää
hankikantoset
kevääseen heräävä luonto, silmut ja nuput
ensimmäiset sinivuokot
lämpimät hetket verannalla
talvesta virkoavat pelargoniat
lukemattomia kirjoja
retkiä lähelle ja kauemmas
ja paljon muuta, mitä en voi vielä edes aavistaa.
Mitä sinulle mielessä päällimmäisenä menneeltä vuodelta?
Avoimin, uteliain mielin kohti uutta vuotta 2023!
Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti