Asioita, joita rakastan

Asioita, joita rakastan

 

                                                   Aamut

                     Bloggaaminen

                       Cafe au lait -dahlia

                Dahliat

                    Elämä

                        Filmaus

                Gratiini

                    Huvilat

                        Iirikset

                Joulu

                    Kotielämä

                        Lukeminen

                Musiikki 

                    Naiseus

                        Oppiminen

                Puuliesi

                    Quesadilla

                        Rakkaus

                Samoilu 

                    Tämä hetki

                        Uutuuskirjan tuoksu

                Valo

                    Westers trägård

                        X eli suukko, suukkonen, suukkoset

                Yöuni

                    Zzzz

                        Åbo

                Äitiys

                            Öinen järvi    

Idea ja inspiraatio tähän tekstiin syntyi, kun luin Kristiinan postauksen asioista, joita hän rakastaa. Käy kurkkaamassa, mistä hän ideansa sai. Minun raakileeni on aikansa hautunut luonnoksissa. Tänään olen keskittynyt asioihin, joiden parissa viihdyn. 

Hurautimme jäisiä kyläteitä pitkin pajunkissojen hakuretkelle ruoan hautuessa puuliedellä. Nyt oli juuri oiva hetki, kun hankikanto oli kovaa ja tukevaa syvien ojien vierustalla, jossa parhaat puskat yleensä kurottelevat kohti kevään valoa ja auringon lämpöä. Kotipihalta lähdin vielä tuonne lähipellolle tarpomaan kohti ojan reunustoja ja sainkin oikein oivalliset saaliit aseteltaviksi ulko-ovien vierustalle ja kodin somistukseenkin. P -kirjaimen kohdalla olisi voinut olla siis pajunkissatkin, mutta pizzaa rakastan ympäri vuoden. Puuliesi kyllä taitaa nyt olla kateellinen, joten lisään sulkuihin jomman kumman... 

Olen pahoillani pizza, mutta hetken tuumattuani jäät kyllä kakkoseksi. Jos pitäisi päättää kummasta luopuisin niin sinä se olisit. Nyt kävi näin.

Kauneus on aina katsojen silmässä ja minulla estetiikka hallitsee useimpia valintojani. Saan valtavasti iloa nähdessäni kaikenlaista visuaalisesti miellyttävää. Kotimme ohjenuorana on, että siellä on asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Värit, materiaalit ja äänimaisema luovat meitä miellyttävän harmonisen kokonaisuuden, jossa elämä soljuu huonompinakin hetkinä. 

Rakkaus kuuluu elämää ylläpitävään inhimillisyyden hyveeseen. Rakkaus on paljon laajempi käsite kuin perinteinen kahden ihmisen välinen romanttinen kiintymyssuhde. 

"Ennen kaikkea rakkauden luonteenvahvuus ilmenee kaksisuuntaisena eli haluna ilmaista ja vastaanottaa rakkautta ja lämpimiä tekoja muilta. Siinä on kyse tunneyhteydestä toisten ihmisten kanssa ja ihmissuhteiden hoitamisesta. Rakkaudella luonteenvahvuutena on merkittävä vaikutus elämäntyytyväisyyteen." https://www.cloudbalance.fi/rakkaus-luonteenvahvuutena/

Asioita, joita rakastan; löysin jokaiselle aakkoselle omansa. En lähde niitä sen kummemmin avaamaan, mutta voit jättää kommentin kaivatessasi selvennystä. Postauksen aakkosjärjestys on yksi asia, jota rakastan. Maustepurkitkin ovat parhaimmillaan aakkosjärjestyksessä hyllyllään keittiön korkean paneelioven kätköissä. 

Olisipa hauska, jos tämä minun versioni puolestaan innostaisi jonkun muun kirjaamaan omia rakkauden kohteitaan. Vinkkaathan, jos näin onnistuisi käymään. Luovalla otteella on mukava parastaa asioita. Suorastaan rakastettavaa!

Mainion maaliskuun toivotuksin, Tuija

Helmikuiset tunnelmat

                                

                                        "Kun huomaat saavasi

                            mielihyvää

                                       jostain tosi pienestä ja ehkä

                                            arkisestakin asiasta,

                                            olet löytänyt todellisen 

                                                läsnäolon äärelle."

                                                Suloisen sunnuntain terveisin Tuija
 

Uusi vuosi on tuossa nurkan takana. Muutama tunti niin siinä se vuosi 2023 tervehtii meitä tuoreena ja raikkaana sateen viskoessa räntäroiskeita Villa Iiriksen ikkunoihin. Saunapolulla saa varoa liukastumasta ja kastumasta, mikä tuskin haittaa, kun odotettavissa on makeat löylyt pihasaunan lauteilla. Naapurustossa paukkuu ja räiskyy jo. Meillä juhlailtaa vietetään rauhaisammin.

Anivarhain peiton alla heräillessäni aloin miettiä kuluneen vuoden kohokohtia ja kiitollisuuden aiheita. Tärkeimmäksi nousee kotielämä kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä kohtaamiset läheisten kanssa arjessa ja juhlahetkissä. 

Tosin silloin tällöin on hyvä pyrähtää vähän muuallekin niin näkökulma avartuu. Kuvia selaillessa oli ilo huomata, että tuollaisia mukavia piipahduksia on ollut lukuisia. Kotipihaan kurvaaminen on kuitenkin aina paras hetki. 

 

Alkuvuonna lumen määrä yllätti. Maaliskuussa se jo oli sulamassa, kunnes huhtikuussa lunta tuprutti yli odotusten. Pihapolut alkoivat olla kapeaakin kapeampia. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähälumisempi, vaikka kaikessa on puolensa. Vanhan hirsitalon korkean kivijalan ympärille on hyvä kasata lunta eristeeksi. Rajansa kuitenkin saisi säänhaltija hallita. 

Kevättalven valo on ihana ajankohta. 

Odotan toiveikkaana -listani:

tulppaanikimput

pari (ei sen enempää!) aurinkoista paukkupakkaspäivää

hankikantoset

kevääseen heräävä luonto, silmut ja nuput

ensimmäiset sinivuokot

lämpimät hetket verannalla

talvesta virkoavat pelargoniat

lukemattomia kirjoja

retkiä lähelle ja kauemmas

ja paljon muuta, mitä en voi vielä edes aavistaa. 

Mitä sinulle mielessä päällimmäisenä menneeltä vuodelta? 

Avoimin, uteliain mielin kohti uutta vuotta 2023!

Tuija

Kuppi teetä ja sympatiaa

Lokakuu on hujahtanut vauhdilla päivien vaihtelevissa tunnelmissa ja mietteissä. 

                  Olkoon aamu, päivä tai iltahetki niin kuppi teetä ja sympatia ovat aina oiva pari. 

Arjen pienet mikrohetket ovat merkittäviä. 

Pysähtyminen kauneuden äärelle on minulle ensiarvoisen tärkeää päivittäin. Klohmuinen risa peltipannu kätkee sisäänsä lukemattomia tarinoita, joista minulla ei ole aavistustakaan. Juuri ennen pakkasyötä turvaan poimimani daaliat ainakin viihtyivät hyvin sen suojissa. 

Jokainen pienikin auringon kajo saa hymyn huulilleni. 

Syksyni sulostuttajia ovat kynttilät, joiden loimu tuo lempeän hehkun ja lämmön sisimpääni. Kuivahtaneet unikon siemenkodat ropisevat suloisesti. Olen kahden vaiheilla ripottelenko niiden sisällön ennen lumen tuloa kukkapenkkiin odottamaan ensi kasvukautta vai vasta kevään tullen. Suippojen kotien pysähtynyt ulkomuoto sopii jotenkin tähän ajanjaksoon, kun kesä on ohi ja talvi tekee tuloaan. Hämärä laskeutuu varhain ja kietoo syliinsä täällä metsän siimeksessä katuvalojen tavoittamattomissa.

Tänään mieleni kiitää Samokselle, jossa on tänään ollut maanjäristys merellä saaren pohjoispuolella. Eilen ihailin kesäisiä kuvia, tänään kauhistuin kaaosta. Ymmärtääkseni henkilövahingoilta ei ole vältytty. Surullinen vuosi saarelaisille, koska ensin korona pysäytti turismin ja nyt vielä tämäkin. 

Sytytän kynttilöitä. Pyhäinpäivä oli lapsuudessani harras päivä, mistä johtuen minun on vaikea suhtautua Halloweenin viettoon. Onneksi kukin voi toimia omia arvojaan kunnioittaen sisintään kuunnellen. 

Hyvän mielen koti on ensi maaliskuun lopulla ilmestyvä kirja, jonka kirjoittaja on Maaretta Tukiainen. Kuvat on ottanut valokuvaaja Krista Keltanen. Kaksikon aiemman työn perusteella odotan jotakin todella ihanaa. "Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin?" -kysymys kiinnostaa minuakin. Mitä sinä siihen vastaisit? 

Tunnelmallisin terveisin tuikku

 

Talvinen olotila

Blogeissani kuvat ovat tärkeässä roolissa ja sama pätee tiiviisti seuraamiini postauksiin. Instagramin kuvavirrasta poimin otoksia, jotka saavat sydämeni läikähtämään. Lehtikuvia luen tarkemmin kuin tekstejä. Tutkin, mistä kuva muodostuu ja mikä siinä on kiintoisaa. Kenellekään blogiani jo pidempään seuranneelle tämä tieto ei varmaankaan tule yllätyksenä. Linkitykseni liittyvät jonkin mutkan kautta aiheeseeni. Klikkaa auki niin selviää, miksi ne tein.

En ole unohtanut vuosi sitten saamaani huomionosoitusta. Vuosi on vain ollut täynnä tapahtumaa ja nyt yhtäkkiä elämässä olisi tilaa vaikka mille mukavalle. Valitettavasti en oikein ole osannut tarttua elämäni tilaisuuteen. Vielä!

Talviaikaan siirtyminen herätti minussa halun käpertyä tuonne sänkyyn lämpimän täkin suojiin. Voisin herätä taas kevättalvella kuin karhu. Säätiedotus lupailee ylihuomiseksi näille main auringon pilkahduksia. Toivottavasti se pitää paikkansa. 

Villa Iiriksen Joulu -blogiani virittelin alkuun joulun aikaan 2016 ja nyt uudistusideat hautuvat mielen syövereissä. Joulumme on täynnä traditioita, joista osasta pidetään kiinni ja osa joutaa unholaan. Tärkeimmät hetket on tallennettu sydämiin ja sieltähän ne odotukset joulunviettotapoihin kumpuavat. 

Kolkutteleeko joulu jo sinun ajatuksissasi? 

                                        Kauniita unia! Tuija

Joulumielellä vielä

Heräsin utuiseen aamuun sateen rummuttaessa kattopeltiin niin, että uni ei enää silmään tullut. Monista blogeista olen lueskellut kuinka jouluähky on iskenyt jo heti tapaninpäivänä tai viimeistään ennen uuden vuoden aattoa ovat saaneet koristeet ja joulukuusi kyytiä. Meillä taitaa olla ikijoulu.

Hyasintista on nousemassa vielä parikin uutta kukkavanaa ja kuusiemme oksiin on pullistumassa heleänvihreät kerkät, joita voi syödäkin. Tiesitkö sen? Salin isosta kuusesta otin jo pois osan koristeista, mutta valoineen se saa vielä tuoda tunnelmaa yhteisiin hetkiin perheen kesken. Talovanhuksen ilmapiiri taitaa olla kuusillekin mieluinen.

Joulupaketeistani löytyi kaksi samantapaista 500 palan palapeliä, mikä oli hieno juttu. Monesti on 1000 palassa on ollut tekemistä vielä pitkään puhumattakaan kärsivällisyyden koettelemisesta. Tällä kertaa Clementonin laadukkaat pelit koukuttivat ja kokoaminen sujui kuin tanssi. Home Collection Wellness -sarjan kuvat ovat tyylikkäät. Puran ne pian valmistumisen jälkeen ja laitan talteen palapelikokoelmaani. Näitä voisin kuvitella tekeväni joskus uudestaankin vaikka kesäsateen ropistessa Punalan ullakon kattoon. 

Kotimme täytti tänään piparintuoksu ja joulumusiikki.  Mausteinen taikina ei ollut huvennut kokonaan maistelijoiden suihin, joten leipaisin loppunokareesta pikkupipareita. Joko olen todella ajoissa tai jonkun mielestä myöhässä, mutta meillä oli joulu, tänäänkin. Minulle tuli kaupan jäätelöhyllyn löydön myötä idea, jonka paljastan myöhemmin. Nuutin päivä saattaa olla sopiva ajankohta. 

Sateisen päivän piristys tuli postissa. Voiko ihanampaa olla kuin saada Uuden Vuoden kortti ystäviltä! Olen kauan haaveillut issikkavaelluksesta ja tämän kortin myötä tuli sellainen olo, että unelmani toteutuminen saattaa olla lähempänä kuin osaan kuvitellakaan. 

Bossanova soi Spotifysta ja tunnelma on katossa. Leppoisa perjantai on pitänyt sisällään ulkoilua, kuvailua, kokkailua, leipomista, loikoilua ja hyvää mieltä. Lautapelimaraton salin pöydän äärellä asiaan kuuluvinen kinasteluineen on elämän luksusta.

Tammikuun alun terveisin Tuija

1,2,3,4

Tästä ovesta on ennen minua kulkenut monta ihmistä monen monta kertaa ainakin oven haan pyörähdysten kuluttamasta urasta päätellen. 

Vielä 60 -luvulla tässä saunan seinän takana sijaitsevassa huoneessa oli pakari eli leivintupa. Nyt siellä on minun onnelani, jossa voin puuhailla omiani omaan tahtiini musiikilla tai ilman. Mankelin lempeä hurina on lempiäänimaisemani.

Aiemminkin olen kirjoittanut silittämisestä. Se vain on niin mukavaa. Varsinkin, kun rauta istuu hyvin käteen ja lauta on tukeva. Lasipullosta suihkauttelen tarvittaessa lavendelivettä ryppyjä oikaisemaan. 

Pellavaiset lautasliinat ovat jo valmiina jouluaaton aterialle.

Aina on aikaa puuhien lomassa pienelle hengähdyshetkelle. 

Taas pienet kynttiläiset

Pianon päällä nököttävään pikkukuuseen oli ilmestynyt valot kuin tyhjästä. Tonttu oli tainnut olla asialla. 

Hurlumhei!

Viime päivien vilinä ja vilske rauhoittukoon huomenna.

Levollista lauantain odotusta! tuikku

Kiitävä aika

Nyt hujahti viikko sellaista kiitolaukkaa, että tuolle menolle olisi moni kilpajuoksija kateellinen. Sunnuntaina sytytämme kolmannen adventtikynttilän, joka tuo joulurauhan ihan nurkan taa. 

Pikkukuistin ikkunan takana pihlajanoksalla keikkuu talikranssi pikkulinnuille, joita on mukava ikkunasta kurkistella. Pitsikranssi ikkunassa rauhoittaa jo pelkällä olemassaolollaan ja mobile muistuttaa päivittäin kilinällään aurinkoisista lomamuistoista, joihin on mukava palata ajatuksissa varsinkin silloin, kun arkielämä on painaa harteilla.

Toivon Teille kaikille lukijoille auvoisaa adventinaikaa! 

tuikku

Sisustusbloggari - ko?

Vuosi sitten huhtikuinen viikonvaihde Turussa oli viileä, mutta virkistävä. Osallistuin "wannabe" -bloggarina valokuvauskurssille, joka pidettiin Paimion Veikkarin kylällä Adalmiinan Helmessä. Kurssin emäntänä hääri Annarina Yöntilä ja kouluttajana Camilla Hynynen Nauvosta Creatella -yrityksestä. 

Osallistujina oli innokas joukko naisia kameroineen. Intensiivisen kurssin aikana emme paljon ehtineet tutustua toisiimme, mutta sittemmin blogimaailmassa olemme kohdanneet sitäkin useammin. Erityisen kiitollinen olen Villa Puomin Hannalle kannustuksesta. Ilman sinun rohkaisuasi olisi saattanut jäädä tämä kivi kääntämättä. Lotan kuvakumppanuus Instagramissa on antoisaa  ja Minnukan Ripaus kardemummaa virkistävä herkkine kuvineen. 

 Koti meidän -blogi on kokonaisuus katosta lattiaan, ulkoa sisälle, pihalta metsään, kankaista puihin, joita verstaalle on vinot pinot. 

Kuvan taustan kellansävyiset nukenrattaat Lauri on tehnyt mukaillen isänsä 50 -luvun mallia. Nämä olivat ensimmäisiä tilaustöitä, jotka valmistuivat verstaallamme kymmenisen vuotta sitten. Nyt niiden kyydissä matkaa lankakeräni.

Keittiö on kotimme sydän, jonka Misa -puuhella tuo lämpöä alakertaan. Se on yksi parhaista hankinnoistamme. Kynttelikössä roikkuu pientä ja tarpeellista käden ulottuvilla. 

Helsingin Sanomien ruokasivun Sitruuna-marenkipiiras on päässyt pääsiäissuosikiksemme. Se on sopivan kirpeä ja makea yhtä aikaa. Pieni pala  ja levollinen teehetki tuo juhlan tunnun kevätpuuhien keskelle. 

Kotikoivumme kuivuu halkopinossa ja veneen kevätsiivous on  käsillä ja moni muu tekeminen kuuluu pääsiäisen pyhien ohjelmaan. 

Tämän blogin perustaminen oli pyörinyt ajatuksissani jo kauan aikaa. Kurssi tuuppasi eteenpäin ja lopulta uskalsin klikata julkaise  -nappia. Uuden oppiminen on inspiroivaa. Kokeilethan linkkejä, toimiiko? 

Samalla, kun pohdimme sopivaa nimeä yrityksellemme, loksahti moni pala paikoilleen. Tarina nimen takaa löytyy täältä: Miten kaikki alkoi? ja laulun sanat tästä: Kun Adolf ja Maria. 

Puikonpidikkeet ovat koti neulepuikoille ja kodistamme ja elämästämme kertoo tämä valokuvakertomus, jonka aiheet eivät aivan äkkiä pääse loppumaan. 

Koti meidän -blogi avaa ikkunan elämäntapaamme vanhassa huvilamiljöössä maalaismaisemissa. Toivomme sydämestämme, että tämä tuo sinullekin iloa ja hyvää mieltä. Tekemisen iloa!

Pääsiäissunnuntain kääntyessä iltaan aurinko painui mailleen ja loi kasvihuoneeseen lämpimän, kutsuvan tunnelman. Toisen pääsiäispäivän aamuvalo sai minut jalkeille jo kukonlaulun aikaan, vaikka sitä kiekujaa ei meillä vielä olekaan, haaveissa vain. 

Voi hyvin!