Näytetään tekstit, joissa on tunniste 20 -vuotispäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 20 -vuotispäivä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. joulukuuta 2016

Muuton vuosipäivä







Kaksi vuosikymmentä on pitkä aika, joka on kulunut kuin siivillä. Miten tarina alkoi selviää lukemalla tämä tekstiMuuttopäivän tunnelmiin puolestaan pääset toisella painalluksella. 

Viikonloppuna muistelimme saunanlauteilla, millainen oli ensimmäinen joulumme tässä kodissa. Harmillista on, että siltä ajalta ei juurikaan kuvia ole, mutta voin vakuuttaa, että keittiötä olisi vaikea uskoa samaksi. Loisteputkilamppujen sinervä kajo on vaihtunut kodikkaaseen tunnelmaan. Taaperostamme oli huisin hauskaa kontata ympäri kotia keittiöstä seuraavaan huoneeseen ja sieltä eteisen kautta takaisin. Me mokomat kuitenkin aika pian suljimme tuon oviaukon ja siellä se vielä luuraa puolapuiden takana piilossa. 

Meillä on kodillemme lahja, joka valmistuu kuin kalenteri konsanaan. Nyt on neljä tapettivuotaa seinässä ja joulu lähestyy huimaa vauhtia. Jäljellä on parikymmentä miltei kolmimetristä tapettikaistaletta, joiden kohdistaminen on yhteistyöllä sujuvaa. Tosin omat mutkansa tuovat miltei satavuotiaan talon vinkurat hirsiseinät. Kokonaisuus ratkaisee -motto on parasta pitää mielessä ja tavoittelemmekin kohtuullisen hyvää työn jälkeä. 

Vuosien varrella on kohennettu ja rakennettu huikea tuntimäärä, jota emme kuitenkaan ole laskeneet. Lehtijutut ja artikkelit olen sentään kirjannut ylös. Arvaatko montako julkaisua on nähnyt päivänvalon erilaisissa lehdissä? Entä missä maissa Villa Iiris on ollut osaltaan levittämässä Suomi -kuvaa?

Vuosi sitten ilmestynyt Talven hopeiset hiutaleet -kirja, jossa Villa Iiris on mukana, edustaa minulle unelmieni täyttymystä. Kiitos Ilona, kun kutsuit meidät mukaan jakamaan tunnelmia! Tekemäni videon kirjan sivuille ottamistani Villa Iiriksen joulun kuvista voit katsoa halutessasi siirtyä jouluiseen tunnelmaan. 

Kaksi kynttilää -kuva on blogini kaksivuotisjuhlista. Tässä se juhlistaa 20 -vuotista taivaltamme vanhan kiinteistön vaalijoina. Käytä siis mielikuvitustasi ja kerro sielusi silmin kakkonen kymmenellä. 

                        Rauhaisaa itsenäisyyspäivää! Tuija





tiistai 16. helmikuuta 2016

Ruusunnuppu tyttöni mun

Mummin murut Kukkialla



Olen söpö nöpönenä.


"Mummii!"
Isosiskon upouusi potkukelkka



Hei!


Ensimmäinen kesä keinutellen
Tyttöset



Pienen isosiskon ristiäisasu


Kummitäti johdattaa sillan yli
Mansikkatytöt

Yläkerran portinvartija




Kolakyyti oli ihanaa!



Me kaks
Suihkukaappi-ihanuus




Pullantuoksuinen lapsuus


Unelmatytöt





Kaksikymmentäviisi vuotta ja yksitoista päivää sitten esikoisestamme tuli isosisko ja meistä kahden lapsen vanhemmat. Kaupunkikodistamme oli lyhyt matka sairaalaan, jonne helmikuisen illan saunamatka vaihtui. Kyynelsilmin jouduin jäämään tarkkailtavaksi maha-asukin potkittua vinhasti kalvoihin reiän, joka oli alkanut tihkua lapsivettä. Laskettuun aikaan oli vielä aikaa parisen viikkoa. Olisipa ollut askelmittari, kun ravasin sairaalan portaita ja päätin, että nyt on synnytyksen aika. Luomumenetelmäni tehosi ja sain viimein topakalta osastonhoitajalta käskyn kutsua isänkin paikalle siirtyäksemme synnytyssaliin, mutta voi kuinka kaukana se puhelinautomaatti tuntuikaan olevan. Sain vain parkaistua, että tule jo! Maratonini alkoi olla jo loppusuoralla, kun huokaisin Laurin saapuessa saliin tuekseni. Yks kaks ihmeteltävänämme oli pienen pieni tyttönen, jonka nimeä nuori kätilö ihasteli päiviteltyään ensin synnytyksen vauhtia. Hyvä, että ehti laittaa käsineet käteensä. 

Vietimme edellisen vauvanodotuskesän Kukkia -järven rannalla vuokramökillä luonnonläheisyydestä nauttien. Heti kevään tullen pakkasimme kimpsut ja kampsut viikonloppuvisiiteille samoihin maisemiin, jossa minä viihdyin lasten kanssa syyskuulle asti. 

Kaupunkikotiin palatessa  meille virisi ajatus muuttamisesta omakotitaloon. Kävimme paria katsomassakin, mutta ilmoitus otsikolla Kartanoromantiikka Längelmäveden tuntumassa sai meidät liikkeelle. Sillä tiellä olemme. 

Aika on kiitänyt järkyttävää vauhtia. Tein valokuvista näyttelyn vaatekaapin oveen ja kuvasin kuvat, jotka kertovat omaa tarinaansa elämänvaiheesta tässä kodissa ensin kahden ja saman tien kolmannen pikkuisen kanssa. 

Elämä oli täynnä tapahtumia. Aina oli joku paikka remontissa tai työn alla. Kuvista päätellen lapsilla oli hauskaa tämän Huvikumpumeiningin keskellä. Pulla ja sämpylät tuoksuivat, kitara soi, pihalla oli paljon kivaa puuhaa ja parvekkeen tikkaitakin oli kätevä kiivetä, kun avain oli unohtunut sisälle ja ovi pysyi tiukasti säpissä. Oma-aloitteisuutta osoittivat näin esikoululainen ja ekaluokkalainen viettäessään iltapäivää kahden kotona. 

Isovanhemmat olivat usein apuna joko lastenhoidossa tai kunnostustöissä. Mummikin selvisi alkujärkytyksestä, kun selvisi, että meille sentään tuli vesi kraanasta ja viemärikin oli, niin ja sisävessa.




Voi sitä onnenpäivää, kun pikkukuistin suihkukaappi oli valmiina käyttöön. Pihasaunalla oli siihen asti pärjätty, vaikka siellä veti hurjanlaisesti lattianrajassa. Vauvanamme nostettiin lauteille, jotka olivat Laurin ensimmäinen korjaustoimenpide muuttomme jälkeen. Ilo ja into korvasivat monta ei niin nykyajan kriteerit täyttävää asuinolosuhdetta. Valitsemamme elämänmuoto on kasvattanut meitä ihmisinä ja lapset siinä ohessa myös. Juuret ja siivet...

Ruusunnuppu tyttöni mun, mun on ikävä luokses sun...

        Onnellista juhlapäivää Sointu Ruusu Helinä! 

                          Onnentoivotuksin Kotiväki


Laurin laulu lapselleen helmikuussa 1996