Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Tammiranta-Summa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Tammiranta-Summa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Juhlahumusta aamusumuun




















Villa Iiris 3.6.2017


Kuukausi on hupsahtanut edellisestä postauksesta. Joka päivä olette olleet mielessä sekä te siellä ruudun takana että tämä raakile, joka on odottanut kypsymistään. 

Niin on meidän nuorimmaisemmekin lakitettu ja iloisesti juhlittu yhdessä ihanien ihmisten kanssa. Juustokakut onnistuivat pienillä uudenlaisilla säädöillä, mutta hullunkurisen ideani jouduin hautaamaan liian työläänä. Eipä siitä tällä erää sen enempää, mutta toivon päähänpistoni näkevän päivänvalon jossakin muussa sopivassa tilanteessa. Vegaanisen vadelma-mustikkaraakakakun tilasin Lahtuan luomutilalta, josta löytyi myös kakkujen koristeiksi syötäviä orvokkeja. Herkullista ja kaunista luonnonmukaisesti, mikä sopii meidän tyyliimme.  Kiitos Marjaana hauskasta tapaamisesta!

Tuoreen ylioppilaan oma idea oli, että jokainen vieras ikuistettiin yhdessä hänen kanssaan polaroid -kuvaan pihamaalla. Näin kiitoskortti valmistui saman tien juhlamuistoksi. Yllättävä tapa herätti ihastusta ensihämmennyksen laannuttua. 

Onnittelumaljoina oli alemmassa kuvassa näkyvä kaunisetikettinen alkoholiton poreileva Belvoir seljankukkalimonadi. Sekin ansaitsee suosittelut raikkaana, kaikille sopivana vaihtoehtona. 





Juhlavalmistelut sujuivat mutkattomasti ja lopulta kaikki saivat kahviakin kuppeihinsa. Onneksi moni oli teenjuoja. Ajantajuni hämärtyi ja kahvi muistutti aluksi enemmän kuravettä kuin aromikasta kofeiinipommia. Kiitos tilanteen pelastamisesta kuuluu avuliaalle herrasmiehelle, joka tarttui toimeen minun lähinnä  panikoidessa ja onneksi paikalla oli tehokkaat äiti-ihmiset, joilla ei mennyt sormi suuhun. Loppu hyvin kaikki hyvin!



Poseerausta ilta-auringossa



Sunnuntaisauna pitkän kaavan mukaan maistui korkokengissä vietetyn päivän jälkeen makealta. Samaten juhlista ylijääneet herkut tekivät kauppansa väsähtäneelle väelle. 






Villa Iiris Photography 2017


Villa Iiris Photography 2017


Tiedätkö tunteen, kun kauan odotettu juhla on ohi ja koti hiljenee hälinästä? Salin kahvilatyylisissä pöydissä on ollut huisin hauskaa viettää teehetkiä kotimme ainutlaatuisesta miljööstä nauttien. Vähitellen kipot ja kupit ovat löytäneet takaisin paikoilleen. Juhlan tullen on iso ilo, että oman lipaston uumenista löytyy kahvikuppeja, tarjoiluastioita ja erilaisia juhlaliinoja. 

Kameraan tallensin Tampere -talon juhlassa TYKin silmäteräni, mutta päivän aikana en enää ehtinyt tarttua toimeen, vaikka jossakin mieleni sopukoissa olinkin kuvitellut tallentavani hetkiä sieltä ja täältä. Kunnia tämän postauksen kuvista kuuluu Elinalle ja muille tilanteeseen avun antaneille! Kiitoshalaus!


Sydämelliset terveiset täältä parvekkeen avonaisen oven äärestä. Suomen suvi on juuri nyt parhaimmillaan. Tuoksut, äänet, linnun liverrys... Lehmäkin ammui juuri lähipellolla kuin tilauksesta. Aamuisin anivarhain olen avannut kesäkamarimme ikkunan ja nautiskellut raikkaasta ilmasta lämpimään peittoon kääriytyneenä pitsiverhojen lepattaessa tuulenvireessä.

Auvoisaa luonnonpäivän iltaa! Tänä vuonna teemana on Rakastu kesäyöhön, mikä on juuri tämä hetki. Tässä ja nyt!

Kesäyön unelmia! Tuija 



Villa Iiris Photography 2017

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Veden sinfonia






Akvarellit: Elina Tammiranta-Summa







Sain eilen mieluisan kutsun Akvarellitaiteen näyttelyn avajaisiin Sääksmäelle.  Päädyin illan suussa hyppäämään Mokkaan ja suuntasin nokan kohti kansallismaisemissa sijaitsevaa Voipaalan taidekeskusta.  Kesäkuinen maisema oli parhaimmillaan. Koivujen raikas vihreys ja laitumella käyskentelevät lehmät herättivät lapsuusmuistoja mieleen.

Parkkipaikalta kävelin tuon ylimmän kuvan upean pensasportin läpi. Tuntui kuin olisin astunut johonkin satumaailmaan. Kuka lie tuo valkea hahmo... Kuvatessa en häntä havainnut. 

Taidekeskuksen avarissa valoisissa saleissa oli huikean taidokkaita akvarelleja monelta eri taiteilijalta. Niiden lisäksi ihastelin lattialautoja, kaakeliuuneja, eteisaulaa ja tunnelmaa. Iloinen puheensorina täytti tilan. Tuntui kuin paikalla olisi ollut useampikin tuttuakin tutumpi ihminen.

Akvarellikurssilla Harjavallassa olisi heinäkuussa vielä tilaa...

Kesäillan terveisin, Tuija