Toukokuisia loppukuun hellepäiviä on ikävä. Varsinkin, kun ne kuluivat nuhanenäisenä päänsäryssä. Nauttiminen kaipaamastani aurinkoisesta ilmanalasta meni osaltani ohi. Hyvän mielen kortit onneksi antoivat uutta näkökulmaa kipuilun sumentamaan olotilaani.
Maanantaiaamuna kesäkuun kuudentena starttasimme matkaan päämääränä Fiskarsin Laatupuu, jonka jalopuuvalikoima toi toivotun täydennyksen puusepän rasiamateriaaleihin. Kuparipajalla söimme maukkaan lounaan jaksaaksemme jatkaa matkaa vakiokohteisiimme. Torilla parkkipaikan kupeessa on Maailmankauppa Kirahvi, josta viime kesänä löysin unelmieni verkkokeinun. Linkkien takaa löytyy aiempia muisteloita täältä ja täältä. Tammisaaressa pyörähdettyämme suuntasimme Lohjansaareen, jonne vie tie kauniissa maisemassa. Luontopolku metsään sukeltaa Saaren koulun pihan parkkipaikalta
Onko tässä Suomen kaunein puu? -ajatus tuli väkisin itsellenikin mieleeni, kun luontopolkua hetkisen taivallettuamme kuusien katveesta esiin paljastui tammivanhus, jonka vertaista on varmasti vaikea löytää. Aika tuntui pysähtyvän. Mielikuvitukseni loihti esiin metsän henget ja satujen keijut. Puun juurelle olisi upeaa retkeillä aamulla anivarhain omassa rauhassa. Jospa joku kerta...
Kiitos tästä viehättävästä retkivinkistä kuuluu blogiystävälleni Annalle, jonka herkkiin, kuulaisiin kuviin pääset tutustumaan tästä. Kuvia valokuvaksen ammattilaisen ottamina saat ihailla Ystävät -postauksessa.
Instagramissa #paavolantammi hashtagilla löydät vielä lisää tunnelmapaloja ihmisten otoksista tuosta vuosisatoja vanhasta, mutta elinvoimaisesta tammivanhuksesta. YLE uutisoi viime kesänä myös ja se sai aikaan kansanvaelluksen paikalle.
Kesäisiin retkitunnelmiin, Tuija
