Aamulla kömmittyäni lämpimän peiton alta pois kohtasin tämän näyn kurkistaessani parvekkeen ovien läpi ulos. Montaakaan minuuttia ei mennyt, kun keikuin kamera kaulassa ensin yläaulan ikkunan äärellä ja sitten viileällä verannalla. Ajatukseni täyttyivät auringon energialla ja suunnitelmilla kevään kohokohtiin.
Etupihaamme vartioi ja suojelee ikivanha mänty, jonka rungossa on jo kilpikaarnaa. Puun profiili aamun kajoa vasten näyttää hurmaavalta.
Joulupuiden junttaaminen koloihinsa onnistui yli odotusten, koska niitä ei hevillä saa irti ennen kuin talvi hellittää otteensa.
Puutarhakeinu keskellä hankea muistuttaa kesän leppoisista taukohetkistä Laurin soitellessa kitaraa. Siihen on mukava asettua mukavasti hyvän kirjan tai lehden kanssa ja kadota mielikuvituksen siivin kauas tarinoiden syövereihin.
Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus. Tämäkin maisema näyttää aika tavalla toisenlaiselta kesäkuumalla. Muistatko viime kesän telttakuvat pihamaalla? Huvimajat ovat hauskoja. Nyt voisi rakentaa lumilinnan ja valaista sen kynttilän pätkillä. Lapsuudessa se oli aivan lempipuuhaamme veljen, serkusten ja naapurin lasten kanssa.
Potkukelkat odottavat malttamattomina pääsyä vauhdin huumaan kylätiellä. Pikkuisena muistan äidin kyydinneen minua jäistä tietä pitkin mummolaan. Istuin takaperin kelkassa ja pidin välipuusta tiukasti kiinni. Viiden kilometrin matka taittui joutuisaan. Talvivaatetus oli tuolloin aika lailla toisenlainen. Punainen villapuseroni ja tupsupipo on ollut käytössä vielä täälläkin meidän lapsillamme.
Huomaatko, minkä uudistuksen innostuin ja onnistuin tekemään tänään tänne blogin etusivulle?
Potkuttelemisiin, Tuija
Nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta. Nostalgiaan liittyy usein menneen aikakauden ihannointia. Sananmukainen merkitys sanalle nostalgia on koti-ikävä, kotimaan kaipuu. Se on johdettu kreikan kielensanoista nostos, kotiinpaluu ja algos, tuska.
