Ulkona on uskomattoman ihana kesäillan lämpö ja tunnelma. Aurinkoisella yläpihalla kirsikkapuun kukat tuoksuvat makeilta houkutellen pörriäisiä luokseen, mutta omenapuut antavat vielä odottaa loistoansa. Nuput ovat aivan juuri aukeamaisillaan.
Kameran otoksia koneelle tallentaessani eteeni tupsahti tämä jo jokin aika sitten ottamani kuva lempiavaimestani. Iloitsen joka kerta, kun otan tämän käteeni ja suuntaan sen kanssa ikiomalle T -huoneelleni. Helmien hypistely on mukavaa.
Olen kokonaisvaltaisesti reagoiva ihminen, jolle pienilläkin nyansseilla on suuren suuri merkitys. Onneni koostuu palasista, joista muodostuu loppujen lopuksi harmoninen kokonaiskuva omiin mielikuviini.
Tällaisessa vanhassa antiikkisessa miljöössä eläessä on joihinkin asioihin pakko suhtautua sopivalla suurpiirteisyydellä. "Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa" lukee kortissa, jonka olen kiinnittänyt muistitauluuni. Näin se on. Oikeasti. Näkökulmansa voi valita ja toiveikkuus kiitollisuudella höystettynä on antoisaa.
Takapihan kielot olivat eilisillan iloni sekä rauhoittumishetkeni ennen iltapuuhia. Kimppu tuoksuu miltei pökerryttävältä, mutta kuitenkin juuri niin kesäiseltä kuin toivoinkin.
Mitkä ovat sinun onnesi avaimet? Minulle iloa tuottavat muun muassa pihapiirin villit kukat ja miljoonat mahdollisuudet. Viereiselle pellolle levitetyn lannan hajukin vahvistaa uskoa uuteen kasvukauteen rastaiden konsertilla säestettynä.
Kesäisen illan terveisin Tuija
ps. Tämä on 300. tekstini ja kirjautuneita lukijoita on yhtä vaille 100.
