Hyvän elämän reseptit

Hyvän elämän reseptit - Oivalluksia arjen keskelle on enemmän kuin kirja. Tuohon opukseen tarttuessa tuoreen kirjan vieno tuoksu valpastaa aistit elämykselle, joka on kuin matka unohdettuun mummolaan ruusutarhan keskellä. Ravisuttavan antoisa blogiyhteistyökokemus! Kiitos Sanna ja Readme -kustantamo!

#hidastaelamaa

Kokonaisuutena kirja on valloittava yhdistelmä kirjoituksia ja valokuvia elämästä ja sen eri sävyistä. Kuvitus vaihtelee värikylläisistä räsymatoista hempeisiin repaleisiin tapetteihin. Joukossa vilahtelee villalankamattoja, joiden päälle olisi ihanaa kellahtaa loikoilemaan kiviä, kukkia ja pitsejä unohtamatta. Tyynyläjien pehmeys sekä haalistuneiden raakalautaseinien roso tempaa lukijan mukaan visuaaliseen iloitteluun, joka pitää otteessaan alkusanoista kiitoksiin asti. Kuvituksen takana on Simelius Simelius. Graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut Satu Kontinen.

Sanna Wikström on kirjan tekijä, jonka kanssa uskaltauduin juttusille toukokuisella Helsingin retkellämme Akateemisen kirjakaupan hyllyjen välissä. Harmillisesti hänen esityksensä yhdessä Hanna Partasen kanssa oli juuri loppunut, kun saavuin paikalle. Sanna on toinen Hidasta elämää -sivusto  -perustajista. Olen vuosikausia seurannut sivustoa, koska sen esteettistä silmääni hivelevä ulkoasu alunperin houkutteli tutkimaan asiaa vähän tarkemmin. Hänen mottonsa: "En ole sitä, mitä teen, vaan teen sitä, mitä olen" huokui hänen olemuksestaan lyhyen juttutuokiomme aikana. 

Oheisia linkkejä napauttamalla polku johdattaa sivuston juurille, jos kiinnostuksesi herää. Vai, onko tämä sinulle jo tuttu https://www.facebook.com/hidastaelamaa/ ?

#hidastaelamaa



Kirja sisältää kymmeniä tekstejä. Sannan kirjoitus Arki on kirjan alussa

"Jos arjen kohtaa läsnäollen-
ihmetellen, uteliaana ja avoimin
aistein - arki alkaa tuoksua ( myös)
syreeneiltä, pullalta tai juuri
leikatulta ruoholta."


Kiitos ja Anteeksi loppusivuilla

"Anna itsellesi anteeksi.
olet kuitenkin yrittänyt
parhaasi, vaikka se ei
ole siltä välttämättä
näyttänytkään."


Kirjan lauseisiin on ilo palata aina uudelleen.

#hidastaelamaa

Sinulle lukijani on tilaisuutesi tullut! Posti kuljettaa kuukauden kuluttua onnekkaalle tätä postausta kommentoineelle tämän keväällä ilmestyneen ajatuksia herättäneen teoksen. Minulla on ilo ja kunnia jakaa hyvää mieltä ruudun sille puolen. 

Kerro kommentissasi, mikä saa sinun sielusi hymyilemään? Millaista on hyvä elämä? 

#hidastaelamaa

Reseptin sanoin

"Anna mielen levätä

epätäydellisyydessä,

keskeneräisyydessä ja 

hallitsemattomuudessa."

toivotan sinulle leppoisaa kesäeloa, missä sitten ikinä oletkaan.  Tämän postauksen kuvitus on poikkeuksellisesti lainattu viimeistä kuvaa lukuunottamatta Hidasta elämää -sivustolta. 

Jos uusia postauksia ei putkahda kuukauteen niin se tarkoittaa sitä, että huoltokatkos koskee sekä minua, blogia että tietokonetta. 

Hiljaa hyvä tulee, Tuija

Vanhan kasvihuoneen uusi elämä

Puiden tarinoita

Sinä Koti meidän -blogia jo pidempään seuranneena tiedät, että meidän kesätraditioihimme kuuluvat autoretket milloin minnekin. Nyt te uusimmat pääsette ensimmäistä kertaa matkassani Lahteen. Sataman ja Sibeliustalon lähellä sijaitsee Pro Puu, joka on Laurin toivelistan kärjessä aina vain uudestaan. Linkkien takaa löydät lisätietoa halutessasi.

Viime viikon keskiviikkona maltoin jättää tuikitärkeät kotipuuhat (=siivoustajasensellaista) ja innostuin matkaseuralaiseksi. Onneksi lähdin! Joskus sitä kuuntelee toisen höpinöitä puolella korvalla ja minä useinkin tinnituksen heikentämällä korvallani. Matkamme päämäärä oli hyvin selvillä, mutta näyttelyn aiheesta en ollut noteerannut tuon taivaallista. Puutöitä luulin siellä olevan. Pöllit keskellä salia...

Puiden tarinoita luki isolla heti sisäänkäynnissä, mutta minäpä tapani mukaan ihailin interiööriä ja tunnelmaa. Salin perimmäisestä nurkasta kuului ääntä, joka sopi paremmin kuin hyvin tilaan. Tuosta mystisestä kerronnasta tuonnempana lisää. 


Matkavarusteita kotona kasatessani päätin jättää kameran ja kepeät kengät kotiin ja viettää blogivapaata aikaa. Toisin kävi, taas kerran. Kameran puutteen paikkasi loistavasti älyttömän hyvä puhelimeni, mutta helteessä olisi varvastossut, Calout tai kiilakorot olleet parempi valinta, vaikka ajokengiksi niitä en suosittele. Kyytiläiselle käypä vaihtoehto kylläkin ja lyhyille kävelymatkoille eli lopulta hyvä juttu, että läkähdyin Converseissani. Siitäkin lopussa lisää, jos sinne asti jaksat lukea. 

Aikani näyttelysalissa haahuiltuani pysähdyin vieraskirjan viereen ripustetun lehtileikkeen äärelle. Muistan hämärästi lukeneeni tuon Helsingin Sanomista, mutta täytyy myöntää vasta tässä vaiheessa ymmärtäneeni, missä näyttelyssä olin. Julisteiden suuret kuvat saivat minut havahtumaan, että nuo olen nähnyt Punalan kirjahyllyssä. 

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen  ovat tehneet yhdessä kolmiosaisen kirjasarjan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Puuseppä . Se aiemmin mainitsemani kertomus, joka kuului salissa, on tämä samainen tarina äänikirjana. Kotona asiaa tutkaillessani minulle selvisi, että tuo tutunkuuloinen ääni kuului Samuli Edelmanille. Tuossa yhteydessä en osannut ääntä ja ihmistä yhdistää. Tuon hoksatessani ajattelin yhtä ihmistä, joka taitaa seota sukissaan tämän kuullessaan. 

Ritari on nimeltään kirjasarjan toinen itsenäinen osa ja kolmas on Merenkulkija. Jokaisen kirjan voi lukea omana tarinanaan, mutta itse ahmaisin ensimmäisen iltapalaksi, toisen varhaisaamun iloksi ja kolmannen myöhäistä aamiaista nauttiessani. Olin onnellinen, että kaikki kolme löytyivät puuseppämme hyvin varustellusta kirjastosta. Toivottavasti myös trilogian kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät yhtä vaikuttavina ääneen luettuina elämyksinä.

Esteetikkona kirjan kuvitus ja teksti anfangeineen tukivat kokonaisvaltaista lukuelämystä. Tarinoiden monisyisyys houkuttelee palaamaan niihin uudestaan ja uudestaan. Uskomattoman miellyttävää vaihtelua uppoutua kertomukseen, jonka saa luettua yhdellä rupeamalla.  

Mielessäni loin yhdyssiteitä kaikkien kolmen Puusepän, Ritarin ja Merenkulkijan tarinan välille. Pieni, mutta ihastuttava yksityiskohta, on kirjanmerkkkinauhat, joiden värit ovat osa tarkkaan harkittua taide-elämystä. 

Allekirjoitan täysin tuon ylläolevan lainauksen näyttelyn seinältä. Kiintoisaa olisi lukea lapselle nämä kirjat, mutta sitä jäin miettimään, kuinka nuorelle sisältö aukeaa. Varmasti viriäisi yllättäviä keskusteluja. Oma kokemusmaailma ja ennakko-odotukset sävyttävät aikuisella tilannetta eri tavoin kuin pienellä ihmisellä, joka saattaisi ihmetellä erikoisia sanavalintoja sekä jännittäviä käänteitä.

Uppouduin Puiden tarinoita -näyttelyyn takaperoisessa järjestyksessä, mutta vaikutuin ja kirjoja lukiessani liikutuin. 

Tämä on Puun aika -näyttelysarjan ensimmäinen osa ja se on avoinna vielä kolme päivää. Pro Puu Facebook -sivuston mukaan galleria on avoinna ympäri vuoden ja näyttelyt vaihtuvat kuukausittain, useimmiten kuun vaihteessa. Aihepiiriltään näyttelyt liittyvät tavalla tai toisella puuhun. Vielä ehdit, jos kirjan kuvituksen alkuperäistyöt kiinnostavat viehättävässä kontekstissa! Galleriamyymälästä löydät kauniita lahjoja joko ystäville tai itsellesi. Meille sieltä kotiutui jalavakynä verstaalle. 

Kierrettyämme näyttelyn päätimme poseerata toisillemme pihan mustanpuhuvan rakennelman kulmalla. Sibeliustalo häämöttää taustalla, mutta ei suostunut samaan kuvaan kanssani. Liekö syynä läkähtyneet koipeni tennareissa vai se, että kuvaaja sijoitti minut hienosti kolmioon. Jalkateräni näyttää järisyttävän isolta, mutta oikeasti se on siro 39. 

Matka-asuni on kesän lempivaate, jonka asustan aina tilanteen mukaan. Sillä olen viipottanut Ruissalon poluilla, lakkiaisjuhlissa ja kaupungilla. Kotonakin se toimii pyhäpäivän mekkona, koska normaalisti jalassani on useimmiten Hait farkkuhaalareiden kaverina. Maksimekkovilliinnyin muutama vuosi sitten ja loppua ei näy. 

Hyppäsin pois raiteilta, mutta summa summarum, tässä on Küttner-Tietäväisen ahmaisten nautittava kirjapino, joka ei ihan pian palaa Punalan hyllyyn. Huomionarvoista on, että tämä kolahtaa varmasti poikiin, jos lukeviin miehiinkin. Aion lukea ne uudestaan itsekseni tai jos hollille osuu joku sopiva uhri niin voi, kuinka nautinkaan ääneen lukemisesta miltei yhtä paljon kuin kuuntelemisesta. 

Aurinkoisin kesäterveisin, Tuija (lat.arborvitae = elämänpuu)