Mittatilauskeittiö

Millainen on unelmiesi mittatilauskeittiö?

Mittatilauskeittiö on mitoitettu ja suunniteltu tilaajan yksilöllisten toiveiden mukaan. 

Syksyllä saimme Villa Iirikseen joululahjatilauksen tällaisesta pikkuruisesta mittatilauskeittiöstä Kalasataman lastenhuoneeseen. Pinterestin ja Instagramin inspiraatiokuvien pohjalta keittiö muotoutui ideasta toteutukseen. Kompaktissa kokonaisuudessa piti olla uuni, liesi ja tiskiallas sekä naulakko. 

Suunnitelmista valmiiksi aikaa kului parisen kuukautta.  Minä puolestani tyylilleni uskollisena aloin heti virittelemään visiota tekstiilien osuudesta, vaikka siinä vaiheessa keittiön värimaailma ja kokonaisuus olikin vielä avoinna. 

Keittiön rungon Lauri rakensi Punalan verstaalla pala palalta. Seuraava työvaihe lukuisine maalauksineen oli paras tehdä minun työhuoneeni pöydällä mahdollisimman pölyttömässä tilassa. Kunniaa lukuisista maalausilloista en itselleni ota. Väriksi valikoitui yhteistuumin vaalean vihreän sävy. Olin kannustaja, huoltaja ja kuuntelija sekä myötäntoilija.

Halusimme tähän uniikkiin, pitkäikäiseen leikkipisteeseen kierrätysideologiaa. Vesihanaksi löytyi varaston hyllyltä vanha kraana ja altaaksi siisti emaliallas, joka on jo vuosia odotellut uutta sijoituspaikkaa vapauduttuaan yläkertamme pikkuvessasta. Oli kuin tarkoitettu, että ne siellä nököttivät ja odottivat uutta sijoituskohdetta.

Verhokankaan ostimme Jyväskylän kotimme keittiön ikkunoihin 30 vuotta sitten. Marimekon kukkakuosi oli tuolloin mieleinen ja on edelleen ja ajatus sen uudesta elämästä lapsenlapsemme leikeissä on ihastuttava. Varsinkin, kun äitinsä on kurkistellut noiden samojen kukkien katveesta pihan tapahtumia. 

Mittatilauskeittiö kääriytyi esiin kääreistään täällä Villa Iiriksessä joulun aikaan ja kotiinkuljetus kuului asiaan. Viime lauantaina oli liikuttavaa seurata lahjan kotiutumista sijoituspaikalleen, johon se sopi kuin nakutettu. Onnistuimme toteuttamaan vastaanottamamme tilauksen toiveiden mukaisesti ajallaan. 

Hyvillä mielin keittiöilottelua, Tuija

 

Loppiainen

Raikkaalla ilmalla on inspiraatiota herättelevä vaikutus.

Marraskuusta asti olen mietiskellyt kesäpation virittelyä glögihetkeen. Valonauha ja pari kulahtanutta lasilyhtyä kynttilöineen kaipasivat seurakseen vain pehmeän lumihunnun. Tämän, kun täydentäisin lampaan taljoilla, kuumalla glögikannulla, pipareilla ja suloisilla mukeilla niin olisipa viehättävää. Seurakin olisi suotavaa. Puitteet ovat siis kunnossa seuraavaa joulun aikaa varten. 

Piparitaikinaa ei tällä kertaa tullut syötyä kokonaan, mutta ei myöskään leivottua. Minäpä näppäränä naisena pakastin sen ensi vuoteen tai siis se lopulta jäätyi lasiverannalla. Minun tehtäväni on vain siirtää se pakastimeen. Uskoisin sen olevan aivan kelvollista 10 kuukauden kuluttua, jos kerrankin olisin ajoissa kaulimeni kanssa. Vielä voisin pienen palan nakertaa taikinasta, koska se on jouluherkkuni nro 1. 

Kuusesta riisuin ensin punaiset, sitten vielä pallotkin ja lopulta jäljelle jäi vain pari koristetta ja tähti sekä Airamin valot. Lattialle rapisee neulasia, mutta en millään malta sammuttaa kynttilöiden loistetta vielä. Viikon voisin nautiskella jouluisesta tunnelmasta. Onneksi kuusi neulasineen on syrjässä kulkureiteiltlämme. Keittiön pikkukuuset ovat puolestaan tapansa mukaan alkaneet versomaan uusia kerkkiä. Ne napsin teeheni mausteeksi. 

Loppiaisillan terveisin tuikku, koska valoa ei voi koskaan olla liikaa

 

Maalaistalon talvi

Vuosi vaihtui lumihiutaleiden leijaillessa puuteroimaan maiseman. Hurmaavan kauniit talvihetket täytyi tallentaa sekä mielen sopukoihin että kuviin, joista seuraan mieluusti Villa Iiriksen tapahtumia. 

Lumiharso toi levollisuutta näkymään ja valoa katsojan sieluun. Nyt on kaivettu esiin kola, lumilapio ja pulkatkin pääsivät käyttöön ensi kertaa tänä talvena, jonka oikeastaan ajattelen alkaneen vasta nyt. Kylätiellä saattaisi olla hyvä ura potkutella kelkalla, joka vielä majailee säilössään.

Pihamaalla näyttää vilistävän jos jonkinlaista menijää jäljistä päätellen. Pupujussin näimme pikkupiiperon kanssa ulkoillessamme. Se loikki vinhaa vauhtia portilta meitä pakoon puiden siimekseen. 

Ajatukseni oli kirjoittaa kooste viime vuodesta. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja uppouduin näihin talvisiin otoksiin, vaikka heleät kesän sävyt vetävätkin puoleensa houkuttelevasti. Raikkaasta ilmasta on ollut ihana nautiskella isoina haukkauksina. Saunasta olisin loikkinut hankeen, mutta vielä ei ollut riittävän isoa ja pehmeää nietosta lumikylpyyn. 

Muistoja menneiltä vuosilta on karttunut yli 550 postauksen verran: teepostauksista kuvakimaroihin ja sairastupaan. Inspiraatio  saattaa iskeä milloin mistäkin. Poimin tähän muutaman linkin matkan varrelta. Huomaan, että ei juurikaan haittaa, vaikka varsinainen joulupostaus jäi tekemättä. Onpahan ensi joulun odotukseen ideakuvia kivasta katajakattauksestamme. Instagramissa siitä jaoin makupaloja.

             Toivotan sinulle lukijani lempeää, hyvän mielen vuotta 2021! 

Sydämellisin terveisin Tuija

Villasukkien vuosi

Voihan villasukka! 

Yhtäkkiä oivalsin, että tänä vuonna olen neulonut sukkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Neulominen on ihanaa! Käsillä on aina oltava sukka tai parikin tekeillä. 

Alkuvuodesta ihastuin vai olikohan se viime vuoden puolella näihin pellavansävyisiin ylipolven sukkiin, joista on tullut lempisukkani. Instagramissa näin Ellenin tilillä hänen tekemänsä vastaavat. Rohkeninin kysyä ohjetta ja sillä tiellä olen, kiitos ohjeen laatijan ystävällisyyden! 

Tämä kaksi oikein, yksi nurin -joustinneule on jostakin syystä erityisen rentouttavaa neulottavaa. Teen nykyisin aina kahta sukkaa yhtä aikaa niin takaan, että niistä tulee kutakuinkin samanlaiset. Ylipolven sukat voi vetää viluisena korkealle tai pitää makkaralla säärissä. 

Puolukkavillasukat päätyivät työn alle kaverin innostuksesta alkuvuodesta. Työ eteni aluksi takkuisasti, mutta lopulta tuli valmistakin ja saaja ilahtui kovasti kirjoneulesukistaan, jotka sopivat erityisen hyvin luontoihmiselle. Junasukkia on syntynyt niin monet, että olen seonnut jo laskuissa. Ensimmäiset pikkuruiset valkeat tein vauvalangasta Kreikassa jo toissa kesänä. Olen luvannut pitää pienet jalat villasukissa. 

Syksyllä, kun meidän elämäntavastamme vanhan maalaiskiinteistön vaalijoina tehtiin juttu paikallislehden teemanumeroon, toimittaja Annukka Tammilehto halusi ikuistaa minut puulieden kupeessa neulomassa.  Kuvattavana oli luonnollista olla, koska tuo on yksi lempipaikkojani hellittää hetkeksi lankojen lumossa tulen rätistessä viehättävästi pesässä.

 

Äänikirja ja neuletyö ovat mainio parivaljakko varsinkin, kun sukka on selkeä. Kirjoneule vaatii keskittymistä, mikä sekin on äärimmäisen hyvää tekevää aivoille. Oikein huvitti, kun etsin kuvia tähän postaukseen. Useissa kuvissa oli kerä ja puikot sekä puikonpidikkeet

Neuletyö on siitä mainio, että se kulkee hyvin mukana erilaisiin paikkoihin. Samoksen naapurissa Agathonisin saarella, kun olin junasukkainnostukseni alkutaipaleella, käsityöni herätti ihmetystä. Tänä vuonna olen heilutellut puikkojani ainakin kotisohvalla, töissä, webinaareissa, kokouksissa, luennoilla, opiskellessa, Zoomissa, Netflixin äärellä, riippumatossa, pihaterassilla, veneessä, Ruissalossa, YO -kylässä, Kalasatamassa, Fiskarissa, junassa, bussissa ja automatkoilla sekä pitkillä retkillä että lyhyillä kauppamatkoilla. Minusta on siis tullut pesunkestävä mummi tai ainakin intohimoni on villasukat sekä käytössä että tekemisenä. 

Olisi mukava lukea, herättääkö villasukat sinussa tunteita niiden puolesta tai vastaan. Entä neulominen? Onko se sinun juttusi vai inhokkisi numero yksi? 

                                       Lauantai-illan terveisin Tuija

 

Juhlahetkiä Villa Iiriksessä

                            Villa Iiris 

                            est. 6.12.1996

Tänä aamuna heräsimme 25. itsenäisyyspäivän aamuun Villa Iiriksen saumapeltikaton alla. Aika kiitää -sanonta on totta minulle tässä hetkessä. Juurihan allekirjoitimme kauppakirjaan nimemme ja astelimme Hämeensiltaa käsikkäin tietämättöminä muista mukavista yhteiseloamme mullistavista uutisista. Siltä siis tuntuu, vaikka ajankulun huomaankin monestakin syystä. Tuo talokaupoista viikkoa myöhemmin valjennut vauvauutinen oli ihanista ihanin yllätys. Huokaisin helpotuksesta, kun syy väsymykseeni selvisi. 

Tarkistin oikein isoon paperiin kirjoittamalla, että totta se on. Neljännesvuosisata  huvilan haltijoina on täyttymässä. Vuosilukuja on pitkä liuta. Silmissäni ja mielessäni kiisi monia hauskoja tilanteita ja tapahtumia sekä myös niitä, joiden yli mieluusti loikkaisin. 

Unelmoi. Usko. Tee. Toista. -sanat kuvaavat loistavasti elomme polkua antiikkisen kiinteistön vaalijoina. 

Kesä 2000

Yhdessä me olemme suunnitelleet ja toteuttaneet valtavan määrän kohennuksia sekä pieniä että isoja näissä rakennuksissa. Lantliv -lehdet tutkittiin tarkkaan ideoita kerätessämme. Sohvalla kainalossa istui usein lapsista keskimmäinen, joka nautti lukuhetkistämme. Iltamyöhällä pikkuväen uinuessa millimetripaperille tehdyt piirrokset muuttuivat toteutuksiksi, jos ei konkreettisiksi siinä hetkessä niin ainakin mielikuva vahvistui toteutuksista. Useina pyhäpäivinä alkoi tapahtua ajatuksella: 'Kurkistetaan vähän...' 

Saunaremontti ei ollut mitenkään pienimmästä päästä! Urakka työllisti meidän lisäksemme isovahemmat ja lapsista isoinkin tarttui siveltimeen omasta aloitteestaan. Työmaalla oli tilaa myös mielikuvituksellisille leikeille. Ilmeistä päätellen rakenteilla on kokonainen kylä tai kaupunki. Luovuus on meidän perhettämme yhdistävä vahvuus. Tässä miljöössä on ollut tilaa toteuttaa itseään sekä pienillä että isoilla ihmisillä.

Kirsti -mummin tallentamiin hetkiin on hyvä aika ajoin palata ja kokea kiitollisuuttta elämän kaikista sävyistä. Väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut. Nyt onkin sitten oiva aika ottaa rauhallisemmin ja edetä edelleen teemalla Unelmoi, Usko. Tee. Toista. 

Karsimalla olemme löytäneet ne meille olennaiset tavat kokea harmoniaa tässä unelmiemme pihapiirissä. Valmista ei tule koskaan, mutta näinhän elämä menee. Käännän katseeni ilonaiheisiin. 

Juhlapäivän illan terveisin! Tuija

Valoisa Villa Iiris

Avaatko ovesi joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?
Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi,
kun matkoillesi lähdet.
– Hannele Huovi –

Aamusella tiesin, 

mikä on tärkeintä tänään:

* Tonttukynttelikkö keittiön kaapin päälle tuomaan tunnelmaa.

* Ikkunoille sähkökyntteliköt.

* Valosarjat parvekkeen kaiteelle ja eturappusten kuuseen. 

Mikä tekee joulun tunnelman? 

Mielentila ja asenne ratkaisee. 

Hyvän mielen joulun ainekset ovat lähempänä kuin arvaankaan. Tässä ja nyt. 

Pikkumetsämme siimeksestä hain kuusia tuomaan iloa lähi-ihmisille. Hyvän mielen teko. 

Teen asioita, jotka ovat itselleni merkityksellisiä.

Joko joulu kurkkii teidän nurkilla? 

Sykähdyttävin sunnuntaiajatuksin, Tuikku

 

Valoa marraskuuhun

Tanskalaistyylinen talvi, totesi tyttäremme viime viikonloppuna, kun perheineen saapui isänpäivän viettoon kotikotiin. Tuolloin lähimetsän sammalikot vihersivät houkuttelevasti. Askel upposi lempeästi mättäisiin. Onneksi viivähdimme hetken niiden äärellä. Nyt ne ovat muisto vain. 

Vahvuuteni on toiveikkuus, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä kesti löytää myönteisiä puolia lähimetsän huvettua motokoneen kitaan rytinällä ja ryskeellä.  

Tänään havahduin outoon valoilmiöön kahdestakin syystä. Yleensä marraskuussa aurinko loistaa poissaolollaan ja ottamiani kuvia tovin katsottuani tunnelmasta tulikin keväinen olo. Siis marraskuun puolivälissä! Kyllä nyt on maailman kirjat sekaisin, mutta en valita. Auringon säteet ulottuivat jopa keittiöön niin mikähän on näkymä huhtikuussa, jolloin valon voima on todellinen, lämmittävä ja häikäisevä. Jotain hyvääkin maiseman avartumisessa...

Perjantaina nautiskelimme perjantaisushit, vaikka verstaan uusin tuotos olikin vielä vaiheessa. Käsintehdyt puikot toimivat erinomaisesti. Tuskin maltan odottaa hetkeä, jolloin pääsemme upeiden sushilautojemme äärelle maukkaiden annosten kera. Sushirakkaus voi saada aikaan luovuutta ja inspiraatiota. Paras miljöö maukkaaseen ateriaan näkyy kuvissa. Ihailen kädentaitajani innostusta! 

Hyvinvointia elämään tuo tietoinen pysähtyminen itselle merkityksellisten asioiden äärelle. Koti meidän antaa tilaisuuden elää oman näköistä arkea, jossa on tilaa monenlaisille ajatuksille ja toteutuksille sekä visioille. 

Vanhassa miljöössä on tunnelmaa, joka edellyttää keskeneräisyyden ja säröjen sietokykyä. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on koulinut meitä ihmisinä. Kolmikymppisinä pienten lasten vanhempina otimme huikean rohkean loikan kaupungin keskustasta tänne palveluiden ulottumattomiin. Innostus, toiveikkuus ja sinnikkyys ovat olleet kantavia voimia, kun on tullut lunta tupaan. Onneksi ei sananmukaisesti kuitenkaan.

Isovanhempina uusi elämänvaihe tuo näkökulmaan avaruutta. Millaisen mummolakokemuksen tarjoamme ja mikä meille aikuistuneiden lastemme vanhempina on nyt arvojen keskiössä. Kahdenkeskiset sushihetket ovat ainakin iso ilo, josta en hevin tingi. Nyt on vielä uniikit kattaukset tiedossa niin eihän edes marraskuun hämäryys voi hyvää mieltä himmentää. 

Sunnuntaisin sushilautaterveisin Tuija

Photo by Lauri