Jouluvalot vai kausiviritys?

Jouluvalot vai pitäisikö sanoa kausivalot tulvahtivat mieleeni, kun tasan kuukausi sitten istahdin Kokkarin rannalla maha kurnien Basilico -nimisen ravintolan valkeaan pöytään tekemään tilaustani valkosipulisesta Margarita -pizzasta. Ensinnäkin tämä oli ainoa paikka, jota tutkailin etukäteen ja johon päätin jossakin vaiheessa suunnata syömään, koska lempiyrttini on basilika. Paikan päällä syynä oli hurjan nuhainen ja kurkkukipuinen olo, johon ajattelin valkosipulin olevan oivallinen lääke. Lounaaksi olin nautiskellut limesorbetin. Nälkä tuli taudista huolimatta, mutta arvelen menettäneeni makuaistin, kun hyvällä tahdollakaan en maistanut toivomaani tujua troppia. Pettymys oli aikamoinen ja olo kurjanlainen, mikä ihme ja kumma ei kuvasta välity. Vai sopiiko minulle poteminenkin paremmin kreikkalaiseen tapaan... 

Aamulla hotellihuoneeni sängystä kömmittyäni olin nostanut Hyvän mielen korteista lauseen: Kuuntelen, mitä kehoni tarvitsee. Toteutin tuota aamiaisesta alkaen. Join hunajaista sitruunainkivääriteetä kanelilla höystettynä hovimestarin vihjeestä ja toden totta se helpotti oloani. Siitä siirryin hotellin altaalle aurinkotuoliin loikoilemaan. Nautin siististä, rauhallisesta miljööstä frappea siemaillen ja Spotify tarjosi musiikkinautinnon. Sattumoisin olin muistanut ladata puhelimeeni rennon letkeää kuunneltavaa. Kirjavalintani Ihanaa elämää meni tällä kertaa pieleen ja pahasti. Kannen kuvan perusteella en suosittele valitsemaan luettavaa, vaikka se minulla monen monituista kertaa on onnistunut paremmin kuin hyvin.  

DIY

Loma itsekseen antoi aikaa ajatella ja olla omissa oloissaan, mikä herätti aivan valtaisan rauhan kaipuun ja pohdinnat, mikä elämässäni on tärkeää, oleellista. 

Rakkaus pulpahti pintaan arvoistani tärkeimpänä. Tarkoitan rakkaudella jotain laajempaa kuin käsitteen suppeaa merkitystä romanttisena väreilynä. 


Taivaalle noussutta kuuta ihaillessani kyynel oli hiipiä silmäkulmaani, kun kuvan pariskunta vietti leppoisaa iltaa kahdestaan. Minä mutustin mautonta ateriaani ja yritin löytää ilon pilkahduksia, joita huomasin yllättäin yläpuoleltani ja nenäni edestä. Talvikauden kohokohta joulu ja sen kaikenkirjavat valmistelut valtasivat ajatukseni kuvaillessani tähtivaloja ja lasipurkista tuunattua tuikkukuppia. 

Full moon 16.9.2016 Kokkari, Samos

Iltahämärissä tarjoilijatyttö tilasi minulle taksin, jota odotellessa tuijottelin taivaalla möllöttänyttä valopalloa. Täytyy myöntää, että merituuli puhalsi niin hurjasti, että hytisin hepenissäni. Ihmettelin, että missä kummassa kyytini viipyy. Palasin asiaa tiedustelemaan ja kuulin neidon huhuilevan: Lady! Your taxi is around the corner. Rantakatu olikin suljettu liikenteeltä ilta-ajaksi, jolloin sen valtasivat tavernat pöytineen. Löysin minua odottaneen auton kuljettajineen ja tuota pikaa olin takaisin mäellä sijainneella asumuksellani. 

Kokkarin tuulet tuiversivat tuulettaen ajatuksiani. Seikkailuni tärkeintä antia olivat ystävällisyys ja avoimuus, jota kohtasin kaikkialla. Vierailuani isännöineen Nikolaoksen sanoin: "Tulit vieraaksemme, lähdit ystävänämme." Samoin ihanan Argiron sanat: "Olit onnenpotku meille! Positiivinen säteilysi yhdistettynä karismaattiseen olemukseesi valloitti meidät." Puhumattakaan hovimestari Dimitrisin lausahduksesta: "Tuija, I think your photos are like poetry."

Voimaantuneena, Tuija

ps. Tämä tarina saa jatkoa...

Ilta Kokkarin rannalla

Aurinkoenergiaa, ole hyvä!

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom...

Nyt, jos koskaan, oli oivallinen hetki uppoutua kuvien aurinkoisiin tunnelmiin. Sulassa sovussa rakkaimpia kesämuistoja täältä ja muualta.

Eilisellä pikkuastelulla metsän siimeksessä ihmettelin lumen huvenneen potemiseni aikana miltei kokonaan. Mustikanvarpujen silmut pullottivat niin, että teki mieli sanoa niille: Malttakaa vielä muruset! Leikkimökin takaa pakoon pinkaissut jänöjussi ei malttanut vaan otti kiitolaukan kohti takametsää ja siintävää peltoaukemaa, jossa jäljistä päätellen on pidetty karkeloita. Onneksi vanhuudenhöperö ulkoilukaverini ei hoksannut mitään. 

Ilma oli raikas ja virkistävä. Testiaskeleiden jälkeen olikin sitten taas huilattava tovi. Tohtori suositteli paljain jaloin kävelyä, joten äkkilähtö lämpimälle hiekkarannalle alkoi houkutella.   Lähimetsässä en siis noudattanut tuota annettua ohjetta. Tyydyn arjen realiteetteihin ja lennän mielikuvitukseni siivin etelän lämpöön. 

Iloa arkeesi, Tuija

Memories

Syysillan hämärtyessä minuun iski kaipuu kesän lomatunnelmiin.

This tiny box is full of memories.
The wood is from Kefalonia and Samos.
The necklace is from Manolates.
Lauri has made four boxes like this for me and our daughters as a Christmas present. Isn't it lovely?

You can taste the warmth of sunny holidays during last summer.

Best wishes to all our friends in Samos island! 

Hugs, Tuija

Birthday

Myönnän palaavani päivittäin lomatunnelmiin. Tänään muistin yhtäkkiä, että tasan kuukausi sitten ylitin totisesti oman mukavuusalueeni ja toteutin syntymäpäiväsankarimme hartaan toiveen retkestä Manolateksen vuoristokylään. 

Onneksi olin pari päivää jo totutellut ajamiseen mutkaisilla, mutta hyväkuntoisilla, vuoristoteillä. Maisemia en paljon rohjennut tiirailla, koska nyt oli minun vuoroni kokea tämä elämys auton ratissa. 

Loukas Taverna ja Kerannymi olivat hyviä syitä kerätä rohkeutta jännittävään nousuun, niin ja tietysti yhteinen ikimuistoinen juhlapäivä. 

Niin vaikuttava tuo matkamuistomme oli, että olin vallan unohtaa toisen merkittävän merkkipaalun. Tänään Koti meidän -blogi täytti kaksi vuotta. Olen ihmeissäni. Juurihan vietimme lasiverannalla yksivuotispäivää. 200 julkaistua postausta on jo ihan kunnioitettava saavutus. Vai mitä!

Toivottavasti matkamuisteloni tuovat lukijallekin mukavaa vaihtelua. Mietin, että pitäisikö perustaa uusi blogi, mutta tuskinpa näillä matkapäivillä. Onhan tämä olennainen osa elämäntapaamme. Haaveilua, intoilua, oleilua ja lopulta muistelua. Kaikki vaiheet yhtä olennaisia ja antoisia. 

Vierailumme oli jo neljäs, mutta silti onnistuin eksymään Manolateksen sokkeloisilla kujilla. Näkymät parkkipaikan näköalapaikalta ja tavernasta ovat häikäisevät. Sanani eivät riitä niitä kuvaamaan. Ne on paras kokea itse.

Our friend Alek Lindus has a studio in the centre of the village. She works there with her friend Maria Karavatou in their company Kerannymi Jewelry. We have been following their artist life in Instagram as well as they like our accounts Koti meidän and tuikku. It feels that we know each other. Lauri made a jewellery box and gave it to Alek as a memory from us.

Alek invited us to her home for a visit which was a lovely experience. This was our first visit in a Greek home. Thank you Alek! The visit was unforgettable. Your home is an inspiring atelier.

This tiny ring box is a new home for my precious souvenier which is made from a piece of sea glass and silver by Maria Karavatou. Alek gave a piece of olive tree to Lauri who made this box for me as a present. It is a union of Finnish and Greek wood. Isn't it wonderful? I love this ring and the box too. It reminds me of my blog's second anniversary. Thank you my dear!

Ring, made by Maria Karavatou. Box, made by Lauri Seppälä. Olive wood from Alek Lindus.

We have lovely memories in our hearts. 

Hyvä lukija, tervetuloa jatkamaan seurassamme.

Greetings, Tuija