Tuokiokuvia vol 2

U

                          Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Lauantain lempipuuhaani on vaihtaa puhtaat lakanat vuoteeseen. Asia, joka ilahduttaa, on valkeat pellavalakanat. Samalla innostuin välttelemään lattian moppausta tutkimalla kuvakulmia ja uppoutumalla tekemiseen, joka vei minut mennessään. Siinä sivussa sain aikaiseksi jotakin, mikä oli pakko tehdä ennen pakkasia. Olisi ollut järkevää jo aiemminkin, mutta nyt oli juuri oikea hetki. Pesin ikkunat ja asettelin tuplaikkunat hellästi paikoilleen. Ikkunaruutujen väliin sujautin neljä kertaa viisi Samoksen jättikäpyä. Tuo ajatus on ennenkin vilahtanut mielessä, nyt oli aika kokeilla sitä. Toteutus miellytti silmääni ja myös matkakumppaniani. 

"Mielenrauha kumpuaa meistä sisältä."

Aiemminkin olen saattanut kirjoittaa sänkyvalinnoistamme. Ensimmäisen LEIRVIK -metallirungon ostimme  alla olevassa kuvassa näkyvään sänkykamariimme jo vuosia sitten, koska valkean kontrasti tummaa hirsiseinää vasten miellyttää meitä. Tykästyttyämme siihen hankimme tismalleen samanlaisen kesäkamariimme, jossa Mitoitus 140x200cm  on ikivanhojen tilojemme mittasuhteisiin sopivan siro. Linkkiä klikkaamalla pääset postaukseeni otsikolla Underbara sommarhus, jossa on Krista Keltasen ottamat upeat kuvat kesäkotielämästämme ajalta, jolloin tämä oli koti vielä nuorillemmekin ennen maailmalle ponkaisua.

Aikojen saatossa meillä on tilojen käyttötarkoitus vaihtunut aina sen hetkisen tarpeen mukaan. Kahden aikuisen taloudessa koti näyttäytyy toisenlaisessa valossa kuin lapsiperheen tohinoissa. On huikeaa, kun koti taipuu moneen tilanteen mukaan. Itsekkäästi emme halua vieläkään toteuttaa sisustusta vain omia tarkoitusperiämme palvelemaan vaan meistä on ihanaa tarjota jälkikasvullemmme viihtyisiä tiloja oleskella ja viettää aikaa kotikotona. Tunne, että pehmeä vuode odottaa kotiinpalaajaa, on rakkaudellinen ja lempeä. Kotimme ovat aina auki rakkaiden tulla ja levähtää maaseudun rauhassa. 

Vuodekatoksemme Bianca on tilattu Ellokselta. Olen huomannut, että asioita, joihin on tyytyväinen, voi olla vaikka kaksin kappalein koti-iloa tuomassa. Toinen on kesäkamarissamme ja toinen talvipesässämme. Molemmissa voimme uinua kuin majassa, telttailun ystäviä kun olemme. Kesähuoneessa harso suojaa itikoilta ikkunan ollessa auki ja talvella harson alla uinailemme suojassa kylmyydeltä. Pesuohjeessa luki, että vain kuivapesu. Minä uhkarohkeana huljautin kuitenkin hienopesuohjelmassa ja hyvä tuli.  Yläkerran makuutilan lämpötilan pidämme tarkoituksella alhaisena, koska uni on syvempää  viileässä. Hotellimajoituksessa tuon eron huomaan välittömästi. Kotona en kärsi koskaan silmäpusseista, mutta aamunäky hotellihuoneen wc:n peilistä järkytti tälläkin viikolla. Minäkö tuo nainen olin?

Taidamme olla kummajaisia, kun tapettivalintammekin on päässyt kolmeen eri tilaan, koska sen nimi Isoäidin aikaan taisi olla enteellisesti mieluinen. Siinä yhdistyy monta meille rakasta asiaa nimen ohessa. Värityksessä on Villa Iiriksen Uulan Olki  ja Samoksen sineä sekä kukkia, koska kellokukat ja ruiskaunokit ovat viehättäviä. Yksinkertaisesti kaunista ja kesätunnelmiin virittävää keskellä paukkupakkasiakin. 

Yläkerran kalusteista monet ovat Ikean mallistoa, koska meistä on mukavaa koota itse ja näin saada tekemisen meininkiä osaksi modernia kalustusta. Mottomme "uutta, vanhaa, lainattua, jotain sinistä" sopii kaikkialle kotiimme, joka on kuin morsian yli sadan vuoden iästään huolimatta. Ikinuori! Uudistuva, hetkessä elävä.

Tänään jäin pohtimaan, mistä muotoutuu vanhan huvilamme raikas tunnelma. Avainsanoja taitavat olla seesteisyys ja rauha. Olennaista on, ettei elektroniikka valtaa äänimaisemaa eikä tunnelmaa. Musiikista nautimme valikoidusti. Aamuhetkinä kuuntelen ilomielin miestä ja kitaraa. Akustinen soitanta on elämän eliksiiriä. Ihastuinhan silloin vuosikymmeniä sitten sitten poikaan ja kitaraan. Nyt on mies ja monta Martinia. 

 

Laadi oman sydämesi julistus oli sattumoisin tänään Susanna Jussilan Sielunsopukoita -postauksen teemana. Toukokuussa äitienpäivänä sain kyseiset kortit lahjaksi tyttäreltäni. 

Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä elämässä?

Mitä haluaisit nähdä ympärilläsi enemmän?

Mitä haluaisit antaa maailmalle? 

Lempeys on tekoja, joista tulee hyvä mieli sekä niiden luojalle että saajalle. Minä petaan vuoteeseemme pehmeät Finlaysonin pellavalakanat ja saunamme lämpiää lauantaisin. Ei itsestään vaan arjen lempitekoina toinen toiselle. #tärkeintätänään siis valkeat lakanat ja kotisaunan lempeät löylyt. Minulle inspiraation hetket tekstiini sanoja poimiessa ja alakerrassa jalkapalloa siitä nauttivalle ovat lempeitä ja hyvää mieltä tuottavia tuokioita meille molemmille. Lähellä, mutta omissa maailmoissaan. 

Esteetikkoina  olemme rakentaneet kodistamme pala palalta meidän oloisemme rauhan tyyssijan, jossa viihdymme. Samokselle haaveilen irtiottomiljööstä, johon riittäisi mainiosti parikymmentä neliötä eli sänky, minikeittiö mutteripannuineen ja valkeat lautaset, pellavaverhot ja vuodekatos, jonka alla levätä suojassa kaikenmaailman ötököiltä. Garderopi on jo valmiina matkalaukuissa silitettyinä ja viikattuina. Lempeyttä ei maailmassa ole koskaan liialti. Suuntaan katseeni ensi kesän onnelaan Pythagorionin kujalla. 

Maailmalle haluaisin antaa palasiani omista löydöistäni matkan varrelta. Lempeys elämässä on jokaiselle kulkijalle omannäköistä. Minulle sen sävyt ovat tässä elämänvaiheessa harmonisia ja tekstuuriltaan sormia hiveleviä. Käsiemme jälki tässä kodissa on yhteisen pitkän työn tulosta, mistä olen äärettömän kiitollinen. 

Pinnatuoli, puiset rasiat ja sekalaiset laukut kertovat omaa tarinaansa matkamme varrelta. Esikoisemme vauva-aikana pikkuinen ränsistynyt, pinnatuoli pääsi osaksi kotimme kalustusta. Rasioita olen saanut puikoille ja koukuille säilyttymiksi. Laukuissa on muistoja menneiltä matkoilta ja toiveita tulevista seikkailuista. Koreissa olisi lankoja setvittäviksi. Tyhjensin juuri kymmenen litran Karhulan tölkin kävyistä niin taas voisin täyttää sen sekalaisilla lankanyssyköillä, joista saisi aikaan vaikka mitä innostuksen saadessa puikkoni kilkattamaan. 

Toivon omalta osaltani tuovani hyvää mieltä ja ilon läikähdyksiä kuvillani sekä teksteilläni sinunkin kohtaamiseesi. Kerro, jos siinä onnistuin. Kiitos!

Lauantai-illan lempein ajatuksin, Tuija