Vuosi sitten maaliskuussa saksalaisessa Landidee -lehdessä ilmestyi tämä jo aiemminkin viime heinäkuussa esittelemäni artikkeli, joka oli otsikoitu DAS HAUS DER BLUMEN eli Kukkien talo.
Kevään kurkistellessa nurkan takana on ihanaa palata näihin kauniisiin kuviin, joita taitava Krista Keltanen loihti vanhan huvilamme parhaimmista kuvakulmista.
Kauneus on katsojan silmissä...
Odotan malttamattomana kevään ensimmäistä aurinkoista päivää, jolloin on riittävän lämmin istahtaa teekupin kera verannalle. Värimaailma tuossa kotimme yhdessä rakkaimmista tiloista muotoutui pian muuttomme jälkeen. Ensimmäisen kesän kärvistelimme sietäen tummanruskeiksi maalattuja ikkunan pokia ja kulahtanutta lautalattiaa. Ikkunoille sain heleänpunaiset pelargoniat, joiden suhteen värimakuni on muuttunut matkan varrella huikeasti hillitymmäksi.
Osaatko sinä kuvitella itseni tuohon tammipöydän ääreen, kun raikas kevättuuli leyhyttelee pitsiverhoja ja linnut livertelevät pihakoivussa? Välittyykö kuvistä autereinen, miellyttävällä tavalla pysähtynyt tunnelma?
Vanhassa kiinteistössä tekemistä riittää. Positiivisesti ajatellen olemme oppineet kärsivällisyyttä ja luottamusta tulevaan. Elämässäkään ei mikään ole täydellistä, mutta se voi siitä huolimatta olla antoisaa ja rikastuttavaa. Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. Kesäaikaan rennosti luovassa tilassa ja talvella ajoittain puuskuttaen sekä yskiä köhien. Kokonaisuus ratkaisee.
Värit, materiaalit, tekstiilit, tunnelma, valaistus ja mitä näitä nyt onkaan vaikuttavat kaikki kodin henkeen. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten välinen yhteys ja yhteinen suunta.
Kulunut talvi on vaikuttanut pitkältä erikoisaurinkoannoksestani huolimatta. Ensi viikolle on sääennuste luvannut jopa +7 asteen lämpötilaa. Saattanee siis toiveeni teehetkestä verannalla toteutua.
Perjantai-illan toivotuksin, Tuija
