Keväällä kerran

Havahduin tuossa toissailtana, että tämä on jo neljäs kevät, kun bloggaan. Oikeastaan jo vuonna 2013 osallistuessani wannabe -bloggarina Camilla Hynysen Creatella -yrityksen valokuvauskurssille Adalmiina Helmessä olin jo ajatuksen tasolla miltei oman blogin perustanut. "Pientä" hienosäätöä tein kesän aikana Villapuomin Hannan tukiessa minua kohti unelmaani. Elokuussa sitten vihdoinkin painoin nappia: Julkaise.

Minulla on tunne, että olen onnistunut tavoitteessani, kun vieläkin on ilo lukea omia tekstejäni uudelleen. Virheettömiä ja moitteettomia ne eivät todellakaan ole, mutta tavoitan aina sen saman tunnelman, joka on ollut sisimmässäni inspiraation pistäessä vauhtia rattaisiini.

Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokorttien myötä olen oppinut selviämään paremmin jumeista. Itseään voi avittaa pääsemään vauhtiin olkoon sitten kyse kirjoittamisesta, siivoamisesta, remontista tai mistä milloinkin. Siinäpä muuten oivallinen vinkki äitienpäivälahjaksi. Kortit löytyvät hyvin varustelluista kirjakaupoista ja täältä.

Tämä kevät on säiden puolesta ollut vähintäänkin vaihteleva. Sunnuntaina ihmettelin elämänmenoa yläpihan kasvihuoneessa ja ja pyörsin ajatukseni välivuodesta, kun ajatukseni valtasivat kirsikkatomaatit ja yrttien huumaava tuoksu. Jospa sittenkin edes jotakin, vaikka ihan pienesti.

Aiemminkin olen kirjoittanut siitä, miten aika ajoin on terveellistä palata mielessään ensimmäisen kevään tunnelmiin tällä pihamaalla. Toinen hyvä konsti on kuvitella juuri muuttaneensa tähän vanhaan huvilamiljööseen ja voin vakuuttaa, että kauaa ei tarvitse mietiskellä, kun kiitollisuus ja onni täyttävät mielen sopukat. Jos asettuu ulkopuoliseksi niin ei huomaa sitä kilometrien mittaista työlistaa vaan kauniisti haalistuneet maalipinnat, alkuperäiset ikkunat ruutuineen ja hurmaavan kokonaisuuden, jota on vaalittu suurella sydämellä jo vuosikymmenet.

Päärakennuksemme alkoi rakentua vankoista punahongista sata vuotta sitten punamullattujen  hirsitupien naapuriksi. Kirvesmiehet olivat saman kylän nuoria miehiä. Hugon pojanpojanpojat jatkavat sukunsa mailla työtä isiensä perintöä vaalien. Historian siipien havina on läsnä näillä main samaan aikaan nykytekniikan tullessa maisemaan. Valokuituverkko rakentuu syksyyn mennessä tällekin kylälle.

Tämä teksti sai alkunsa siitä riemusta, kun kohtasin aivan superloistavaa palvelua Apple -tuessa ja osasin muodostaa uudenlaisen verkon kotiimme. Yllätyin myös, miten ihania kommentteja olen viimeaikaisiin postauksiini saanut. Sydämellinen kiitos!

                                                       Kevätmielellä, Tuija

Toukokuun ensimmäinen

Päivän pulma: Miten nämä mahtuivat tuosta ovesta?

Listoja vaille valmis

Juhlakengät ja käsilaukku

Ilomielin heitin hyvästit hyiselle huhtikuulle. Toissa päivänä lämpimiksemme siirsimme puolapuut takaisin paikalleen salonkiin. Pähkimme aikamme, miten ihmeessä se onnistuu. Kummasti sitä voi unohtaa muutamassa kuukaudessa jonkin asian. Onneksi tuoreimmat aivot keksivät ratkaisun. Niin ja se en ollut siis minä vaan meidän vanhempien kolmas parannettu painos. 

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja uskomattomalta tuntui, kun verannalla tarkeni syödä aamiaista. Täytyy myöntää, että villashaali harteilla toi kivan lisän vilukissan olotilaan. Kesäkausi on siis virallisesti alkanut! 

Poskiani kuumottaa, kun touhusin ulkona miltei koko päivän. Pihapuuhia olisi vaikka muille jakaa. Lähtölaskenta kevään juhliin alkoi. Suunnitelmista on keskusteltu ja pikkuvalmisteluja aloiteltu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty kuuluu vanha suomalainen sanonta. On se onni, että nämä eivät ole perheemme ensimmäiset isommat juhlat. Aiemmista kokemuksista on hurjan paljon apua.

Olen miettinyt, mitkä ovat asioita, joista minulle tulee stressi ja hermostus. Niistä yhden selätin eilen. Katselin netistä Kutsukaa kätilöä useamman jakson ja samalla silitin kaikki juhlaliinat valmiiksi. Olen niin tyytyväinen ja olipa sekin iso ilo, kun muistin jo pääsiäiseksi pesseeni sohvat kuntoon. Asia kerrallaan hommat etenevät ja kokonaisuus ratkaisee. Tunnelma on tärkeintä ja se, että vierailla on mukava, tervetullut olo. 

Onko sinulla joitain loistovinkkejä juhlavalmisteluihin? Tai ideoita, joista olisi hyötyä meillekin? 

Toukokuisin toivotuksin, Tuija

Tervetullut huhtikuu!

Huhtikuu saapui tänä keväänä hämmästyttävällä vauhdilla ja siinä samassa hötäkässä olemme saaneet nauttia jo uskomattoman lämpimistä hetkistä sekä verannalla että pihamaalla. Vielä pari viikkoa sitten rikoin lapiolla jäätä epätoivoisesti Punalan edestä, mutta nyt etupiha on jo ennätyskuiva.

Kevätsää on petollinen ja sen olen tuntenut olotilassani, kun vilustutin itseni vähennettyäni vaatetusta reippaasti maiharista kevättakkiin. Poppakonsteistani oli aluksi apua, mutta lopulta löysin itseni peiton alta toipumasta. Kurkun tuntuessa karhealta kiirehdin oikopäätä merisuolapurnukalle. Teen haaleaan veteen liuoksen, jolla kurlaan monta kertaa päivässä. Teelusikallinen hunajaa sen päälle voitelee ja desinfioi nielun. Lisäksi farmaseutti kertoi, että imeskeltäviä sinkkitabletteja voi ottaa kuusikin päivässä, joten niitä olen myös imeskellyt toivoen pikaista tervehtymistä. Niin ja villahuivin voittanutta ei ole! Pidän sellaista kaulani ympärillä sekä sisällä että ulkona. Kop, kop, tänään tuntui jo paremmalta ja onhan tässä ollut pitkä päivä kuulostella omaa kohentuvaa vointia.

Olen iloinen, että laittelin pääsiäissomisteita jo aikoja sitten eri puolille kotiamme. Osaa olin viemässä varastointiin, mutta siinä matkan varrella ripustinkin ex tempore värikylläisen kranssin T -huoneen oveen ja traditionaalisen noita-akan naulakoon lentelemään. Kumpaisenkin olen ostanut vuosia sitten tyttösten pääsiäisiloksi. Nykyisin suosin selkeästi yksinkertaisempia, selkeämpiä kokonaisuuksia.

Aurinkoinen aamu herätti pirteydellään. Pakkaslukemat saivat minut loikoilemaan peiton alle, kunnes vaistosin alakerrassa puuhellan pöhisevän lämpöään. Odotellessani kurkistin Instagram -tileilleni ja hauska yhteensattuma osui silmiini. Huomaatko sinä jotain yhtenevää?

Joko sinä olet tutustunut tuohon Samos -tiliini, jonka olen omistanut #tuijalauri2017 -matkahaaveille?

Piinaviikoksi tätä pääsiäisviikkoa kutsutaan ja siltä se tuntuikin kipuisena. Kaiken kukkuraksi tietokoneen näyttö pimeni  ja tuomio oli karmaiseva. Onneksi valoa on näkyvissä silläkin suunnalla.

Hyvää lankalauantaita sinulle sinne ruudun taa! Tuija

Kevätiloa

Viime viikolla sain yllättäin tuliaiskimpun näitä herttaisia kellanvalkeita tulppaaneja, jotka vaativat tänään päästä kuviin. Vanha vihreä Karhulan lasipurkki pääsikin tällä kertaa maljakoksi, kun siirsin Finax -myslit isompaan riihimäkeläiseen, jonka kanneksi tämän oma sopikin mainiosti. 

Lasin läikehtivä pinta on kuin jäätä, josta en muutoin erityisemmin pidä, varsinkaan pihamaalla tai teillä. Sunnuntaina innostuin ajelemaan mutkan kautta kotiin "kevään kurkistus" -retkeltämme ja kieltämättä rystyset valkoisena pidin tiukasti kiinni ratista pitääkseni meidät ajouralla. Onnistuin ja huokaisin helpotuksesta, kun kukaan ei tullut vastaan tuolla kapealla sivutiellä. 

Maaliskuun alkupäivien aurinkoiset hankikantoskelit ovat olleet eliksiiriä kevään kaipuuseeni. Tänään tuuli kääntyy viiltävästi pohjoisvirtaukseksi, jonka tuntee luissaan. Vanhan talon hengittävyys on näillä boforeilla totisesti tuulettava ja virkistävä elämys, johon on aikojen saatossa tottunut. 

Viheristutuksemme ovat alkutekijöissään. Kruunuruukussa herneenversot kurottelevat kohti valoa ja kohta saamme niistä maukasta lisuketta leivän päälle ja salaatin joukkoon. Joko sinulla on kevätsuunnitelmat toteutusasteella? 

                             Tiistaiterveisin Tuija