Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkovuokko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkovuokko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. toukokuuta 2025

20.5.2025



Hupsista keikkaa, kolme kuukautta sitten helmikuussa kirjoittelin mietteittäni otsikolla Mitä mahtaa nurkan takan lymyillä? Jäärata suli ja niittyunelmat itävät edelleen. Kevät tuli tänä vuonna aikaisin. Turussa oli pääsiäisen alla erityisen lämmintä, kun unelmani toteutui ja pääsin Maaret Kallion Mielenrauha -iltaan. 

Huhtikuun lopulla teimme pikkuretken Hämeenlinnaan. Löysimme Kasarmin Aarteet -kirpparilta aavistelemamme peltisen lääkekaapin yläkerran pikkuvessan seinälle. Tätä nykyä me saamme pieneenkin remonttiin kulumaan työtunteja aika lailla tai sitten muistoni ovat kullalla sivellyt. Voi olla myös, että tekemisemme ovat järkevöityneet ja muistamme myös levätä aherruksen lomassa. Saatanpa joku kaunis hetki kuvata toiletin uuden ilmeen, mikä on kyllä haasteellista pikkiriikkisessä tilassa. Suurin kunnia valmiista suloisuudesta kuuluu meistä toimeliaammalle ihmiselle, joka en ole minä tässä tapauksessa. Lukematon määrä askelia ja siveltimen vetoja, kannustusta, innostusta, iloa sinnikkyydellä höystettynä olivat tälläkin kertaa avain onnistuneeseen lopputulokseen. 




Aulangolla on iki-ihana Tuijametsä, jonka löytäminen on ollut iso ilo. Kiitos Ullan vinkin!

Siellä pääsin rakastamiseni valkovuokkojen keskelle. Kevätmieli täytti sieluni!


Eilen selailin vanhoja blogitekstejäni etsiessäni muutamaa kuvaa. Löysin ne ja samalla oli hauska palata menneiden aikojen mietteisiin, jotka ilmiselvästi seuraavat tietynlaista kulkua vuodenaikojen mukaan. Jos olet uusi seuraaja blogissani niin voit hypätä visiitille tuonne vuosiin, jolloin julkaisin tekstejäni säännöllisemmin tai oikeastaan tiuhempaan tahtiin. 



Tänään on kaunis päivämäärä
20.5.2025 eli juuri oiva hetki palata rakkaan Koti meidän -blogin maailmaan. Viesti kommenttilaatikossa olisi ilahduttava. 

Valkovuokkoterveisin, Tuija




 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Etusivun juttu




Viime viikolla, kun Unelmien Taloja Koti lehti ilmestyi kaupan hyllylle tuntui vallan kummalliselta siinä jonottaessa katsella oman kodin verannan kuvaa. Hymyilytti vienosti. 

Tänään sama juttu ilahdutti edelleen, kun täpötäysien kärryjen kera hilasimme itsemme kassalle. Nyt on pakko mainostaa mainiota ruokapaikkaa, joka ainakin tällaiselle salaatinrakastajalle on harvinaista herkkua, ainakin lähikaupassaa.  Oksa tarjoaa viihtyisän miljöön lisäksi syötävää moneen makuun. Kurkista linkin taa, jos kiinnostuit. Me söimme mehevät lohisalaatit hyvällä ruokahalulla. Näkymä ikkunasta remonttimyllerryksen keskelle ei haitannut yhtään, koska lounasseura oli niin loistavaa. 






Toukokuun puoliväli on päässyt hiipimään yllättäen pihapiiriimme. Ruoho on nyt ensimmäisen kerran leikattu ja vuohenputket kurottelevat jo kohti korkeusia. Olen menettänyt toivoni taistelussa niitä vastaan. Parasta olisi kai syödä ne nyt kun villivihannesbuumi on kuumimmillaan.

Valkovuokko on yksi lempikukistani. Niistä saa silmänruokaa. Lapsena keräsimme niitä kansakoulussa ja veimme Koijärven hautausmaalle sankarihaudoille parijonossa marssien. Mukava muisto idyllisestä maalaiskoulusta, josta sain vahvan alun elinikäiselle opiskelutaipaleelleni.

Perjantai-iloja! Tuija