Talviaikaan

Talviaikaan paperiroskat päätyvät kotimme uuneihin sytykkeeksi, joten on oivallista kerätä ne tähän Bulevardilta löytämääni kauniiseen Les sac en papier -pussukkaan ollessani runollisella tuulella. Arkisempina hetkinä voin kääntää näkyviin tekstin The paper bag. Vaihtelu virkistää pienissäkin asioissa.

Tummanharmaa Granitista vuosi sitten alennusmyynnistä löytämäni kylmälaukku kätkee nyt sisälleen uudet mustat kauppakassimme. Tämä on pieni, mutta iso helpotus ruokakauppakäyntiimme varsinkin, kun lempikauppakoppamme on todellakin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jos Turun suunnalla näette yksinäisen Ikean Bastant -korin lojuvan jossakin Portsan liepeillä niin ilolla otan tiedon vastaan ja lähden kiireen vilkkaa sitä kotiin hakemaan. Toisaalta sydämestäni toivon sen löytäneen yhtä hyvän kodin kuin meillä sillä oli. Kiitos vuosikausien  loistavasta palvelusta!

Lämmityskaudella on Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris -harjasetti ahkerassa käytössä, kun polttopuista vääjäämättä tulee roskia lattialle. Sehän ei juurikaan harmita, kun on näin suloinen apulainen lakaisemassa.


Kesäkaudelle täytyy nyt viimeistään sanoa hei, hei ja toivottaa tämä hämyinen aika tervetulleeksi. Huiskulan vaaleanpunaiset ihanuudet ovat edelleen kukkia täynnä. Niidenkin taitaa olla yhtä työlästä antaa periksi talven tulolle kuin minun. Verannalla vielä tarkenee kynttilänvalossa, kun laittaa villaista ylle ja lämmintä juomaa lempikupposeen. Toivon, että yhteiselo hämärän yli Mårbackojeni kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tämä alkuhuuma. Eikös olekin hurmaavan puuterinen sävy kukinnoissa?

Millainen on hyvä blogi? oli jokin aika sitten aiheena Bellablogit sivuston Esmeralda's blogissa. Monessa asiassa olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja Essi, jonka ajatuksia voit lukea tästä: Klik!

Kuvat ratkaisevat useimmiten jäänkö lukijaksi tai seuraanko aktiivisesti päivityksiä. Tosin innostava, kiintoisa aihekin riittää viemään mennessään. Instagramiin myönnän olevani koukussa. Viehättävien kuvien selailu on hauskaa.

Lukijapostit ovat bloggaamisen mukava mauste. Yllättäviä blingahduksia sähköpostiin tupsahtelee ja väkisinkin nousee hymy huulille kommentteja lukiessani. 

Ilahduttavaa on, kun inspiraatiolla syntyvistä jutuistani on iloa myös muillekin ihmisille, monille tuikituntemattomille, mutta jollakin tapaa ajan myötä tutuiksi tulleille. Puhumattakaan teistä, joista on tullut blogiystäviä. Niin ja te ystävät, sukulaiset ja tuttavat, joiden tiedän seuraavan hissuksiin omissa oloissanne merkkiäkään jättämättä. 

Vuosi sitten ottaessani bloggaajan haparoivia ensiaskelia jännitin jokaista julkaisua ja kuvien valintaan saatoin käyttää julmetusti aikaa. Tärkein anti alkutaipaleelta oli kuitenkin se, että sain valtaisasti valoa ja iloa uudesta harrastuksestani arjen keskelle. Se tunne, kun uusi idea muhii ajatuksissa ja odottaa muotoutumistaan on oikeastaan parasta tässä puuhassa. 

Uusia ovia on avautunut, kun olen löytänyt itsestäni rohkeutta kurkistaa sisään ja loikata mukaan aaltojen vietäväksi. Valokuvaaja Krista Keltanen on taitaja, jonka viitoittama polku on unelmani. Jonakin päivänä ripustan kuviani esille, jos en muualle niin ainakin yläaulaan ostamaani kehykseen. 

Onnellisia hetkiä hämyisään lokakuiseen iltaan! 

Tuija alias tuikku