Talviaikaan

Talviaikaan paperiroskat päätyvät kotimme uuneihin sytykkeeksi, joten on oivallista kerätä ne tähän Bulevardilta löytämääni kauniiseen Les sac en papier -pussukkaan ollessani runollisella tuulella. Arkisempina hetkinä voin kääntää näkyviin tekstin The paper bag. Vaihtelu virkistää pienissäkin asioissa.

Tummanharmaa Granitista vuosi sitten alennusmyynnistä löytämäni kylmälaukku kätkee nyt sisälleen uudet mustat kauppakassimme. Tämä on pieni, mutta iso helpotus ruokakauppakäyntiimme varsinkin, kun lempikauppakoppamme on todellakin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jos Turun suunnalla näette yksinäisen Ikean Bastant -korin lojuvan jossakin Portsan liepeillä niin ilolla otan tiedon vastaan ja lähden kiireen vilkkaa sitä kotiin hakemaan. Toisaalta sydämestäni toivon sen löytäneen yhtä hyvän kodin kuin meillä sillä oli. Kiitos vuosikausien  loistavasta palvelusta!

Lämmityskaudella on Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris -harjasetti ahkerassa käytössä, kun polttopuista vääjäämättä tulee roskia lattialle. Sehän ei juurikaan harmita, kun on näin suloinen apulainen lakaisemassa.


Kesäkaudelle täytyy nyt viimeistään sanoa hei, hei ja toivottaa tämä hämyinen aika tervetulleeksi. Huiskulan vaaleanpunaiset ihanuudet ovat edelleen kukkia täynnä. Niidenkin taitaa olla yhtä työlästä antaa periksi talven tulolle kuin minun. Verannalla vielä tarkenee kynttilänvalossa, kun laittaa villaista ylle ja lämmintä juomaa lempikupposeen. Toivon, että yhteiselo hämärän yli Mårbackojeni kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tämä alkuhuuma. Eikös olekin hurmaavan puuterinen sävy kukinnoissa?

Millainen on hyvä blogi? oli jokin aika sitten aiheena Bellablogit sivuston Esmeralda's blogissa. Monessa asiassa olen samaa mieltä kuin blogin kirjoittaja Essi, jonka ajatuksia voit lukea tästä: Klik!

Kuvat ratkaisevat useimmiten jäänkö lukijaksi tai seuraanko aktiivisesti päivityksiä. Tosin innostava, kiintoisa aihekin riittää viemään mennessään. Instagramiin myönnän olevani koukussa. Viehättävien kuvien selailu on hauskaa.

Lukijapostit ovat bloggaamisen mukava mauste. Yllättäviä blingahduksia sähköpostiin tupsahtelee ja väkisinkin nousee hymy huulille kommentteja lukiessani. 

Ilahduttavaa on, kun inspiraatiolla syntyvistä jutuistani on iloa myös muillekin ihmisille, monille tuikituntemattomille, mutta jollakin tapaa ajan myötä tutuiksi tulleille. Puhumattakaan teistä, joista on tullut blogiystäviä. Niin ja te ystävät, sukulaiset ja tuttavat, joiden tiedän seuraavan hissuksiin omissa oloissanne merkkiäkään jättämättä. 

Vuosi sitten ottaessani bloggaajan haparoivia ensiaskelia jännitin jokaista julkaisua ja kuvien valintaan saatoin käyttää julmetusti aikaa. Tärkein anti alkutaipaleelta oli kuitenkin se, että sain valtaisasti valoa ja iloa uudesta harrastuksestani arjen keskelle. Se tunne, kun uusi idea muhii ajatuksissa ja odottaa muotoutumistaan on oikeastaan parasta tässä puuhassa. 

Uusia ovia on avautunut, kun olen löytänyt itsestäni rohkeutta kurkistaa sisään ja loikata mukaan aaltojen vietäväksi. Valokuvaaja Krista Keltanen on taitaja, jonka viitoittama polku on unelmani. Jonakin päivänä ripustan kuviani esille, jos en muualle niin ainakin yläaulaan ostamaani kehykseen. 

Onnellisia hetkiä hämyisään lokakuiseen iltaan! 

Tuija alias tuikku

Kaupunkilomalla

Nougat, Bulevardi

Matkailu avartaa, sanotaan. Se pitää paikkansa. Pienikin irtiotto kotiympyröistä tuo uutta näkökulmaa elämään. Etelän lomamme kohteeksi valikoitui viikonvaihteessa monestakin syystä Suomen pääkaupunki. Parissa päivässä pää tuulettui ja mikä parasta kotiin oli ihana palata Helsingin hulinasta. Annos kaupunkielämää tekee terää silloin tällöin, mutta meille sopii paremmin kuin hyvin, että rakensimme lopulta elämämme tänne maaseudulle riittävästi kaupunkilaisuutta maistettuamme.

Valtion rautateillä pääsen aina matkanteon makuun ja useimmiten interrailmatkamme läpi Euroopan nousevat mieleeni kultaisine muistoineen. Joku kaunis päivä vielä nappaamme rinkat selkäämme ja koluamme meille rakkaita kohteita ajan kanssa. 

Lempihotellimme on kiistatta Hotelli Torni Yrjönkadulla aivan ydinkeskustassa. Siellä voi valita haluaako huoneensa Art deco vai Jugend -puolelta. Tällä kertaa majoituimme kauniissa jugendhuoneessa, jossa oli ihastuttava tassuamme asfaltilla kävelystä väsyneiden jalkojen lepuuttamiseen. 

Herkullinen, runsas aamiainen tarjoillaan alakerrassa Ravintola Tornin avarissa tiloissa, joiden ikkunoista voi seurata kadun kulkijoita. Kahvi ja tee tarjoillaan pöytiin ja voit valita joko tumman tai vaalean paahdon sekä teevalikoima on kiitettävän laaja. Halutessasi voit tilata myös erikoiskahveja. Ylellistä sanoisin. 

Ateljee Bar sijaitsee aivan Torni -hotellin huipulla kattojen yllä ja sinnekin kannattaa ehdottomasti mennä, jos haluaa nauttia yli kaupungin avautuvista näkymistä. Kesäaikaan terassilla on aivan erityislaatuinen tunnelmansa.

Puuntyöstäjän ihmemaa, Plektra Trading, kuului olennaisena osana matkaohjelmaan. Sillä välin, kun Lauri asioi Ruusankadun liikkeessä pitkään ja hartaasti niin minä kipitin tuoksuttelemaan Nougat -liikkeen tunnelmaa Bulevardille. Reitti historiallisen Vanhan Kirkkopuiston läpi on aina elämys vuodenajasta riippumatta. Jaloissa kahisivat näin lokakuussa kullankeltaiset vaahteran lehdet ja aurinkoinen sää sai hymyn ihmisten huulille. Olisi tehnyt mieli pomppia lehdissä, mutta arvannet teinkö niin. Kameraani tuli ikävä. Hurmaavassa näyteikkunassa odotti haaveilemani jättipussi, johon on oivallista sujauttaa palavat paperiroskat. Kaunista ja käytännöllistä! Sopii kuin nakutettu kesällä ostamani Iris -harjan ja kihvelin kaveriksi puuhellan lähistölle. Kuvia niistä joku toinen kerta. 

Seuraavaksi oli vuorossa säilytysratkaisujen ja kivojen ideoiden erikoisliike, Granit,  Bulevardin ja Esplanadin kulmauksessa. Siellä käväisin vain pikakurkistuksella, koska sinne tiesin meidän palaavan vielä yhdessäkin. Haimmekin sieltä myöhemmin uudet mustat kauppakassit mystisesti Turun retkellämme kadonneen kauppakoppamme tilalle. 

Kadun toisella puolella Gudrun Sjödenin putiikki houkutteli myös katsastamaan värikylläisiä vaatteita ja sisustustekstiilejä. Legginsejä jäin miettimään ja sunnuntaina liike olikin sitten kiinni, joten haaveeksi jäivät. 

Yliopistonkatu 5 oli ostosretkeni pääkohde, johon astelimme yhtä jalkaa. Beamhill oli uusi tuttavuus, joka osoittautui mukavaksi sellaiseksi. Palvelu oli asiantuntevaa ja ystävällistä. Aikani soviteltuani ja peilailtuani minusta tuli kauan haaveilemieni Dr. Martens -kenkien onnellinen omistaja. Kiitos makutuomarilleni

Tampereelta tuttu Armas -kahvila osui Kluuvissa reittimme varrelle ja sinne istahdimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme. (Oikeasti minä halusin pysähtyä ihailemaan ja tunnustelemaan uusia tohtoreitani rauhassa cappucino -kupposen kera.)

Marimekon Kippari -takki ja Dr Martensit. 

Levähdyksen jälkeen kävelimme Kampin ostoskeskukseen, jossa teimme pöytävarauksen kreikkalaiseen Minos -nimiseen ravintolaan. Illemmalla nautimme siellä ihanan välimerellisen illallisen, josta puuttui vain Samoksen aurinko. Mikäpä sen mukavampaa kuin muistella matkojamme ja haaveilla uusista musiikin soidessa taustalla.  Loistopalvelua aitoon kreikkalaiseen tyyliin!

Lauantaille järjestin itselleni ex tempore -piristyskäynnin. Sonja Forumin Hiusfashion  -kampaamossa loihti kutreistani juhlavat sillä olimmehan matkalla tupaantuliaisiin, joita vietettiin uskomattoman rauhallisessa miljöössä noin kymmenen minuutin ratikkamatkan päästä Lasipalatsilta. Vastaremontoidun keittiön ikkunasta avautui kaunis männikkö puiston keskellä. Mukavaa päästä kyläilemään kaupunkikotiin, joka edustaa miltei vastakkaista elämänmuotoa kuin meidän maalaiselämämme. Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä elää ja olla, mikä on rikkautta. Kiitos herkullisista tarjoiluista ja mukavasta tapaamisesta kaikille paikalla olleille tasapuolisesti!

Musahuone.

Iltasella keskustaan palatessamme minulle iski kaakaonhimo, jota 
Roberts Coffee  helpotti Citykäytävällä. Makoisan iltapalan ja vaahtokylvyn jälkeen uni maittoi makeasti.

Lopuksi tarjoilen sinulle lukijani kuvakollaasina makupaloja retkeltämme. Aurinkoinen, raikas sää helli meitä suurimman osan ajasta, mutta junamatka kotia kohti alkoi sateen vihmoessa vaunun ikkunoihin. Syksyinen harmaus peitti maiseman. Miltä sinun Helsinkisi näyttää?

Tärkeintä olivat retkestämme tallentuneet hyvät tunnelmat ja kokonaisvaltainen paikan vaihdos, mikä toi etäisyyttä arkiseen aherrukseen ja moninaisiin suunnitelmiimme täällä kotitanhuvilla. Taas löytyi uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ullakon järjestely ja säilytettävien tavaroiden kartoitus osoittautui käytyjen keskustelujen perusteella hyväksi työksi, joka etenee omassa aikataulussaan vähä vähältä, askel askeleelta kohti villiä visiotani, josta saatte kuulla sitten, kun se on valmis näkemään päivän valon.

Vaihtelun virkistämänä, Tuija

Borta bra men hemma bäst!

Aika ajoin on hyvä poiketa rutiineista ja lähteä tuulettamaan ajatuksiaan. Hotelli Tornin pieni kulmahuone 320 Jugend -puolella tarjosi oivalliset puitteet minilomaselle herkullisine aamiaisineen, jonka jälkeen aurinkoiset kadut kutsuivat seikkailemaan.

Granit -niminen liike Erottajalla houkuttaa kauniina miljöönä. Inspiroivasta mainoslehtisestä nappaamani kuva antaa esimakua. Suosittelen kurkistamaan sivustoa, jos pidät sinkistä, saviruukuista ja lasista sekä kodin pientavaroiden säilytysideoista. Liike itsessään on elämys, joka täytti tälläkin kertaa odotukseni. Pienempi sisarliike löytyy Forumin yläkerrasta Kipon lähistöltä. Henkilökunta on huomaavaista ja avuliasta.

Viikonvaihteen retken anti on luettavissa otsikon sanoissa, jotka kiteyttävät tuntemukseni pääkaupungin launtaihulinasta. Pihasaunan löylyissä huuhdoin kaupungin pölyt pois ja nautin rauhasta, hiljaisuudesta, kiireettömyydestä. Borta bra men hemma bäst, tycker jag.

Verstaalla Lauri oli saanut valmiiksi uusimman tuotteemme prototyypin. Pyöröpuikonpidikkeille on nyt valmistunut ikioma laiva, joka odottaa pääsyään markkinoille. Eikös olekin vinkeät purjeet? Niillä voi seilata isoillekin merille.

Iltapäivällä riipaisin ikkunateipit ja pumpulit pois edes yhdestä ikkunasta ja voi kuinka suloisesti kärpänen surisi ja linnut liversivät. Tuuli leyhytteli pitsiverhoja ja keväinen olo täytti mieleni.

Lämpimämpään vuodenaikaan on paljon suunnitelmia ja odotuksia. Karttapallo pitäisi kaiketi laittaa piilosalle, koska se virittää kaukokaipuun ikkunalaudan simpukoiden kera. Järki sanoo toista, haaveet ihan muuta. Unelmointi on onneksi ilmaista! 

Pysythän matkaseuranamme, niin saat tietää, minne polku seuraavaksi johdattaa... 

Järjestelyä, kesäkeittiön kokkauksia, korjausta, maalausta, remonttia, siivousta ja veneilykauden valmisteluja ... mottona ' fiiliksellä baby'. Reseptinä kärsivällisyyttä ja sitkeyttä ahkeruudella ja innostuksella höytettynä, nautitaan hyvässä seurassa.

      Koti meidän toivottaa kaikille sivullamme
                        vierailleille aurinkoista viikkoa!