Syyskuun mietteitä

Heinäkuinen auringon kajo taivaan rannassa muistuttaa minua tästä syyskuisen valon sävystä, joka hyväilee verannan paneeliseinää. Omenoissakin aistin samaa lämpöä ja hyvää oloa. Pelargoniat kukoistivat matkoilla ja myös kotosalla. Kiitolliset kukkijat eivät ota nokkiinsa herkästi. 

Kesälomalla ilta-auringossa talletin silmukka silmukalta Samoksen lämmön ja aaltojen kohinan välimerellisen sinisiin pikkusukkiin, joiden neulominen herätti jälleen kerran ihmetystä rannan kulkijoissa. Tauko sosiaalisesta mediasta soi paljon silmukoita ja rentoutta mieleen. Tinnituskin katosi meren aaltoihin.

Päivittäin kesän ihanat muistot tulvahtavat ajatuksiini. Kuvien voima on valtava. Tuon alemman otoksen keimailuhetkikin on tuoreena muistona. Onni on matkata taitavan kuvaajan kanssa rakkaissa maisemissa. 

Syyskuun alun lämpöaaltoa odotellen, Tuija

 

Minun voimapaikkani

Millä tuolilla istut?

Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?

Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"

 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija

Syystunnelmissa

Käväistyämme pääkaupungin vilinässä tänään tuntui ihanalta sytytellä kynttilöitä ja nauttia kodin rauhasta aamun hiljaisina hetkinä. Tärkeintä oli tavata rakkaita ja viettää aikaa heidän seurassaan. Samalla tuli kierreltyä kantakaupungin kauniiden talojen lomassa katuja sinne tänne rattaita lykkien piiperoisen päiväuniaikaan.

Yksi yö hotellissa aamiaisineen tuntui kuin olisi piipahtanut jossakin aivan muussa maailmassa pitkän hiljaiselon jälkeen. Kotiaamun hämärän hyssy tuli tarpeeseen ihmisvilinästä toipuakseni. 

Syksyn tuloon kuuluvat rituaalit rytmittävät elämäämme. Puulieden vierelle ilmestyy iso pino polttopuita, Unelmaa laitellaan talviteloille ja terassin kukkaset ottavat kukin tavallaan viilenevät säät vastaan. Loppukesän alehyllystä pelastamani pelakuut kukoistavat rehevinä, mutta daaliat ovat surkeina kylmyyden nahistettua niiden lehdet ruskeiksi. Juurakot on pikapuoliin laitettava kuivahtamaan talvisäilytystä odottamaan. Kukkakimppuun löysin vielä kuitenkin muutaman kukinnon lounaskattauksen somisteeksi. Keväällä kukkapenkkiin huiskaisemistani siemenistä on noussut sykähdyttäviä kukkia, joista on ollut iloa jo pitkään. 

 

Syysmelankolia kiepautti minut tänään taas kerran kahden vuoden takaisten Samos -kuvien pariin. Vietimme tuolloin ikimuistoisen viikon saaren syyskesästä nauttien. Kaikkialla oli sesonki loppumaisillaan, mikä sopi meille vallan mainiosti. Tiriseviksi paistetut sardiinit rantaravintolassa ja valkosipulinen vegepita-annos kulmakuppilassa palaavat säännöllisesti makumuistoihini. Vesi oli lämmintä ja olotila auvoinen. Kaduilla ja kujilla oli ihanaa kuljeskella. Vielä joskus taas saamme kokea tuon ihanuuden. 

Matkapostaukseni kahden vuoden takaa löydät linkkiä klikkaamalla. Unelmakartta johdatti tuohon seikkailuun tai ainakin niin haluan uskotella itselleni. Lohdutan itseäni, että seuraava seikkailu tulee olemaan kaiken odotuksen arvoinen. Moni tuttu paikka ja uudet reitit ajatuksen tasollakin saavat sydämeni hyppelehtimään pelkästä ajatuksesta. 

Tämä teksti lähti kulkemaan omia polkujaan, mutta olkoon menneeksi. Matkalaukut oli pakattuina ja autossa talvirenkaat lokakuussa 2019. Lähdimme matkaan 'lähikentältä' Joensuusta, mikä lisäsi seikkailuun hilpeitä sävyjä. Ajomatka Itä-Suomeen kesti kauemmin kuin lento Pythagorioniin. 

Samos in my mind -blogini on viettänyt postauksineen hiljaiseloa. Instagramissa sen sijaan videoita ja kuviani olen jakanut sitäkin runsaammin alati kasvavalle seuraajien joukolle. Jospa alkaisin taas kirjoittamaan blogiinkin, koska materiaalia on riittämiin. 

Olisi kiva saada kommenttilaatikkoon viestiä, kuka näitä sepustuksiani lukee ja millä mielellä? 

Syysmatkaunelmin, Tuija

Samos mielessäin

Nektarios, Ireon

https://www.facebook.com/Tw0Sp00ns/

Maria's place

MastiQua

Lisää kuvatekstihttps://www.facebook.com/JohnsRentals/

https://www.facebook.com/Mermizeli/

http://www.sunrise-hotel-samos.com/

Triangle of Happiness

Sesonki ohi

Balos

Kaladakia

Limnionas

Pythagorion ilta-auringossa

Ireon pilvipoutaisena lauantaina 19.10.2019

Alkuvuodesta tammikuussa huomasin Facebookin Meidän Samos -ryhmässä kommentin, jossa kerrottiin Matkavekan suorista lennoista maakuntakentiltä Samokselle. Ensin luovuin toivosta, mutta ihmeen kaupalla yhtäkkiä löysin lennot kahdelle Joensuusta juuri meidän toivomallemme ajankohdalle. Varaa -napin painallus sai ilon pulppuamaan talvisessa illassa.

Pitkä odotus päättyi lopulta toivomallamme tavalla. Lokakuisena lauantaina astuimme Samoksen saarelle puolalaisen Enter Airin koneesta. Instagramissa olin sopinut Taxi Samos -tilin haltijan kanssa kyydistä kentältä hotellillemme. Olisimmepa tajunneet ikuistaa tuon hetken, kun kuljettajamme oli tuloaulassa vastassa kädessään iso kyltti, jossa luki turkoosilla: Samos in my mind. Olo oli todella tervetullut. Kymmenes yhteinen matkamme tuntui kotiinpaluulta, vaikka majapaikkamme olikin vasta kolmatta kertaa pienessä Ireonin kalastajakylässä viiden kilometrin päässä lentoasemalta.

Huikeaa oli nähdä saaresta uusi puoli sesongin ollessa lopuillaan. Paikalliset nauttivat hiljentyneestä tahdista ja huokaisivat ennen kunnostustöitä. Rauhaa rakastavana ihmisenä ihastuin ikihyviksi autioihin rantoihin. Haikeuttakin oli ilmassa. Moni entuudestaan tuttu paikka oli sulkenut jo ovensa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen syyslomamatkamme Samokselle oli loistava.

Syysaikaan säistä ei voi koskaan olla varma. Meillä kävi hyvä tuuri niiden suhteen. Joka päivä saimme nauttia auringon paisteesta ja vain yhtenä yönä satoi, mikä vaikutti elämykseltä sateen rummuttaessa hotellin kattoon. Pikaisesti nappasin rantapyyhkeemme sisälle huoneeseemme kuivumaan. Onneksi kaapista löytyi miellyttävät täkit lämmittämään viilenevää yöaikaa.

Hämmästyin kukoistavien kukkien määrää. Hedelmäpuut notkuivat kypsenevien granaattiomenien, sitruunoiden, appelsiinien ja viinirypäleiden painosta. Tuoksut olivat laimenneet kesästä sekä sirkkojen siritys hiljennyt. Oliivisato oli kypsymäisillään.

Aamuisin heräsimme aaltojen kohinaan, mutta aurinko ei enää herättänyt paistaen suoraan vuoteeseen. Valoisa aika oli lyhentynyt selkeästi. Aurinko nousi noin puoli kahdeksalta ja aamurutiineihimme kuului pulahdus pienen kävelymatkan päässä sijaitsevassa poukamassa. Virkistyneenä oli ilo mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa saimme nauttia hehkeistä aamuauringon säteistä terassin tyylikkäissä pöydissä.

Kesällä majoituimme viisi päivää samassa perheen ylläpitämässä SunRise -hotellissa. Ihailtava perinteiden kunnioitus raikkailla uudistuksilla luo hyvän olon kaikille osapuolille. Allasosastolla piipahdimme pari kertaa nautiskelemassa yksityisestä lekottelusta aidan suojassa.

Samoksen  moninaiset vuokraamot olivat hiljenneet. Meillä oli onnea pyöriä etsiessämme. Pohdimme kadun varressa, mitä tehdä, kun kaikki paikat vaikuttivat olevan kiinni. Yhtäkkiä viereemme hurautti mopollaan tuttu mies kysyen, voisiko olla avuksi. Minä vastasin, että kahta pyörää olisimme vailla. Hän loikkasi ajokkinsa selästä, avasi liikkeensä oven ja vuokrasi meille menopelit pariksi päiväksi kohtuuhintaan.

Hurautimme Potokakin rannalle uimaan. Heti loman aluksi olimme jo kerran kävelleet tuon kahdeksan kilometrin matkan Ireonin kotikylästämme Pythagorioniin niin pyöräily tuntui vauhdikkaalta ja vapauttavalta. Käväisimme huoneessamme vaihtamassa vaatteet ja ajoimme takaisin Pythagorioniin aikaiselle päivälliselle, jonka nautittuamme ehdimme vielä mainiosti valoisaan aikaan takaisin kotikyläämme. Mieleenpainuva kokemus oli polkea kohti laskevaa aurinkoa ja tuntea lempeä lämpö kehollaan.

Lomamme tarkoituksena olivat lepo ja rentoutuminen luottaen omaan intuitioomme ja sisäiseen kompassiin, joka johdatti meidät moniin kohtalonomaisiin kohtaamisiin, tälläkin kertaa. Haahuilu rauhassa sekä virkisti että rauhoitti. Uni maittoi kiitettävästi ja loman lähetessä loppuaan tuntui hyvältä vuokrata vielä auto pariksi päiväksi, mikä oli erinomainen päätös. Kyllä olisi jälkikäteen harmittanut, jos emme olisi kiertäneet saarta ympäriinsä. Rohkaistuin ajamaan jopa iltapimeässä takaisin kyläämme ja seuraavana päivänä pyörsin puheeni kurvailemalla alas Kaladakian upealle rannalle, jossa saimme viettää mahtavan rantaretken turkoosinisestä, lämpimästä vedestä nauttien.

Hotellin omistajatar kertoi länsirannikon poukamien olevan suojaisia ja siitä syystä lämpimämpiä ja iltaisin auringonlasku olisi upea, jos sitä jäisi sinne katsomaan. Kiharaisen tien ajaminen ylös pilkkopimeässä ei kuulosta aivan lempitouhultani ainakaan vielä, vaikka vuosien ajokokemus Samoksella on tuonut varmuutta mutkikkailla teillä.

Koostin kalenteriini elokuussa aarrekartan syyslomaamme ajatellen ja täytyy todeta, että kutakuinkin noin se menikin. Tämä unelma virisi kolme vuotta sitten, jolloin vietin yksin viikon syyskuussa saaren pohjoisrannalla. Myönnettävä on, että tämä elämys sai aikaan olotilan, jonka soisi toistuvan vuosittain. Vitsailimme hotellin väen kanssa, että tästä alkakoon uusi lokakuinen perinne heidän vierainaan.

Meille on muodostunut tavaksi juhlia matkalla milloin mitäkin, mutta tämä kerta oli aivan erityinen, koska nyt olimme juhlistamassa kuukauden ikäisen lapsenlapsemme syntymää. 'Papoun' kanssa oli hurjan kivaa. Nyt on aika virittäytyä pienokaisen ensivisiittiin kodissamme.

Hullaantuneisiin tunnelmiin, Tuija, isoäitibloggari

Käsimatkatavarat sävy sävyyn

Aarrekarttani mun