La La Landin lumoissa

Perjantai 13.1.2017 oli päivä, jonka tunnelmiin mieluusti palaan monta kertaa kiitos Spotifyn soundtrackin. La La Land -musikaali oli kokonaisvaltainen elämys. Helsingin Sanomien elokuva-arvosteluun pääset linkkiä klikkaamalla ja en voi muuta kuin olla hiljaa nyökytellen samaa mieltä. Leffaseurueemme koostui viidestä ihmisestä, joista jokainen piti näkemästään ja kuulemastaan hurjan paljon. Harvoin vastaan tulee esityksiä, jotka voisi vaikka saman tien kokea uudelleen. Kurkkaa katkelma tästä! Tämä oli sellainen kaikkine mausteineen. Tanssitunneista aloin haaveilla ja liehuvista kesämekoista. City Of Stars -kappaleen soinnut löytyivät internetistä ja oli viehättävää, kun kuulin niitä näppäiltävän. 

"Winter wonderland" on saapunut näihin maisemiin ja lumisessa metsässä voi kuvitella olevansa satumaailmassa, joka on kaunis lunta notkuvine oksineen. Pikkupakkanen nipistää juuri sopivasti poskia, mutta sormettomissa pystyy tuskitta sytyttelemään lyhtyjä sireenien oksille valaisemaan iltahämyä. Kuusten valosarjat pitäisi sammuttaa, mutta arvannet, etten ole raatsinut vielä niin tehdä. 

Viisas päätös on visainen asia. Unelmien luominen ja niiden toteuttaminen on paljon antoisampaa. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen haaveiden ystävä, jolle tunnelma on sydämen asia. Romantiikkakin voi olla viisautta, jos se on hyväksi ihmisyydellesi.

Helmihääpäivämme unelma on yksi keskeinen teema Samos in my mind -blogissani, jonka myötä keikun mukavuusalueeni laitamilla. Onneksi kotoa löytyy hyvä oikolukija ja assistentti englanninkielisiin tuotoksiin. 

Kaupan hyllyssä tutkailin tarkasti Anna-Mari Westin korttiuutuuksia ja muutama sujahti tulppaanikimpun seuraksi kassalinjastolle. Lisäksi myönnän olevani niin hassu, että pokkarihyllyssä nököttänyt kirja nimeltä Hyvää syntymäpäivää, oli pakko ostaa omaksi siirappisuusvaroituksista huolimatta. Toivon sen olevan sopivaa päännollausta ja voi, kun taas on iloa silmälaseista, joilla näen pienenkin präntin vaivatta. 

"Elämä, hyvä elämä, mahtava elämä
on sitä, että uskaltaa yrittää.
Kunpa emme koskaan unohtaisi sitä!" 
                             d.s.


Kiitollisena kaikesta! Tuija

Aurinko armas

Pakkanen paukkui nurkissa, uunit lämmittivät taloa.
Verannan ikkunoiden jääkiteet sulattivat sydämeni.
Vuoden pimein aika on kääntynyt kohti valoisampia aikoja.

Olen kiitollinen tästä upeasta hetkestä keskellä keskiviikkoa.

                                                                <3 Tuija

Vuosikatselmus 2016

Vuosi 2016 on kääntymässä uuteen vuoteen 2017 muutaman tunnin kuluttua. Tämä vuosi toi tullessaan tuttuja, turvallisia tapahtumia, iloisia yllätyksiä, jännittäviä hetkiä ja kaikkia mahdollisia elämän värisävyjä. Ajattelen elonpolkua usein räsymattona, jossa on erilaisia raitoja sekä toisinaan myös ruutuja ja ruusuisiakin kuvioita. Johtuneeko tuo nuoruuteni opinnoista kotiteollisuuskoulussa kankaiden sidoksia ja malleja suunnitellen ja toteuttaen Toika -puita paukuttaen. 

Olen kiitollinen monipuolisista yhteistyökuvioista, joissa olen ollut osallisena. Vuoden alussa kuvasin puisia renkaita, herkullisia vegaanisia suklaita, kirja-arviointeja olen rustannut muutaman ja arvontoja järjestin useammatkin teidän ihan mahtavien lukijoiden iloksi. 

Mukavuusalueeltani hyppäsin maaliskuussa Aamulehden Koti -liitteen tuottajan otettua yhteyttä kysyen olisinko haastateltavissa paikallisena kotibloggarina. Vastausta en kovin kauaa miettinyt, koska aiemmista lehtijutuista on ollut vain hyviä kokemuksia. Yllätyksenä tosin tuli se, että poseerasin lehdessä itsenäni kotikuvien ohessa taitavan  Ossi Aholan kuvaamana. Hilpeästä kuvaussessiosta on vain iloisia kuvamuistoja. 

 Elokuussa myönnyin, vaikka hirvitti ja syyskuun alussa tein aikamoisen loikan Cat walkille . Seuraavalla viikolla pyrähdin unelmamatkalleni, joka oli palkinto Samoksen saaren matkailutoimiston järjestämässä kuvakilpailussa. Tuo kokemus täytti ajatukseni sekä etukäteen että aika lailla koko syksyn olen ollut kuvausmatkani lumoissa. Samos in my mind -aatoksin siirrymme uuteen vuoteen tavoitteena #tuijalauri2017 -matka lempisaarellemme.

Krista Keltanen Photography 2014

Kaiken tämän huikeuden takana on osittain Maaretta Tukiaisen lanseeraamat Hyvän mielen taidot -kirja ja -korttipakka, jotka toukokuussa esittelin.  Krista Keltasen kuvaamissa korteissa on magiaa! Joka-aamuinen kortti siivittää päivään yhtä ajatuskulkua rikkaampana. Lokakuussa sain kutsun historialliseen Inspiraatiokorttien lanseeraukseen. Sieltä palatessani bongasin tulevat Zen Barcelona -silmälasini Tampereen Asemaoptiikka -liikkeen ikkunassa vanhalla kotikadullamme. Tapetti-ilottelu pääsi alkamaan ja voi, kuinka hienoa onkaan, kun näen kunnolla kohdistaa tapetit. Toinen ilmeisen suuri edistysaskel on, että taas ompelu maistuu, kun saan langan Singerin neulansilmään ilman vippaskonsteja. 

Koti meidän -verstas on varsinainen inspiraatiopesä, jossa syntyy puisia upeita rasioita pääasiassa kotimaisista puulajeista, mutta myös kreikkalainen oliivipuu sopii materiaaliksi mitä parhaiten. 

Kuten blogin nimestäkin voi päätellä niin taidamme olla varsinaisia koti-ihmisen perikuvia. Viihdymme äärimmäisen hyvin omissa oloissamme ja työn alla on useimmiten monenlaista. Tosin olemme opetelleet myös laiskottelemaan ja mikäpä sen mukavampi paikka Netflixin parissa on kuin vähitellen valmistuva salonki tai mikä se nyt lieneekään. Isännän huone lukee ikkuna sisäkarmissa 1920 -luvulta. Suunnitelmat ja toteutus etenevät ajallaan. Sen on tämä viidennesvuosisata vanhan kiinteistön haltijana opettanut. 

Etäisyyden ottaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää uusien  ideoiden synnylle. Enpä olisi uskonut, kun kymmenen vuotta sitten suunnittelimme hääpäivämme juhlistamista kahdenkeskisellä matkalla sen saavan aikaan tällaisen huikean jatkumon. Matkahaaveistamme voi lukea täältä. Lukijaksikin saa ilomielin kirjautua ja kommentit ovat iloinen yllätys.

Summa summarum:

Samos in my mind!

<3 Tuija